Miniloma Tampereella!

Joskus kevättalvella tytär kysyi, haluaisimmeko syksyllä lähteä hänen synttäriviikonloppunaan viettämään romanttista viikonloppua johonkin. Hän puolestaan tulisi kavereineen meille saunomaan ja viettämään mukavaa maalaiselämää.
No, mikä ettei! Kyllähän se on aina houkuttelevaa viettää viikonloppua niin, ettei ole velvollisuuksia heti herätessään.
Koko kevään ja kesän mietittiin, että mihinkäs me nyt sitten oikein lähdettäisiin rentoutumaan. Monta vaihtoehtoa oli mielessä, kuten esim. Kotkan seutu. Mutta jotenkin ei oltaisi millään jaksettu kuluttaa aikaa ajamiseen.

Reilut kuukausi sitten varasin meille konserttiliput Tampere-taloon, juurikin tälle kyseisen viikonlopun sunnuntaille. Koska meidän olisi joka tapauksessa käytävä kotona ennen konserttia, emme halunneet lähteä minilomallekkaan mihinkään kauas kotoa. Meillä oli myös vielä käyttämättä joululahjaksi saamamme lahjakortti Museokeskus Vapriikkiin. Joten, lähdimme turistiksi Tampereelle!

Tamperehan on minun synnyinkaupunkini ja Beibekin on siellä asunut joskus opiskeluaikoinaan. Isäni asuu keskusta-alueella vieläkin. Tampere on minulle rakas kaupunki ja varsinkin se ihan keskusta-alue, koska se on minun lapsuudenhoodejani!

Olemme olleet aikaisemmin kaksi kertaa viettämässä hotelliyötä Tampereella. Nämä ovat olleet liiton kesäpäiväreissuja ja ne ovat painottuneet enemmänkin siihen riehakkaaseen viihtymiseen. Nyt oli tarkoitus syödä hyvin, nukkua, käydä jossain mukavassa pubissa ja nauttia toistemme seurasta.
Elokuviin olimme suunnitelleet menevämme, sinne Vapriikkiin ja Tuomiokirkko, siellä halusimme käydä.

Perjantainahan vietettiin "Auton vapaapäivää". No, meillehän se ei todellakaan ollut mahdollista. Olin katsellut bussiaikatauluja ja Kuhmalahdesta vaan ei julkisilla pääse alkuillasta Tampereelle. Joten, veimme auton puoleen väliin matkaa tyttären ja vävyn pihaan ja hyppäsimme Kangasalta bussiin.

Tässä samalla marmatan siitä, että Kangasalan alueella ei ole sellaisia parkkeja, mihin auton voisi jättää lähteissään johonkin pariksi päiväksi reissuun. Joka paikassa on vain näitä parin tunnin kiekkopaikkoja!
Ihan vain mennessään Kangasalataloon konserttiin tai elokuviin, on jännitysmomenttia siitä, ethtiikö parissa tunnissa takaisin autolle. Vai onko sakkolappu ikkunassa? Pysäköinnin valvonta keskusta-alueella on tehokasta!

Joka tapauksessa viidellä eurolla per lärvi, päästiin kivasti reilussa puolessa tunnissa Tampereen rautatieasemalle. Meillä oli varattuna ensimmäinen yöpyminen Scandic ketjun Tampere City -hotelliin.
Tämä hotelli valikoitui sijaintinsa vuoksi ja meillä sattui olemaan ystäviltä saatu alennuskuponki tutustumisyöpymiseen kyseisen ketjun hotelleihin.

Hotellihuone oli ihan basic; siisti ja viihtyisä. Olimme valinneet parisängyllisen huoneen ja meillä oli huoneessa 140 cm leveä sänky. Instaan kuvaa siitä laitoikin ja päivittelin, miten me siihen mahtuisimme. Paras kommentti oli, että "Mikä on yhdelle ahdas, on kahdelle paras!" 😆

Halusin käydä Stockkalla Herkun puolella pyörähtämässä. Siellä tulee aina sellainen olo, että olisi vähän niinkuin ulkomailla!

Maistiaisia oli taas tarjolla niin lakritsista, kuin ankankoivistakin. Molempia ostettiin kotiinviemisiksi. Lisäksi ostin pussillisen sydämenmuotoista pastaa! Hyvät Tampereen tuliaiset; voi jessus sentään! 😋

Melkein tyhjättiin noi maistiaiskipot! ='D

Ostokset kämpille ja eikun illallispaikkaa etsimään! Jo vuosia olimme halunneet käydä "sipulikirkon" vieressä olevassa intialaisessa ravintolassa syömässä. Mutta voi... olimme odottaneet liian kauan ja sitä ei enään ollut!  Mutta löysimme hyvän vaihtoehdon ja valitsimme nepalilaisen ravintolan.
 Ravintola Katmandu Aleksanterinkadulla oli iloinen yllätys! Niin ruoka kuin palvelukin oli erinomaista.

Koska olen aina halunnut syödä Palak paneeria jonkun toisen valmistamana, valitsin ruuakseni sen. Beibe otti jättikatkaravunpyrstöjä jossain currysoossissa. Nimi unohtui syönnin tuokseessa! Molemmat ruuat olivat mietoja tulisuusasteiltaan. Ruokajuomiksi valitsimme oluet.
Ruuissa oli lisukkeina makeahkoa jogurttiraitaa, linssimuhennosta, riisiä ja naanleipää. Aivan ihanaa, nami, nami! Minä tuli annoksestani ihan täyteen, Beibe sopivasti.

Hyvän ruokakokemuksen jälkeen halusimme käydä vielä oluella ja Rautatienkadun kulmassa olevaan O'Connell's -irkkubaariin suunnistimme.
Täällä olikin valikoimissa laaja valikoima käsityöläisoluita, mistä oli tosi vaikea valita. Mutta onneksemme niitä annettiin maisteltavaksi pikku laseista. Tämäkin on sellaista hyvää palvelua, mitä pubeihin on alkanut tulemaan. Hyvä!
Minä valitsin tuopillisen redalea ja Beibe ipaa. Näiden tuoppien jälkeen oltiinkin ihan valmiita lähtemään takaisin hotellille ja kellahtamaan siihen pikkusänkyymme!

Hotellin aamupala oli hyvä! Peruselementtien lisäksi, oli paljon hedelmiä ja muutakin raikasta. Plussaa siitä, että oli mustaamakkaraa tarjolla ja miinusta, että smoothie loppui kesken aamupalan!

Meikäläisellä meinasi paniikki iskeä, kun huomasin hammasharjojen jääneen kotiin! Beibe jäi aamupalan jälkeen pötköttelemään ja telkkua katsomaan, kun meikä lähti ostamaan hammasharjoja ja -tahnaa. Kyllä ihminen vaan ihan uudeksi muuttuu, kun saa hampaansa pestyä!

Viikonlopun pelastajat!

Puolilta päivin oli huoneen luovutus ja kohti uutta majapaikkaa. Seuraavan yön aioimme yöpyä Tornissa! Tosin huoneen saisi vasta klo 15, mutta veimme laukun säilöön ja suoritimme sisäänkirjautumisen jo etukäteen. Pientä fiilistelyä aulan Paja barissa ja sitten kohti Tuomiokirkkoa ja Vapriikkia!

Beibe rentoutuu!

Rouva "radalla"!

Paja barin seinillä oli suomirokkareiden esiintymisasuja ja soittimia.

Minä olen joskus pikkasena käynyt Tampereen Tuomikirkossa. Kuuluin lapsena hetken aikaa partioon ja partiomarssi joskus lähti Tuomikirkosta.

Muistan kirkon olleen silloin vaikuttava ja enkä muistanut väärin. Upea kivikirkko, mahtavaa taidetta seinillään! "Kuoleman puutarha" ja "Haavoittunut enkeli", puhumattakaan orjantappuraseppelettä kannattelevista pojista ja katon käärmeestä. Myös alttaritaulu "Ylösnousemus" on hieno!

Harmi vain, ettei "Haavoittunutta enkeliä" päässyt katsomaan läheltä, koska parvi oli suljettu.

Siellä se on!

Pakko tyytyä julistekuvaan. Taulussa on viittaus Tampereeseen tehtaanpiippujen muodossa.

Myös kirkkopuisto oli kaunis. Puistossa oli moni isoja ja vanhoja puita. Pari vaahteraa kiehtoivat minua kovin. Ihan kirkon vieressä oli verivaahtera ja toinen, minkä lajiketta ei kyllä tunnistettu. Siinä oli mukurainen runko ja lehdet olivat liuskoittuneet. Upea jokatapauksessa!

Kyynelkoivu

Verivaahtera

Tämä vaahtera oli upea!

Tunnistaako kukaan lajiketta?

Upea tammiaita!

Tuomiokirkolta lähdettiin köpsöttelemään Vapriikille. Siellä meitä kiinnosti erityisesti näyttelyt Kielletty kaupunki ja Tampere 1918 . Ne kun poistuisivat lokakuun alusta molemmat. Halusimme myös nähdä "Birckla 1017" ja pyörähtää Luonnontieteellisen museon näyttelyssä katsomassa vanhan lehmuksen runkoa. Siitä palanen on yhdellä Beiben taiteilevalla työkaverilla.

Vapriikki on sellainen paikka, että siellä saisi kyllä helposti kulumaan ihan koko päivän! Nähtävää on ihan laidasta laitaan. Ehkäpä palaamme sinne piankin takaisin, koska joulukuun alussa siellä avautuu näyttely "Kadonneet kaunottaret" . Näyttely kertoo valokuvin, piirroksin ja ihmisten muistoin Tampereelta puretuista talokaunottarista.

Olen aina ollut sitä mieltä, että Tampere on tehnyt monta mokaa purkaessaan "edistyksen" tieltä vanhoja rakennuksia. Kuten esimerkiksi keskustan puutalokorttelit. Onneksi tajusivat edes säästää aikanaan edes Amurin työläiskorttelit!
No, mennyt on mennyttä ja osa noista hävinneistä taloista on mennyt sodan ja tulipalojen myötä.

Muinainen snäksirasia! ='D

Kiinan keisarinnalla oli kauniita vaatteita!

Birckalalainen perhe!

Birckalaiset olivat myös pienviljelijöitä!

Näyttelyssä sai kokeilla, jaksoiko nostaa viikinkimiekkoja. Beibe jaksoi!

Tästä kuolleen pojan kuvasta, on tullut Suomen sisällissodan lapsiuhrien symboli!

Beibe on aina niin innoissaan mun kuvailuista!

"Sus siunakkoot!"

Mööh!

Beibe oli merikotka, minä hylje! No, olen aina sanonut, että hylje on aina rantakunnossa!

Vapriikista lähdimme hotellille hieman virkistäytymään. Tornihotelli on jo itsestään nähtävyys! Hotellin sisustus kunnioittaa hienosti Tamperetta ja sen maneereita; rakennuksia, nähtävyyksiä, rock- ja urheilukulttuuria. Myös taidetta ja kirjailijoita.

"Ukko-Pekka"

Vanha vetureiden kääntöpöytä

Hotellin vierustoilla oli hienoja heinäistutuksia!

Meillä oli huone kerroksesta 23 ja se oli aikas korkealla. Huone oli hieno ja me pidettiin sen värimaailmasta. Koska majoittuminen hotellissa oli mielestämme aikas hintavaa, olimme päättäneet viettää siellä illan. Kunhan ensin kävisimme elokuvissa!

Komea tapetti!

Näkymä huoneen ikkunasta. Tampere-talo näkyy oikeassa yläkulmassa.

Huone oli muuten avoin, mutta wc ja suihku olivat ovien takana.

Näkymä sängyltä.

Hissiaula

Virvokkeet!

Illan leffaksi olimme valinneet Aj Annilan ohjaaman, Antti Tuurin kirjoittaman, tositapahtumiin  pohjautuvan "Ikitien". Johan olikin hyvä elokuva; todella rankka aihe ja surullinen. Itkin kyllä aikas reippaasti ja elokuvan loputtua, yleisö taputti. Ja ihan aiheesta!

Tornihotellin alakerrassa on ravintola "Grill'it", joka olimme valinneet illallispaikaksemme. Meillä ei ollut mitään ennakko-odotuksia ravintolan, eikä sen ruuan suhteen. Emme olleet etukäteen lukeneet mitään arvosteluita paikasta.
Valitsimme yhden valmiista menuista ja ruokajuomiksi tummat oluet. Valinta osui nappiin meidän makumieltymysten kanssa.
Alkuruuaksi oli sokerisuolattua lohta, hillotun sipulin, mummonkurkkujen, juustotahnan ja saaristolaisleipämurun kera. Harvoin jää ruuasta niin raikasta makua suuhun!

Pääruokana oli herefordrotukarjan sisäfilepihviä, leppäsavujuustoista perunagratiinia ja pippurikastiketta. Lisukkeena papuja pekonilla.
Pihvi oli ehkä paras pihvi mitä olemme ravintolassa saaneet. Ihan älyttömän pehmeätä ja onnistunut paisto. Ravintolan käyttämä hiiligrilli oli kyllä tuonut makua pihvin pintaan.
Perunagratiini oli maukasta ja pippurikastike ihan hyvää. Mutta pihvi oli kyllä annoksen kunkku!

Tässä vaiheessa oli mahat jo pinkeenä, mutta jälkkäri oli syömättä. Kahvia ei haluttu suklaakakun kanssa, joten otettiin sherryt. Hyvä valinta jälleen, sherry sopi erinomaisesti tosi täyteläisen ja valuvan paikanpäällä, asiakasta vartavasten paistetun kakun kanssa.

Viihtyisän hämyisessä ravintolassa istuessamme ja erinomaisesta palvelusta nauttiessamme, laitoimme merkille, että ravintolan henkilökunta oli tosi nuorta. Kuin yleisesti koko hotellin! 

Jälkiruoka kakkuineen ja jäätelöpalloineen oli hieman runsas pihviaterian päälle. Mutta reippaina syötiin ihan kaikki ja vyöryttiin hotellihuoneeseen sulattelemaan hetkeksi ruokaa. Aikomuksenamme oli kuitenkin vielä mennä nauttimaan drinkit Moro Sky bariin paria kerrosta ylemmäs.

Iltayön hämyssä, Sky bar ei meihin mitään lähtemätöntä vaikutusta tehnyt. Ikkunoista näkyi jonkin verran kaupungin valoja, mutta oman naaman heijastustahan ikkunasta lähinnä sai ihailla.
Yhdet Gt:t nautittiin ja lähdettiin kämpille makaamaan!

Nukuttiin tosi hyvin! Sänky oli hyvä ja onhan se ihanaa ja rentouttavaa saada herätä niin, ettei tarvitse lähteä ketään aamulla pissattamaan tai viemään ulos. Ja Tornissahan ei ole edes kiire aamupalalle, koska sitä tarjoillaan kello 12:sta asti!

Aamupala oli erinomainen ja plussaa siitä, että kahvi/tee tarjoiltiin pöytiin niin halutessaan. Niitä sai hakea myös automaateista.
Paljon oli peruselementtien lisäksi juustoja, hedelmiä ja kakkusia. Hyvin jaksettiin syödä taas, vaikka illalla oltiin syöty aikas myöhään ja reippaasti!

Ennen hotellihuoneen luovutusta, kävimme päiväsaikaan katsastamassa Sky barin. Beibe kävi tilaamassa meille mocktailit ja siemailimme ihania alkoholittomia juomiamme nauttien aurinkonpaisteesta.

Tuonne yläkerran baariin pääsee vierailemaan ilman hotellimajoitustakin. Kannattaa käväistä ja juoda vaikka teet/kahvit tai tuollaiset mocktailit ja nauttia näkymistä päiväsaikaan. Näin moni näytti tekevänkin ja valokuvia otettiin.

Moro Sky barin seinillä on kuvia Tamperelaisista urheilijoista!

Pakollinen vierailu ikkunallisessa unisex-wc:ssä ja sitten olikin kotiin lähdön aika. Meillä oli vielä tunnin verran aikaa kaupungilla, ennen kuin meidän bussi lähtisi kohti Kangasalaa. No, käytiin siinä sitten kahvilla!😁

Oli pakko ottaa kahvilan vessan kaakeleista kuva!

Pyörähdys kotona ja illaksi takaisin Tampereelle. Olin varannut tosiaankin liput Tampere-talolle The Dire Straits Experience -konserttiin.

Oli kyllä niin huikea keikka! Olimme molemmat hieman varautuneita etukäteen, koska bändihän heittää keikkaa ilman Mark Knopfleria. Hän on aikanaan antanut sen ominaisen soundin Dire Straitsille. Hänen ainutlaatuinen lauluäänensä ja kitarasoundinsa on niin jäljittelemätön, että mietittiin mitä konsertti ilman häntä antaisi.

The Dire Straits Experience on kasattu osittain Dire Straitsin ja sen jälkeen esiintyneen The Straitsin  jäsenistä ja rautaisista ammattilaisista.
Laulaja/kitaristi Terence Reis täytti keulahahmon paikan paremmin kuin hyvin. Hän oli ilmiömäinen kitaravirtuoosi ja sai soittimensa suorastaan laulamaan!
Bändi oli pitänyt alkuperäisen tyylinsä ja biisejä ei oltu päivitetty 2000 -luvulle. Nämä asiat sekä ammattimaiset soittajat tekivät keikasta ikimuistoisen elämyksen!

Välillä meni ihan kylmät väreet, kun biisit nousivat mahtipontisiksi kitara, saksofoni ja pianosooloinen. Jossain kohdin oli vain istuttava silmät kiinni ja annettava musiikin viedä.
Joidenkin kappaleiden kohdalla oli allekirjoittaneella kyyneleet silmissä, mutta onneksi minua oli varoiteltu ja nenäliinoja oli mukana.

Meillä oli paikat etupermannolla, seitsemännellä rivillä ja mielestämme ehkä liian lähellä. Korvia hieman särki seuraavana päivänä meillä molemmilla. Toisaalta näin läheltä näki, kuinka taiturimaisesti soittajat käsittelivät soittimiaan!
Mutta aivan upea musiikkikokemus kerrassaan ja tuntui jotenkin etuoikeutetulta saada olla kuuntelemassa näin upeaa soitantaa!

Illalla myöhään kotiin saavuttuamme, seisoimme pihassa pilkkopimeässä ja katselimme taivaalla näkyvää linnunrataa. Mietimme, että tätäkään upeaa näkyä ei sieltä Tornista näe, vaikka oltaisiin kuinka korkealla.

Meillä oli aivan mahtava viikonloppu ja kaupunkiloma, täynnä hienoja kokemuksia. Mutta en ikinä, tai ainakaan tässä vaiheessa elämääni, olisi valmis muuttamaan täältä maalta, valosaateettomalta alueelta kaupungin sykkeeseen. Kuhmikseen on aina niin ihana palata!

Voi tätä onnea! Onnistunut sato perunasta ja sipulista!!

Blogiani seuranneet tietävät epätoivoiset ja -onniset perunanviljelyni. Ne kaikki surkeat tarinat löytyvät peruna-tunnisteen takaa.

Talven aikana olin kerännyt taas voimia (peruna)kohtaloani vastaan ja hankkinut siemenperunoita. Ostin Plantagenista kaksi 300 gramman pussia 'King Edward' ja 'Desiree' nimisiä perunoita. Netin kautta tilasin 'Jussia', 'Timoa', 'Siikliä' ja 'Parsaperunaa'. Viimeksimainittua olin himoinnut vuosia ja nyt sitä sain 3 kilon pussin. Muita perunoita onnistuin saamaan pienemmät kilon pussit.
Vähän pelon sekaisin fiiliksin kerroin Beibelle hankinnoistani. Hänhän oli jo viime kesänä irtisanoutunut perunanviljelystä kokonaan! En häneltä moitteita saanut, vaan toivotteli onnea (tuhoon tuomittuun) yritykseen.

Kaikki perunat istutin erikokoisiin kasvilavoihin ja kevään istutuspuuhista pääset lukemaan tästä .

Massikka pääsi mukaan sadonkorjuuseen!

Ja voitteko kuvitella? Uskomatonta kyllä, me saimme aikas mahtavan perunasadon! Ollaan kyllä aikas hämmästyneitä itsekin.
Juhannuksen jälkeen aloin varovaisesti kaivelemaan lavoja ja kyllä, mullan alla tuntui pieniä mukuloita. Pariin otteeseen syötiinkin niin, että kaivoin joka lavasta muutaman mommon ja keitettynä niitä maisteltiin.

Parsaperunaa, jäniskastiketta, porkkanaraastetta, mustaherukkahyytelöä ja etikkapunajuuria!

Sitten siirryttiin järjestelmälliseen syöntiin ja aloitettiin varhaisperuna 'Timosta'. Sitä kasvoi sellaisessa tavallisessa lavakauluslavassa ja söimme sitä monta viikkoa. Maukas, kiinteäkö perusperuna.

Timo ja Jussi kasvoivat näissä tavislavakauluksissa!

Seuraavaksi siirryimme syömään 'Jussia', varhaisperunalajike sekin. Maukas peruna sekin, tosin paljon jauhoisempi kuin 'Timo'. Hyvin teki sekin satoa samanlaisessa lavakauluslavassa ja siitäkin riitti syötävää viikkokausiksi. Molemmat "pojat" tekivät satoa useita kiloja ja moninkertaisesti sen määrän perunaa, mitä olin istuttanut. Voi että me myhäiltiin tyytyväisyyttämme!

Jokunen viikko takaperin päätimme nostaa loput perunat. 'Parsaperunaa' olimme jo hieman syöneet ja tiesimme mitä odottaa. Sen sato oli monilukuista, mutta pientä. Se kasvoi myös hieman erilailla kuin muut perunat; silleen pinnassa ja ryppäinä. Niistä olikin paljon valitettavasti vihertynyt. Olin hieman huonosti niitä peitellyt ruohonsilpulla.

Parsaperunasato

Maussa on pientä karvautta, mutta peruna on muuten kiinteätä ja ihanan kermaisen tuntuista syödessä. Tämä maun karvaus on nyt hävinnyt säilytyksessä.
Siihen myös iski perunarutto. 'Parsaperuna' oli kasvamassa isommassa lavassa ja multa siinä oli huomattavasti märempää, kuin lavakauluslavoissa. Olisiko tämä syynä ruton puhkeamiseen ja maun karvauteen? Vaiko vain lajike ruttoherkempää? En tiedä, mutta ihan mukava sato ja hyvä mieli saatiin kuitenkin tästäkin kokeilusta.

Parsaperunaa! <3

'Siikli' kasvoi lavakauluslavassa ja se teki todella hyvän sadon. Perunat ovat hyvänkokoisia ja puhtaita. Maku hyvä ja ihana suutuntuma. Nam, nam! Ei 'Siikliä' turhaan arvosteta hyvänä ruokaperunana.

Hyvä sato pikkulaatikosta!

'Siikli' on mielestämme hyvän makuinen juurikin tälleen itsekasvatettuna. Muutaman kerran kesässä ostamme sitä torilta tai jostain muualta ja emme ole mitenkään wau -tunnetta saaneet. Olemmekin siirtyneet ostoherkkuperunoissa 'Annabelleen', joka on tosi maukas. Sitä on joskus itelläkin ollut kasvamassa, mutta keväällä sen siemenperunat olivat jokapaikasta loppuunmyytyjä.

Ihan pikkuperunat saa Hehku!

'Desiree' -perunan istutin silloin keväällä maitotölkkeihin, koska mommot alkoivat itämään liian aikaisin. Lavakauluslavaan istuttaessa ne olivatkin jo aikas hojoja ja pitkät idut kärsivätkin kovasti alkuunsa. Osa varsista kuolikin ja ajattelin tämän lajikkeen epäonnistuvan totaalisesti. Beibekin sanoi, "Ettei noista taida mitään tulla!" Hän osaa aina kannustaa minua niin hienosti! 😉

Desireen kuori on ihanan punainen! <3

Mutta ei, perunat kasvattivat uusia varsia ja saimme tästäkin perunasta syödäksemme jo kesällä ja hieman kellariinkin. Ei paha sato 300 grammasta siemenperunaa!

Desireetä ei paljoa säilöön tullut, mutta hyvä sato siitäkin saatiin!

Mutta kyllä täytyy sanoa, että kuningas on aina kuningas! 'King Edward' oli kyllä ehdottomasti tämän kesän satokunkku. 300 grammasta onnettoman pieniä siemenperunoita, tuli laatikollinen perunaa!
Me ei meinattu uskoa silmiämme, kuinka paljon niitä nousi mullasta. Puhtaita ja isojakin mommoja, vaikka 'King Edwardissakin' oli hieman ruttoa. Se kasvoi 'Parsaperunan' naapurissa, samanlaisessa isommassa kasvilavassa.

Siis, WAU!

'King Edward' on yksi niistä perunalajikkeista mitä Tanskalainen maajussi kasvattaa. Olinkin ihan täpinöissäni, kun näitä siemenperunoita löysin. Tyttäreni kanssa olin silloin liikenteessä ja hän ei voinut ymmärtää, kun melkein repesin nahoistani pussin hyllyssä nähdessäni.  Hän ei vaan tajuu! ;D

"Kunkunhan" istutin maitotölkkeihin keväällä ja sen hojot varret kärsivät myös lavaan istuttaessa. Alkukesän kylmyydessä varsia näivettyi ja kuoli. Mutta myös se teki uusia varsia ja sen satoisuus kyllä yllätti meidät totaalisesti. Perunaa tuli kellariin vietäväksi yli 7 kiloa ja mehän olimme pari kertaa sitä jo syöneet kesällä. Ihan uskomatonta! Ei ihme, että Frank tätä perunalajiketta suosii.

Itse perunamaan kuningas Edward alamaisineen! ='D

Kyllä oli vaan Beibenkin myönnettävä, että lavaviljelyssä on voimaa! Tästä perunaonnesta innostuneena ja uskoa saaneena, aioin kyllä laittaa jatkossakin mommoja lavoihin kasvamaan. Ja taisin saada Beibenkin tuen asialleni!

Harvoin on Leppämäessä sadon kuljetukseen traktoria tarvittu!

Toinen onnistuja tälle kesälle on ollut sipuli. Meillä on ollut ihan tavallista keltasipulia kasvamassa. Laitoin istukkaita vähän sinne ja tänne yhteensä neljä puolen kilon pussia. Kaikki istuttelin hieman eri aikaan. Sipulit kasvoivat punajuurien, porkkanoiden, papujen ja juurisellereiden kumppaneina.
Hieman pelkäsin sipuleiden mätänevän. Niinkuin on käynyt monena aikaisempana kylmänä ja sateisena kesänä. Mutta jostain syystä näin ei käynytkään tänä kesänä ja sipulit viihtyivät erinomaisesti. Ja olen kuullut ja lukenut, että onnistumisia sipulin suhteen on ollut muillakin!

Sipulisato nro 1!

Aloimme käyttämään sipuleita jo heti alkukesästä; ensin varsia ja sitten pieninä sipuleina. Sipulia ollaankin käytetty ruuanlaitossa koko kesän ja ne ovat olleet varsin komeita kooltaankin.
Satoa ollaan korjattu pariin otteeseen. Reilu kuukausi takaperin alkoivat ensimmäiseksi istutetuista sipuleista varret kaatumaan ja nostin ne maasta. Kuivattelin niitä ensin verkkojen päälle levitettyinä ja sitten napsin niistä varret pois. Sen jälkeen vein ne kuivumaan saunaan ja ne ovatkin kuivuneet hyvin ja muodostaneet hyvän kuoren.

Loput nostettiin samalla kertaa kuin perunat. Ne ovat nyt puruvarastossa kuivahtamassa ja odottamassa, että katkon niistä varret.
Sipulia tuli niin paljon, että varovaisesti voisin sanoa olevamme omavaraisia sipulista. Ei ehkä koko talvea, mutta pitkään ne riittävät. Edellyttäen, etteivät mätäne säilytyksessä. Mutta ihan mahtavaa kuitenkin!

Beibe korjaa sipulisatoa.

Minähän olen vähän sellainen "talvenvaralle" - tyyppi. Haluaisin vain "hillota" kaiken satoni kellariin ja herkästi ostan varhaisvihanneksia esim. torilta.
Yhtenä kesälomamme aamuna kesäkuussa kävimme Tammelantorilla Tampereella aamukahvilla. Ostin torimyyjiltä porkkanoita pari nippua ja sipuleita nipun. Ne maksoivat 3 euroa nippu. Joka nipussa oli 5 sipulia ja porkkanaa. Joten yhden kasviksen hinnaksi tuli yli 50 senttiä.
Beibe minua tilitti ostoksistani. Kysyi minulta, olenko ihan pönttö, kun ei syödä omia varhaisvihanneksia nyt kun vihannekset ovat kalliita? Minä siinä sitten jotain piipitin, että on niin kivaa hakea talvella kellarista itsekasvattamiaan porkkanoita sun muuta. Ja jotenkin en raaski niitä syödä ihan pieninä!

Onnelista elämää! <3

Beibe tokaisi, että talvella saa kaupasta porkkanoita euron kilo ja nyt eurolla saa kaksi porkkanaa. Kumpi olisi kannattavampaa? Totta, en ole jotenkin tyhmänä ja säilöjätyyppinä halunnut ajatella asiaa näin. Tokihan me olemme aina pitkin kesää satoamme syöneet, mutta olen aina halunnut saada säästettyä talvenvarallekkin jotain. Usein siinä kuitenkin onnistumatta!

Rakkaus! <3

Tänä kesänä olemme onnistuneet viljelyksissämme niin hyvin, että olemme syöneet sipulia, perunaa ja porkkanaakin pitkin kesää. Ja silti niitä näyttää jäävän hieman talvenvaralle. Se jos mikä on onnea!

Arkikuvia 37/52

VIIKKO 37

"Valoa ja näkyvyyttä pimeille poluille!"

Sitä vain yhtenä aamuna ulos mennessään havahtuu asiaan, että "Täällähän ei näe mitään!" Nyt on ollut koiralenkille lähtiessä niin pimeää, että on ollut pakko turvautua taas otsalampun valoon. Ja heijastinliivi on otettu käyttöön.

Maurin pitää näkyä myös!

Kuluneella viikolla varsinkin on ollut ihan sysimustaa, kun on sadellut päivittäin ja luonto on ollut märkä. Toivottavasti edes jossain vaiheessa hieman kuivahtaisi ja saataisiin niitä kuulakkaita syysilmoja. Valoisia aamuja ne tosin eivät kuitenkaan takaisin tuo...

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja alkakaahan kaivelemaan niitä heijastimia piirongin laatikoista takaisin käyttöön!