Erämessuilla ja Avoimet kylät!

Kesän kotimaanmatkailukausi on avattu ja ensimmäiset nurkkakuntien tapahtumatkin tsekattu! Eihän me kauheasti yleensäkkään matkustella, varsinkaan mihinkään kauaksi. Mutta kyllä joskus täytyy tontilta poistua!

Me ollaan käyty melkein jokaisilla Erämessuilla Riihimäellä yhdessä olomme ajan. Siis reilut 20 vuotta. Riihimäen Erämessut järjestetään joka toinen vuosi. Muutamina viime kertoina, olemme olleet vahvasti sitä mieltä, ettemme enään näitä messuja lähde katsomaan. Tarjonta on huonontunut ja jotenkin lähtenyt rönsyilemään aiheesta. Tämän vuotiset messut vahvistivat entisestään mielipidettämme. Parin vuoden päästä tämä tapahtuma jää kyllä väliin, ellei siellä todellakin ole jotain mielettömän kiinnostavaa!

Sepän takomat rautaosat valjaissa!

Ensinnäkin, liikennejärjestelyt tökkivät tosi pahasti tänä vuonna. Muina vuosina ei ole ollut valittamista tästä asiasta. Jonotimme reilun kilometrin matkaa noin tunnin. Eikä jonottaminen siihen loppunut! Messut olivat olleet jo tunnin avoinna ja silti jouduimme jonottamaan puoli tuntia lippujonossa. Vain kaksi lipunmyyntikojua oli toiminnassa tällä portilla, mistä me olemme AINA menneet sisään! Onneksi pari naisihmistä tulivat myymään käteisasiakkaille lippuja sivusta ja jonot saatiin purettua.

Tähän mennessä olimme köyhtyneet hyvän messufiiliksen lisäksi, 5 euroa pysäköinnistä ja 34 euroa sisäänpääsystä.  Ja nälkä oli aivan valtava!

Minä olen aina halunnut erämessuilla syödä jotai riistaa tai vastaavaa, pelin hengen mukaan. Niitä paistettuja muikkuja emme kuitenkaan koskaan syö! Kerran olemme ottaneet muikkuannoksen ja voi kauhistus! Järkyttävästi rasvalle maistuvia, perkaamattomia muikkuja päineen suolineen, joista sai koko loppu päivän kertävän närästyksen!
No, tällä kertaa valitsimme kojun, jossa oli kaikenlaisia hirvituotteita. Ruuaksi valkkasimme annoksen, jossa oli nyhtöhirveä, hirvimakkara ja aurajuustolohta. Lisukkeina oli rankalaisia ja paistettuja kasviksia.
Paha mieli senkuin lisääntyi ruuasta! Perunat olivat kylmiä, kasvikset kovia ja nyhtöhirvi maistui maksalle. Lohi nyt on aina hyvää, vaikkei se mitään riistaa olekkaan. Tuskin tämä villilohta oli!
Hirvimakkara oli hyvää! Se pelasti annosta paljon!
Annokset maksoivat 15 euroa kappale. Viereisistä kojusta olisi saanut lohisoppaa, juomineen ja leipineen, 7 euroa/annos ja hernekeittoa, samoilla lisukkeilla,  5 euroa/annos. Sanoinkin Beibelle, että jos joskus haluan syödä messuilla jotain erikoista, muistuta minua tästä surkeasta makumuistosta ja mennään syömään hernekeitot!

Kalastusalueella olikin sitten koko messujen paras esitys. Nimittäin Vapaa-ajan kalastajien kalanperkausnäytös. Esittelyn pitävä nainen, käytti fileointipuukkojaan niin hypnoottisen taitavasti, että melkein unohdin hengittää! Häneltä kävi upean taitavasti niin hauen, särjen, ahvenen kuin lahnankin perkaus ja fileointi. Hänen pointtinaan olikin juuri näiden kotimaisten, ruotoisten kalojen arvostus herkullisina ruokakaloina. Mahtavaa!

Tämä nainen osasi fileoida!!!

Beibe osti muutamia jigejä kalaosastolta ja minä kamppailin tilastani, kaikkien muiden (lasten? )kanssa, päästä katsomaan  akvaariossa olevia kaloja. Siellä oli ihan pikkuinen, ihana hauki, mutten saanut siitä kuvaa, kun lapset olivat edessä! He eivät ymmärtäneet, että täti haluaa kuvata ja heillä olivat vanhempansa turvanaan, etten voinut rynniäkkään!

Jousimetsästäjät olivat hyvin esillä messuilla ja jäimmekin katsomaan kiekonampumisnäytöstä. Koirat tietysti kiinnostivat jonkin verran. Mutta muuten messuilla oli tosi paljon rätei ja lumpui. Ja kenkiä! Olisin jotkut edulliset vaelluskenkätyyppiset halunnut hankkia pihahommiin, mutta hinnat olivat ihan liian kovia.

Kiekonammuntaa jousella. Kiekko ilmassa s-kirjaimen kohdalla.

Pitkäjousia.

Dreeveri

Farkkujegginsejä, vaellukselle?

Tuoksuukohan nämä kalalle? ='D

Pinkki on tullut maastovaatteisiinkin!

Retkeily tuntui olevan näiden messujen lisääntyvä teema. Tottakai retkeily kuuluu eräilyyn, mutta ennen erämessut olivat enemmän sitä metsästystä ja  kalastusta. Nyt se on enemmän sitä metsässä oleilua. Älkää ymmärtäkö minua väärin! Itsekkään en metsästä ja rakastan metsässä samoilua. Mutta Riihimäen Erämessut ovat aina olleet perinteikkään messut, missä metsästys on ollut suuressa osassa. Retkeilyä on esillä niin monilla muillakin vapaa-ajanmessuilla.  No, tämä on taas tätä muuttuvaa maailmaa, johon tälläisillä jäärillä on totuttelemista!

Sorsan pesä

Telttoja oli myynnissä tosi paljon, monessa eri pisteessä.

Trofeenäyttelyssä oli upeita kalloja ja täytettyjä eläimiä! Taitavasti tehtyjä!

"Nää olis kivat ulkosaunan seinällä!"

"Tai tää karhuntalja!"

Hieno!

Joku on saanut joskus komean ahvenen!

Valokuvanäyttely Riihimäen Sammaliston suolta oli kiinnostava. Kuvat eläimistä, hyönteisistä ja kasveista oli taidokkaasti otettu!

Kahvit vielä hörpättiin ja sille lähdettiin pois. Ilmakin tosi oli tosi kylmä ja vettä vihmoi ikävästi. Ei huvittanut enempää kierrellä. Tästä nyt tuli hieman tälläinen purnausesittely messuista. Ajattelinkin, että pitäisi ottaa hieman etäisyyttä yleensäkkin tähän messuilutouhuun. Jotenkin vain on alkanut tuntumaan, ettei niistä saa enään meikäläinen mitään!

Kohdattiin konekarhu lähteissä!

 Ostokset olivat messuilta tosi maltilliset; muutamat jigit ja nahkavyö. Tosiaan ei varmasti oltaisi ihan pelkästään Riihimäelle pelkkien messujen takia lähdettykään. Mutta meillä oli eräs toinenkin paikka Riihimäellä kiikarissa, mutta siitä hieman myöhemmin!

Kotona Laku oli meitä vastassa ja halus vähän ajaa autoa! =D

Lauantaina käytiin Eräjärvellä, Avoimet Kylät -tapahtumia katsastelemassa.

Pirilän Navetalla oli taidenäyttely ja muutamia käsityöläis työnäytöksiä.

Pirilän navetta

 Muutama käsityöläinen oli myymässä tuotteitaan. Ostinkin viinipullosta tehdyn kannun ja muutaman pipon. Tyttärelle yksisarviskuosisen ja itselle pääkalloaiheisen. Veljenpojalle lohikäärmeaiheisen pipon.

 Pirilän Navetta on yksityisomistuksessa olevan kesäasunnon pihapiirissä. Omistajapariskunta on laittanut paikan uuteen uskoon ja varsinkin itse navetta antaa hienot puitteet taidenäyttelyille. Pidän erityisesti navetan vanhasta, kunnostetusta parresta.

Puusorvi

Löylykauhoja

Navetalta lähdimme käymään Rönnissä. Eräjärven urheilijat ovat talkoovoimin pitäneet tanssilavaa vuosikymmenet elävänä ja siellähän on myös kesäteatteri. Keittiöt remontoitiin joitakin vuosia sitten ja Rönnissä saa myös ruokaa, kahvilapalveluiden lisäksi. A-oikeudet löytyy niitä tarvitseville!

Valokuvanäyttely Rönnin historiasta

Täällä oli joskus Mirror-disco, missä olen voittanut Lambada kisatkin joskus! =D

Rönniin menimme siis syömään ja peräkonttikirppiksen antia stekkaamaan. Olimme vaan harmittavasti liian aikaisin perillä ja lounasbuffet ei ollut vielä katettuna. No, kuittasimme lounaan lihapullaranskalaisilla, jotka olivatkin todella hyvät. Beibe olisi kaivannut vain sitä, että annos olisi ollut styroksirasiassa ja sen olisi saanut syödä kertakäyttöhaarukalla, mikä repii suupielet. Niin annos olisi ollut täydellisen nostalginen grilliruoka hänen mielestään!

Kirppismyyjiä oli aikas vähän. Ilmahan oli taas sellainen tuulinen, kylmä ja vettä oli ilmassa. Lisäksi myyntipaikat olivat rannan läheisyydessä, joten tuuli pääsi painamaan järveltä oikein kunnolla!
Yhden löydön minä kuitenkin tein. Yhdellä myyjällä oli muutamia vanhoja lamppuja. Hän kertoi ostaneensa vanhan mökin järven toiselta puolelta. Lamppujen hinnat olivat 1-3 euroa ja hänen tarkoituksensa oli vain saada ne kiertoon ja käyttöön, ei rikastua. Ostin häneltä retro lukulampun, jollaista olinkin hieman kirppiksiltä kytsinyt. Hinnat vaan huonokuntoisillakin lampuilla on ihan liian korkeat. Nyt ei voinut hinnasta valittaa!

Meidän piti vielä käydä Arjuskan Salongissa katsomassa "Vanha kenkä muistelee" -näyttely, mutta jostain syystä se ei ollut auki. Toisella kertaa sitten!

Ihana marja-rahkaherkku!

Marjarahkaa meillä syödään tosi paljon kesät talvet, mutta mielestäni tämä herkku täytyy tehdä tuoreista marjoista.
 Jamie Oliver teki joskus vuosia sitten jotain tämän suuntaista jossain ohjelmassaan ja minä silloin nappasin idean Beiben 40-vuotispippaloiden jälkkäriksi. "Eton Mess" taisi olla jälkkärin nimi. Niistäkin 40-vee bileistä on jo monta vuotta...
No, eihän tämä paljoa eroa peruskermarahkasta. Mutta "jutun" siihen tekee keksi- ja marenkimurut. Ja tietysti ne ihanat, tuoreet marjat!

Jokatapauksessa tämän tekemisessä ei kauaa nokka tuhise. Varsinkin kun tekee kermarahkaseoksen valmiiksi jääkaappiin tekeytymään ja kokoaa annokset sitten juuri ennen syömistä.

MARJA-RAHKAHERKKU 4-6 annosta

• 200 g mansikoita
• 200 g pensasmustikoita
• 2 dl kuohukermaa
• 250 g maitorahkaa
• (tomu)sokeria
• pari pientä marenkia/annos
• pari kaurakeksiä/annos

Vatkaa kerma paksuksi vaahdoksi. Yhdistä rahka kermaan ja makeuta makusi mukaan sokerilla. Pilko mansikat ja isoimmat pensasmustikat. Jätä muutamia marjoja kokonaisiksi, jotta voit koristella annokset niillä.
Lisää pilkotut marjat kerma-rahkaseokseen ja laita seos jääkaappiin hetkeksi makuuntumaan. Voit toki tarjoilla hetikin, ei haittaa!
Annostele lusikalla tarjoiluastiaan pohjalle kerma-rahkaseosta. Murustele marenki ja keksi seoksen päälle. Laita uusi kerros rahkaa ja taas marenki ja keksi murusteltuna. Tee niin monta kerrosta kuin haluat/astiaan mahtuu. Koristele marjoilla ja keksi- ja marenkimuruilla.
Beiben juhlissa tarjoilin tämän herkun isosta kulhosta, josta jokainen sai ottaa itse haluamansa määrän. Keksi- ja marenkimurut olivat erillisessä kulhossa. Toki koko "sotkun" voi koota jo valmiiksi vieraille. Mutta tee se juuri ennen tarjoilua, jottei keksit ja marengit vety!

Tsernobylin babuskat Yle Areenassa!

Kuva Yle

Meidän antennitaloudessa ei juurikaan televisiossa kuvaa ole näkynyt näillä myrskyillä. Toisaalta, kuka sitä ehtisi edes katselemaan!
Joskus sitä vaan on kuitenkin istahdettava sohvalle kahvikupin kera, kun voimat loppuu ja on huokaistava hetki. Silloin voi vaikka katsoa jonkin hyvän ja kohtuu lyhyen dokkarin tms. netin kautta.
Viikolla Yle Teemalta tuli dokumentti Tsernobylin suojavyöhykkeellä, kielletyllä alueella asuvista mummoista. Yhtenä päivänä, kun vettä satoi vaakaan ja ulkona oli noin 5 astetta lämmintä, ajateltiin Beiben kaa, että nyt olisi hyvä hetki katsoa Areenasta tämä dokkari.
Dokumentti kosketti minua jotenkin syvältä. Syitä oli monia. Oma mummuni oli samanlainen, ihana huivipäinen babuska. Minuun teki myös suuren vaikutuksen mummojen omavarainen elämä. Elämän rankkuudesta huolimatta, mummot olivat onnellisen oloisia ja heillä oli mahtava huumorintaju.
Tsernobylin onnettomuus koskettaa meitä ehkä erityisesti senkin vuoksi, että me olemme Beiben kanssa Pirkanmaan asukkeja. Näille seuduillehan pahimmat laskeumat aikanaan satelivat.
Itse en muista Tampereella asuessani huomanneeni mitään erikoista. Mutta Beibe muistaa, että sadevesitynnyrissä olisi ollut jotain mustaa töhnää veden pinnalla. Joka tapauksessa näillä seuduilla asutaan vieläkin, marjastaen, sienestäen ja kalastaen.
Uhratkaa 50 minuuttia aikaa pihahommiltanne ja istahtakaa katsomaan paljon ajatuksia herättävä dokumentti!


Yle Areena Tsernobylin babuskat

Haukipullat tai -pihvit!

Beibe perkaa saalistaan halkopinon päällä!

Ollaan Beiben kanssa kesälomalla. Ihan hulluna painetaan pihahommia. Mutta kerittiin me yhtenä iltana käymään kalassakin Kuhmajärvellä. Isot ahvenet olivat meillä tavoitteena, mutta ne tuntuvat olevan kiven alla. Tai missä ne ovat! Jos joku tietää, voisko kertoa meillekkin!
Saalista tuli kuitenkin hieman; yksi parikiloinen hauki ja pari isohkoa ahventa. Beibehän ne sai, minä sain yhden ikkupikku ahvenen ja särjen. Vapautin molemmat. Eiks "catch and release" -kalastus ole nyt tätä päivää?

Ahventa fileeksi!

Vuorotteluvapaalla ollessamme kävimmekin aikas ahkeraan virvelöimässä ja jiggailemassa. Minäkin olen jo muutamana vuonna lunastanut kalastusluvan, koska olen siirtynyt mato-onginnasta virvelöijäksi!
Haukihan se on se kala, mikä lippaan tai jigiin yleensä tarttuu. Se onkin tosi jännää väsyttää haukea, pienikin on kova vastus. Jännitystä lisää vielä se, että minua hieman pelottaakin nostaa hauki veneeseen. Sillä on niin isot hampaat! Ja kyllähän ne yleensä aikaslailla veneessä lätkytteleekin! Onneksi Beibe hoitaa hauet päiviltään. Parempi niin, koska minä kiljun ja vene on aina vaarassa kaatua, kun minä yritän antaa "pappia" hauen nuppiin!
Minä vaan en erityisesti pidä hauen mausta! Paistettuna se maistuu jotenkin "järvelle" ja on kumimaista suutuntumaltaan. Beibe taas on suuri pannuhauen ystävä!
Koska sitä haukea kuitenkin kalareissuilta tulee, oli pakko keksiä sille sellaista käyttöä, että se uppoaisi emäntäänkin. Koiralle ja kissalle ollaan sitä jauhettu, mutta onhan se ihmisravinnoksikin kelpaavaa.
Muistelin erään entisen työkaverini kertoneen, että hän teki jauhetusta hauesta aina kalapullia tai -pihvejä. Mitään sen ihmeempää reseptiä hänellä ei ollut, mutta muistan hänen laittaneen massaan sulatettua voita, kermaa ja kananmunia. Näillä vinkeillä minäkin kehittelin, yhdessä Beiben kanssa, haukipullareseptin. Ja tällä ohjeella tulee niin hyviä kalapullia, että kelpaa hauki emänällekkin. Lapsia unohtamatta, nämä miedonmakuiset pullat maistuvat perheen pienimmillekkin!

KALAPULLAT

• 1 kg haukea tms. jauhettuna
• 1,5 dl korppujauhoja
• 2 dl kermaa
• 2 tl suolaa
• 0.5 tl valkopippuria
• 0,5 tl chilijauhetta
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl hienonnettua tilliä
• 2 sipulia, voissa kuullotettuna
• 2 munaa
• 50 g sulatettua voita

Ollaan käytetty haukifilettä pulliin. Pienet ruodot jauhautuvat kyllä myllyssä!

Jauha kala lihamyllyllä kahteen kertaan. Turvota korppujauho kermassa. Lisää mausteet, kuullotettu ja jäähtynyt sipulisilppu, sitruunamehu korppujauhoihin ja sekoita hyvin. Lisää jauhettu hauki ja munat seokseen, sekoita ja lisää lopuksi sulatettu, vähän jäähtynyt voi. Vaivaa massaa hetki, jotta ainekset sekoittuvat ja massa hieman sitkeytyy.
Muotoile pulliksi tai pihveiksi ja paista öljy/voiseoksessa pannulla. Voit paistaa pullat kypsiksi saakka pannulla miedolla lämmöllä tai ottaa niihin vain pintaa pannussa ja paistaa ne kypsiksi uunissa 180 asteessa noin 20 min. Nauti keitettyjen perunoiden ja vaikkapa kermaviilikastikkeen kera. Voi että, on hyviä!

Beibe kokeili, millaisia pihveistä tulisi grillissä. Hän paistoi niitä ensin hetken pannulla, jotta pysyisivät koossa paremmin ja kypsensi ne loppuun grillissä. Ei tullut niin hyviä kuin pannulla paistettuna. Grillin maku ei oikein sopinut näin miedon kalan makuun.

Saas nähdä, koska ehditään kalaan seuraavan kerran!

Epämodernin perheen Maria, tervetuloa seuraamaan blogiani!

Kokeilevaa perunanaviljelyä, pakon sanelemana!

"Ei tähän kyllä mitään pottua istuteta!"

Olin TAAS kerran keväällä myöhässä perunansiementilausteni kanssa. Joka vuosi uhoan, kuinka tilaan ajoissa, jotta saisin perussiikliä erikoisempia siemenperunoita. No, aika ajaa aina ohitseni tässäkin asiassa. Jotain perunalajikkeita oli vielä silloin jäljellä ja sainkin tilattua neljää eri lajiketta. Ja vielä myöhemmin ostinkin yhtä lajiketta puutahamyymälästä lisää.
Olin niin tohkeissani siitä, että kerrankin onnistuin jotain perunansiementä netin kautta saamaan. Kun klikkasin "Lähetä", tajusin samalla, että olin tilannut 20 kiloa siemenperunaa. Ne kaikki pienet eräthän olivat jo loppuun myyty. Ja tosiaan sitten ostinkin 2,5 kiloa lisää. Plus parit kellariin jääneet pussin jämät ostoperunoista, jotka olivat alkaneet itämään. Siemenperunaa oli sitten yhteensä noin 30 kiloa!
Beiben mielestä olin tehnyt aika rohkean vedon peruna-asioissani. Ottaen huomioimatta muutamia tosiseikkoja, kuten:

• meidän kasvimaa on pieni
• meidän kasvimaa on sinistä savea
• meidän kasvimaalla ei peruna ole onnistunut koskaan, siis koskaan!
• eli, meillä ei ole perunamaata

Positiivisen elämänasenteen ja  runsaan huumorintajun omaavana, en antanut silloin keväällä tuollaisten "pienten" asioiden haitata ja hidastaa perunankasvatusintoani. Vaan suunnittelin jo järjestäväni pottutasting-illanistujaisia loppukesään! Ja luotin siihen, että Beibe muokkaa ihanasti minulle, möyhentäen ja suorastaan taikoen, kuohkean perunamaan. Sato tulisi olemaan ennen näkemätön!
Welcom to real life! Totuus, jota en ollut halunnut myöntää, läjähti päin perunanenääni tällä viikolla!  Beibe tuli alapellon kasvimaalta hikisenä, likaisena ja auringon polttamana ja ilmoitti minulle, ettei tällä pientilalla viljellä enään IKINÄ perunaa. Jos nyt edes tänäkään kesänä! Hän on koko viikon yrittänyt muokata mulle sitä pottumaata siitä savesta ja nyt sitten meidän möyhenninkin sanoi, että riittää tää raadanta. Siitä katkesi remmi ja Beibeltä pinna!

Ollaan yritetty sitä kasvimaata kattamalla kuohkeuttaa, mutta huonolla menestyksellä. Olen jokus aiemminkin kertonut tulvivasta maissimaasta ja veden valtaamista perunavaoista. Näidenkin helteiden jälkeen, maa on ihan märkää. Vesi ei vaan imeydy sinne saveen! Beibe sanoi mulle, että tonne ei niitä perunoita saada. Apua!
Osan perunoistani olin ensimmäistä kertaa ikinä, istuttanut pariin kasvilavaan. Olinkohan aavistellut kuitenkin pahinta? Ei vaiskaan, ajattelin kokeilla erästä varhaislajiketta, miten se kasvaisi lavassa. Ja blogeistahan olen lukenut, että hyvin pottu lavassakin tuottaa satoa. Ainakin muilla!

Ainakin varret kasvaa!

Hyvin ovat kuitenkin lähteneet kasvuun! Komeat ovat jo varret ja suunnittelinkin niiden kattamaista ruohosilpulla. Koska multaamaanhan niitä ei silleen perinteisesti lavassa pääse.
Kastelun kanssa olen ollut hieman hämilläni. Kuinkahan paljon lavapottuja täytyy kastella? Vanha kansahan sanoo, että "Peruna ei kaipaa vettä kuin keitettäessä!" Mutta lavassahan on erilaiset olosuhteet, kuin suoraan maahan istuttaessa.

Kasvarin päädyssäkin "tapahtuu"!

Lavaistutuksistani huolimatta, siemenperunaa oli vielä jäljellä pauttiarallaa 20 kiloa. Oli otettava hattu kouraan ja pyydettävä apua. Koska olin jo rehvakkaasti tarjonnut ystävilleni mahdollisesti ylijääviä siemenperunoita, soitin heille ja kerroin, oliskin vähän enemmän pottua tarjolla.
Ja onneksi heillä oli vielä parin vaon verran tilaa! Melkein kaikki meidän perunat saatiin maahan. Vähän tiheään menivät, mutta parempi niin, kuin että olisivat jääneet kokonaan istuttamatta. Pääsato on siis turvattu! Jes!
No, silti perunoita jäi muutama kymmenen jäljelle. Olin parissakin tv-ohjelmassa nähnyt ja lehdistäkin lukenut eräästä perunankasvatusvinkistä. Sitä siis kokeilemaan!
Eli perunat vaan maan pinnalle sopivin välein ja katetta päälle tosi paljon. Maan voi kattaa ensin märillä sanomalehdillä ja tehdä sitten pieni, perunan kokoinen viilto  lehteen, jotta pottu saa maakosketuksen.
Raahasin kasvimaalle vanhan ovenkarmin, katoin maan pahvilla ja sanomalehdillä. Kunnon kastelu, viillot lehtiin, potut viiltoihin ja kuivaa heinää päälle. Sitä meni nyt aluksi ainaskin 30 senttiä. Aion lisätä sitä vielä, kunhan ensin vähän painuu.

Vähän turhan tiheään potut tulivat!

Kahta lajiketta oli jäljellä, kiinteää ja jauhoista!

Kyllä se siellä jossain on, pottumaa!

Saas nähä, miten pottujen käy! Toisaalta ihan mielenkiintoistakin kokeilla. Mutta kyllä olis tullut suru puseroon, jos olisin kaikki 30 kiloa siemenpottua joutunut tälläin kokeilemaan.

"Onneksi minä en syö perunaa!"

Tytär kävi taas katsomassa, miten se äiti ja iskä pärjäilee. Isänsä hänelle päivitteli pienviljelyn rankkuutta: "Kyllä tää pienviljely on vähän tällästä. Ei oikeen tiedä, että mitä tää oikein on?" Tytär vastasi hänelle: "Pientä, se on pientä!"

Raparperimehu

"Äidin kasvimaalla, raparperin alla...!"

Oon jo vuosia tehnyt alkukesästä tätä raparperimehua. Se on niin helppo, nopea ja yksinkertainen valmistaa. Ja ihana kirpeän raikasta!

Ei tarvi edes tehä mehua, kun laittaa kannuu rapsuja ja sitruunaa ja vettä päälle!

Tämä mehuhan sopisi hyvin ensi viikonlopun valmistujaisiin alkoholittomaksi maljaksi,, kivennäisveteen sekoitettuna. Ja sen todellakin ehtii tehdä, vaikka aikaa olisi vain yön yli!

RAPARPERIMEHU

• 1 kg (2 l) raparperia
• 1 limetti tai sitruuna
• 5 dl sokeria
• 1 rkl viinihappoa (sitruunhappokin käy)
• 2 l kiehuvaa vettä
• (muutama verso sitruunamelissaa)

Huuhtele ja leikkaa raparperit ohuiksi viipaleiksi. Pese sitruuna tai lime hyvin kuumalla vedellä ja leikkaa viipaleiksi.
Pane raparperinpalat ja sitruunasiivut, sokeri ja viinihappo teräskattilaan tai isoon kulhoon. Kaada päälle kiehuva vesi. Sekoita hyvin ja jätä seisomaan vuorokaudeksi tai vähintään yön yli.

 Siivilöi ja pullota mehu. Valmis mehu säilyy jääkaapissa noin viikon. Jos ei tule sitä ennen juoduksi!
Laimenna juotavaksi vedellä tai kivennäisvedellä. Hyvä laimennussuhde on puolet mehua ja puolet vettä.

Olen tehnyt mehua sekä sitruunalla, että limellä. Minun mielestäni sitruuna sopii paremmin tähän mehuun. Mutta kannattaa kokeilla molempia ja tehdä omat johtopäätöksensä! Skool!