Touhukas viikonloppu; osa 2! Kurjat jutut eli Maurin kipeät tassut, Beiben paini puunkantotelineen kanssa, Hehkun kaatunut katos, "Kalervo" yliajon uhrina ja miten tappaa zombietonttu!

Lumet sulivat. Toisaalta iloinen siitä, toisaalta haikea olo!

Kun paljon puuhailee, voi käydä niin, että sattuu ja tapahtuu! Viikonloppu oli ihana ja paljon saatiin aikaan kivoja asioita. Mutta jotta tasapaino elämässä säilyy, tapahtui pieniä ja harmittavia asioita.

Kaikista harmittavin on Maurin tassut. Sen etutassun antura on rikki. Siitä puuttuu ihan kuin pieni palanen. Muissakin jalkojen anturoissa on hiertymiä, mitkä ovat kipeitä.
Ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun Maurilla menee tassut mettällä rikki. Ne menee joka kerta enemmän tai vähemmän. Mutta yleensä ovat pieniä hiertymiä ja paranevat parissa viikossa.
Nyt pitkä poika on ollut tosi kipeä tassuistaan. Ollaan niihin laitettu eläinlääkäriltä ostamaamme voidetta ja annettu kipulääkettä. Koira on ollut levossa, lenkeillä ei ole käyty. Ihan vain pissalla pihassa. Koira ei kyllä ole ulos edes hingunnut, vaan mulkoilee punkastaan tyyliin "En muuten ole tulossa mihinkään!"
Maurin tassujen ainaiseen rikkoutumiseen mettäreissujen aikana on muutamia syitä. Yksi iso syy on koiran rakenne. Maurilla on hieman ns. barokkijalat. Eli sen etujalat ovat vähän niinkuin pihtikintut ja se astuu anturoiden sisä- ja takaosilla. Tassujen anturat eivät kuormitu tasaisesti, vaan anturoiden ihan reunat pääsevät näin hiertymään.
Toinen syy on tämä meidän elämäntyylimme. Mauri on siinä mielessä onnekas koira, että se saa olla lähes aina vapaana pihassamme. Juosta pitkin peltoja, kaivella maata, repiä puiden juuria ja toteuttaa itseään metsästämällä.
Välillä sen kanssa käydää metsässä lenkillä ja tietysti mukaanlukien aamuiset pissa-kakkalenkit kylälle päin.
Mutta... Mauri on viettänyt koko elämänsä suhteellisen pehmeällä alustalla ja sen tassut eivät ole parkkiintuneet koskaan, niinkuin jonkun lenkkinsä asfaltilla tehnyt koirakollega. Anturat ovat tosi pehmoiset, eivät juurikaan karheat.
Maapohjat millä Mauri juoksentelee ovat kaikki suht pehmeitä. Tietkin millä lenkkeillään, on soraa.
Kolmas tassuja rikkova syy on lumeton pakkasmetsä. Pakkasen jäädyttämä sammal on ihan tassujen tappaja! Samalla menee matalalta koiralta verille nisät, kainalot ja kikkelinpää.
Palluroitahan Maurilla ei enään ole. Mutta silloin kun ne vielä takajalkojen välissä olivat, ne olivat metsästyksen jäljiltä ihan kuin palaneet. Niin hiertyneet ne olivat.
Meillä on kyllä Maurille mittojen mukaan teetetty metsästyshaalari, mutta ei sekään näitä kriittisiä paikkoja peitä. Uroskoiralla kun ei mahan alustaa voi peittää.

No, toivottavasti talven jäniksenmetsästykset eivät olleet tässä ja koiran tassut paranevat. Koira kuitenkin nauttii aivan valtavasti tästä touhusta. Ja voitte kuvitella kuinka kovakuntoinen ja sitkeä tuo pikku töppöjalka on, kun se umpiryteikössä saattaa painaa 17 kilometriäkin menemään jäniksen perässä.

Ei uskoisi, että noin pieni kolo anturassa, saa koiran ihan jalattomaksi!

Mettäreissun jälkeen alkoi Beibe lämmittämään ulkosaunaa. Hän pitää paljon kotioloissakin pitkävartisia vaelluskenkiä, koska hänellä on paljon laskeumia sun muita vaivoja jalkaterissään. Kumisaappaissa hänen jalkansa nykyään kipeytyvät tosi paljon, jos hän niillä paljon kävelee.
Vaelluskengissä on pitkät nauhat ja Beibe ei niitä jaksa joka uloskipaisulla solmia. Näin kävi myös reissulla, kun hän nopsasti haki liiteristä puita saunalle. Kenkien varsilla olevat väkäset, mihin nauhat solmitaan, tarttuivat toisiinsa ja kenkien varret tarttuivat toisiinsa. Onneksi en nähnyt tapausta, koska olisin varmasti säikähtänyt. Ei meinaan ole kaunista katsottavaa, kun kaksimetrinen mies menee kumoon!
Beibelle ei käynyt onneksi mitenkään, mutta puunkantotelinen sai vakavia vaurioita. Siitä meni kahva poikki ja toinen pystypuu halkesi. Harmittava takaisku, koska Beibe on itse tehnyt puunkantotelineen Leppämäestä löytyneistä kierrätysmateriaaleista, kuten heinäseipäästä ja katajanoksasta.
Puunkatoteline on ollut vähän normaalia korkeampikin, jotta sillä saa kantaa reilusti puita kerralla. Ehkä sen saa vielä korjattua sahaamalla pystypuita lyhyemmäksi ja laittamalla siihen uuden kantokahvan. Eihän tähän elämä(saunominen) lopu, mutta kyllähän se aina nyppii, kun jotain tarpeellista hajoaa.

Pahus sentään, mutta onneksi Beibe on kunnossa!

Yhtenä päivänä töistä tullessamme, oli Hehkun tarhassa oleva katos kaatunut. Hehku seisoi sen vieressä ihan ilmeellä "Mitään en ole tehnyt!".
Lehmä vaihtaa hyvää vauhtia talvikarvaa ja hinkuttaa itteään puihin ja tuohon katokseen. Ajateltiin ensin, että katoksen tolpat ovat vain kiihkeästä hinkkaamisesta nousseet maasta. Maa tarhassa on märkää jatkuvista sateista johtuen. Mutta tarkempi tarkastelu osoitti, että etummaiset tolpat ovat mädäntyneet poikki maan rajasta. Siis katos on ollut tarhassa n. 3 vuotta.

Aikas pökköö on!

Nää  monta vuotta kestäneet, järkyttävän märät kelit saavat maan lainehtimaan jopa rinteessä, missä Hehkun tarha on.
Ei auttanut muuta, kuin kaivaa tolpan päät maasta ja Beibe teki pystyihin uudet päät kyllästetystä kakkosnelosesta. Katsotaan nyt, montako vuotta ne kestää! Pääasia kuitenkin, että tämä damage saatiin korjattua ja Hehku saa seisoskella taas katoksessaan.

Ei se kaunis korjaus ole, mutta ajaa asiansa!

Yksi asia sai minut ja vähän Beibenkin, ihan raivon valtaa kanssaihmisiä kohtaan. Viikolla kun oli vielä lunta, huomasimme jonkun käyneen päiväsellä kääntymässä meidän pihassa. Se ei ole mitenkään harvinaista, koska tie päättyy pihaamme ja aika-ajoin joku ajaa harhaan.
Tämä samainen auto oli myös ajanut naapurin mökkitietä. Epäilimme Jehovan todistajien olevan asialla, mutta he yleensä jättävät postilaatikkoon lehtisensä, jos eivät tavoita ketään käydessään.
Sunnuntaina aloin katselemaan naapurin tielle päin ja ajattelin, että näkymästä puuttuu jotain. Lähempi tarkastelu osoitti, että tämä viikolla vieraillut auto oli kääntänyt mökkitieltä meidän pihassa nurmikolla ja peruuttanut suoraan "Kalervon" päälle. Voi jumalauta, sanon minä!
"Kalervo" oli liuskalehtinen visakoivu, joka oltiin ostettu viitisen vuotta sitten Lepaan puutarha messuilla ja se oli nyt noin 7 vuotias ja yli metrin mittainen.
Mua suoraan sanottuna vi....i! Eikö ihmiset nyt herran jumala yhtään katso, miten he toisten pihoihin ajelevat. Ihmisten välinpitämättömyys on käsittämätöntä. Ihan s..ta..n ärsyttävää! Että se siitä puusta sitten.
Mekin asutaan niin sivussa, että ei ole tullut mieleenkään alkaa ihmisiltä erikoispuuntaimiamme suojaamaan. Mutta kai se on alettava aitaa pykäämään tontin ympärille!
 No ei vaan, mutta harmitus on vieläkin ihan hirvittävän kova!

Ei tästä puuta enään tule! Mur!

Minähän en pidä puutarhatontuista. En pidä juurikaan mistään keiju- tai menninkäisjutuistakaan omassa puutarhassa. Mutta kaikesta "kammottavasta" ja asenteellisesta pidän! Olinkin siis ihan liekeissä kesällä, kun tilasin kaksi epäkuollutta puutarhatonttua netistä. Ne asustelivat koko kesän surullisten kuusien metsässä ja sopivat sinne kuin nenä päähän.
Joitakin aikoja sitten, vein tontut kasvihuoneeseen talvisäilöön. Viikonloppuna tarvitsin turvesäkkejä kasvarista ja niitä nostellessani tulin tönäisseeksi pöytää, millä tontut olivat. Seisova tonttu syöksähti salaman nopeasti kasvarin laattalattialle ja meni tuhannen päreiksi. Mulla pääsi huuto "Eiiiii!" ja melkein itkukin tuli. Sen tontun ikuinen vaellus päättyi sirpaleisiin.
Onneksi tonttuja on vielä saatavilla ja aionkin hankkia uuden ensi kesäksi. Harmittaa silti tontun menetys!

Kuollut tonttu on nyt tosi kuollut!

 Että tälläisiä kommelluksia viikonlopun varrelta! Onneksi ei kuitenkaan mitään vakavia juttuja, vaan pieniä elämän vastoinkäymisiä!

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Touhukas viikonloppu; osa 1! Kivat jutut eli jäniskaato, syyskylvöt, valko- ja kukkasipulit maahan, vinkut pulloon ja rentoutumista kynttilän valossa!

Postaus sisältää pari kuvaa kuolleesta rusakosta. Jos epäilet kuvan järkyttävän sinua, älä selaa postausta eteenpäin!

Perjantaina syötiin dippivihanneksia televisiota katsoessamme. Nam!

Meillä oli pitkästä aikaa sellainen viikonloppu, ettei millekkään päivälle ollut mitään suunniteltua tekemistä tai menoa. Ihan mahtavaa!
Sääkin suosi niin, että lumet sulivat ja pääsi tekemään rästiin jääneitä pihahommia. Lauantaina keli oli suorastaan keväinen!

Aurinko lämmitti niin, että vesi tippui räystäiltä!

Beibekin pääsi pitkästä aikaa Maurin kanssa jänismettälle. Pitkillä pojilla olikin onni myötä! Mauri oli ajanut loistavasti ja Beibe sai ammuttua rusakon.

Rusakko saa riippua pari päivää ennen nylkemistä!

Se olikin ensimmäinen pitkäkorva moneen vuoteen. Edellinen kaato Maurin ajosta oli vuodelta 2014 ja sekin oli Beiben veljen ampuma. Että ei niitä jäniksiä täällä ihan urakalla lahdata!

Kyllä Mauri on ollutkin poikki mettäreissun jälkeen! Se on nukkunut koko viikonlopun ja tassukin meni vähän rikki. Toivottavasti se paranee pian.

Siilä välin kun pitkät hilluivat jänisjahdissa, meikä on painanut istutushommia kuin viimeistä päivää. Lauantaina sain kuin sainkin tehtyä syyskylvöjä. Olin jo ihan varma, että ne jäivät tältä syksyltä. Mutta onneksi kelit lämpisivät ja maa suli. Huh huh!

Kylvin kannettomiin...

... lavoihin...

... ja vähän kannelliseen!

Lavoihin meni vähän kaikenlaista. Laitoin pinaattia, porkkanoita, persiljaa, palsternakkaa, persiljajuurta, retiisejä, mustajuurta ja kaurajuurta.

Kylvin myös nauriin siemeniä ihan kokeeksi. Ajattelin, että jos retiisitkin onnistuvat joten kuten syyskylvettynä, voisi nauriskin onnata. Jää nähtäväksi!

Harmittelin postauksessani Porkkanoita!  
sitä, että olin hukannut viime syksyiset muistiinpanoni kylvämistäni porkkanan siemenistä ja siemenpussitkin olivat menneet hukkaan. Kas kummaa, satuin meinaan löytämään kyseiset siemenpussit ja niissä oli vielä siemeniäkin jäljellä. Ha! Koska ne onnistuivat niin hyvin kesällä, kylvin nyt näitä samaisia siemeniä taas. Toivottavasti käy yhtä hyvin ensi kesänä!
Molemmat ovat hyvin varastointia kestäviä talviporkkanoita ja eivätkä ainakaan viime kesänä virittäytyneet kukkaan.

'St. Valery'

'Autumn King 2'

Vaikka ilma oli lämmin ja keväinen, karu totuushan on kuitenkin se, että pimeys tulee jo tosi varhain. Pihahommat oli lopettava jo viiden aikaan iltapäivällä, kun ei kerta kaikkiaan nää enään mitään.
Mutta ei se mitään! Toisaalta on kivaakin, että on pimeää. On välillä vähän niinkuin pakkokin relata. Ja mikäs sen ihanampaa onkaan, kuin ottaa kudin käteen, kuunnella radiota ja poltella kynttilöitä poismenneitä kunnioittaen.

Beibe lämmitti saunaa ja hörpittiin sumppia ja syötiin hyvin. Ihanaa oleilua, puuhakkaan ja kivan päivän päätteksi!

Saunan jälkeen katsottiin Areenasta Sadan vuoden talo ja minä tein meille alkoholittomat mansikka margaritat virvokkeiksi. Aah!

Sunnuntaina "rähinät" pihalla jatkuivat! Istutin vielä kannelliseen kasvilavaan kirppikseltä ostamani valkosipulin kynnet.

Valkosipuli 'Alexandra'

Minulta jäi toissa kesältä yksi purjo korjaamatta kasvimaahan. Tänä kesänä se kukki ja siemenet alkovat itää kukinnossa.

Irroittelin ikku pikku taimet kukinnosta ja istutin ne aikas syvään kannelliseen kasvilavaan. Ei mitään hajua, mahtavatko selvitä talven yli. Mutta eipä tämä kokeilu mitään ota, jos ei annakkaan!

Keväällä kerron, miten purjovauvojen kävi. Luulen, että huonosti!

Ostin kesällä itselleni punalehtisen japanin vaahteran. Sain vielä toisen, keltalehtisen, tyttäreltä ja vävyltä nimipäivälahjaksi. Istutin ne ruukkuihin, koska ne eivät todellakaan taida täällä III-IV kasvuvyöhykkeellä talvehtia.
Ne ovat tiputtaneet kaikki lehtensä, joten ajattelin roudata ne kellariin talveksi. Olen vähän huono talvettamaan mitään, mutta kellari on tosi hyvä. Josko ne siellä selviäisivät, kunhan vain muistan ne sieltä ajoissa hakea valoon!

Kanalassa pari kanaa munii, joten päivittäin tulee kaksi munaa. Munia alkoi kertymään siihen tahtiin, että niistä piti jo jotain sapuskaa alkaa kehittelemään. Vaikka kyllähän me usein viikonloppuisin paistetaan munaa aamupalaleivälle.
Juopon kokin kasvispaistos 
on loistava ruoka, mihin "hukata" kananmunia. Sitä tulikin taas tehtyä ja hyvää oli! Teen sitä aikas usein, ainakin kerran kuussa.

Teki mieli myös leipoa jotain makeaa, mutta vehnäjauhot olivat loppu. Yritän välttää kaupassa käyntiä pyhäpäivisin ja kaapissa ei ollut kuin ohra- ja ruisjauhoja. Mieleeni juolahti mustikkakukko eli rättänä. Sitä sitten teinkin Marttojen ohjeella ja kun pakkasesta löytyi vielä vaniljajäätelön jämä sen kanssa syötäväksi, niin ai että!
Täytyy kyllä sanoa, että tuo rättänä on aikas tuhtia tavaraa ja se tuntuu kyllä vähästä!

Beibellä oli hieman vinkkuhommia. Hän pesi pulloja ja pullotti vielä iltasesta raparperivalkoviinin. Viinipulloja voipi vaikka sujahdella joululahjapaketteihin, kuka tietää!

Pullopesula!

On se kirkasta!

Juuri ennen pimeää, minä sain jo aikaa sitten ostamani kukkasipulit maahan. Eipä onneksi jäänyt viime tinkaan!
Minulla oli kolmea erilaista jättilaukkaa, kahta eri tulppaanilajiketta ja yksi pussi narsissisekoitusta. Maa oli kyllä yllättävän sula kukkapenkeissä ja sipulit menivät aikas helposti maahan.

Mutta kyllä isojen sipulien maahan kaivaminen sen verran kipeisiin käsiin otti, että hattua nostan niille, jotka useita satoja sipuleita ovat tänä syksynä taas istutelleet. Itellä meni ihan mehut noiden muutaman kymmenen istuttamiseen. Voipi olla kyllä, että viikonlopun muut hommat jo hieman kropassa painoi.

Siellä lepää!

Mutta kylläpä oli ihanaa, kun sai ajan kanssa puuhastella. Ilman mitään katkoksia! Vaikka kyläilyt sun muut ovat mukavia sijoittaa viikonlopuille, kyllä pitäisi saada enemmän mahdutettua tälläisiä "kotona puuhastelu" -viikonloppuja omaan aikatauluunsa.

Ei viikonloppu kuitenkaan ihan "ruusuisesti" mennyt. Pikkuisen tuli pieniä, harmittavia tuhojakin, mutta niistä toisessa postauksessa!

Arkikuvia 44/52!

VIIKKO 44

Jauhelihamunakasrullaa, vihersalaattia ja raejuustoa

Viikko oli tosi kylmä. Enimmillään oli -10 astetta ja se kyllä alkoi tuntumaan jo sisälläkin. Meidän pikku tölli on ihan kohtuu lämmin. Mutta nämä lumettomat kylmät ajat ovat haasteellisia. Varsinkin kun käy tuuli, se menee rossipohjan alle ja kylmittää taloa alta päin. Nurkista ja ikkunoista ei vedä, on meinaan joskus katsottu lämpökameralla.

Pitsaa, vihersalaattia, maitoa ja mustikkakiisseliä kreikkalaisella jogurtilla

No, pakkaskelit ovat tarkoittaneet sitä, että heti kun on kotiin tultu, on takkoihin ja puuhellaan viritetty tulet. Sen jälkeen on hoidettu elukat ja sitten vasta sapuskaa itellemme.
Meillä onkin näin talviaikaan tälläistä tahatonta arjen romantiikkaa. Syömme usein ihan kahdestaankin olohuoneen ruokapöydän ääressä ja takkatulen äärellä. Näidenkin puulämmiteisten vuosien jälkeen tätä osaa aina vaan arvostaa ja siitä nauttii edelleen. On ihanan rentouttavaa syödä hyvää ruokaa, ihanassa seurassa tai vaikka ihan yksinkin, tulen loimotusta tuijotellen ja palavan puun ritinää kuunnellen. Kyllä siinä työhuolet mielestä häipyvät!

Halloweenpastaa kinkulla ja vihersalaattia. Maurikin on tuolla jossain pöydän alla!

Joskus tulee mieleen, että tälläisestä elämyksestä voisi joku vaikka maksaakin!

Lisää juuresonnistumisia ja epäonnistumisia!

Porkkanathan onnistuivat tosi hyvin tänä vuonna. Mutta oli kasvimaalla muitakin onnistujia. Nimittäin mukulasellerit. Niitä tuli määrällisesti aikas paljon ja osa oli mukavan kokoisiakin.
Mukulaselleri on melko haasteellinen kasvatettava. Se tarvitsee toooosi pitkän kasvukauden. Olenkin laittanut siemenet esikasvatukseen joskus helmi-maaliskuussa. Ne itävät hitaasti ja taimien kasvu koulimiskokoon kestää kauan. Sitten kun ne vihdoin saa koulittua, kevät onkin jo pitkällä!

Kun taimia istuttaa lopulliseen kasvupaikkaansa, ne pitäisi istuttaa samaan kasvusyvyyteen missä ne on taimiruukussa kasvaneet. Olen joskus jostain lukenut, että jos ne istuttaa syvempään, mukulan kasvu häiriintyisi ja kasvi kasvattaisi vain lehtiä. En tästä sen enempää tiedä, mutta joka kerta kun olen mukulaselleriä kasvattanut, joukossa on syksyllä ollut sellaisia, mitkä eivät ole tehneet laisinkaan mukulaa. Olen vain ajatellut, että siementen joukossa on ollut varsisellerin siemeniä.
Yleensä taimet ovat sellaisia kaatuneita hojoja, kun niitä pääsee ulos istuttelemaan. Mutta kyllä ne siitä yleensä nousevat ja vahvistuvat.
Meillä mukulasellerit kasvoivat kolmessa isossa traktorin renkaassa. Alkukesästä niitä kastelin, mutta loppukesähän tuli vettä taivaalta niin paljon, että se kyllä riitti. Kasvualustaan olin laittanut reilusti sontaa, joten sen enempää en kesän aikana lannoittanut niitä.

Ei kaikki ihan näin isoja ollut, mutta isoin tietysti kuvataan! 😆

Mukulasellerit voivat olla maassa myöhään syksyyn. Ne kestävät hieman pientä pakkastakin. Mutta jos pakkanen pääsee sellereitä kunnolla puraisemaan, se vaikuttaa kyllä säilyvyyteen negatiivisesti.
Tänä syksynä ehdin nostamaan sellerit maasta edellisenä päivänä ennen lumen tuloa. Onneksi nostin, koska meillähän oli sen jälkeen jatkuvaa pakkasta täällä itä-Pirkanmaalla.
Sellerin mukuloita kuivatin muutaman päivän puruvarastossa pakkaselta suojassa. Sen jälkeen vein ne kellariin ja siellä ne odottelevat käyttöä turpeeseen peiteltynä.

Palsternakasta tuli myös ihan kiva sato! Niitä oli tänä vuonna vähemmän kasvamassa kuin edellisvuonna. Mutta ihan riittävästi saatiin kuitenkin. Viime vuonna alkoi jo vähän palsternakan syöminen kyllästyttämäänkin!
Osa oli oikein mukavan kokoisia. Mutta kyllä joukkoon mahtui paljon pieniäkin. Niitä voi laitella sitten liemikeitoksiin.

Palsternakat olivat kasvamassa kannellisessa kasvilavassa ja siemenet olin kylvänyt edellis syksynä. Olen kyllä sitä mieltä, että palsternakka ei oikein ehdi kasvaa kokoa keväällä kylvettynä. Ei ainakaan meidän olosuhteissa ja näin kylminä kesinä!
Ne saa kasvaa myös mahdollisimman myöhään syksyyn, jotta ehtivät kunnon juuren kasvattamaan. Mutta kovaa pakkasta nekään eivät kestä!
Palsternakat säilytän myös turpeeseen peitettynä kellarissa. Viime vuonna palsternakat olivat kellarissa ilman turvetta ja kyllä säilyivät ihan hyvin nahistumatta. Niitä oli niin paljon, että turvetta olisi tarvittu säkkikaupalla! 😉

Pupuilla riitti naateissa syötävää moneksi päiväksi!

Mutta sitten epäonnistujiin! Niitä olivat punajuuri, persiljajuuri ja bataatti.
Punajuuri ei onnistu minulla koskaan! Antakaa nyt hyvät ihmiset jotain vinkkejä sen kasvatukseen, please!
Tänäkin vuonna minulla oli sitä kasvamassa kolmessa eri lavassa. Lisäksi yhdessä lavassa keltajuurta. No, satoa saatiin yksi ehkäpä juuri ja juuri syötävän kokoinen punajuuri.
Luulisi sen olevan yksinkertainen kasvattaa, mutta ne ei vain kasva minulla. Yhtenä vuonna kasvoivat naattia hyvin, mutta eivät mukulaa. Ei ymmärrä!
Mutta ei se mitään, ensi vuonna taas yritetään ja ehkä onnistutaan. Tai sitten ei!

Persiljajuurta kasvattelen aika-ajoin. Ja usein sen kylvän syksyllä, kuten tein nytkin kesällä kasvaneille.
Mutta jotenkin huonosti itivät ja keväällä kylvin sitä lisää itämättömiin kohtiin. Ne eivät vain lähteneet kasvuun, vaikka olosuhteet lavassa olivat ihan hyvät ja siemenet tuoreita.
Muutamia käytin kesän aikana ja pieni nippu jäi kellariin vietäväksi. Aikas vaatimattoman kokoisiksi jäivät, mutta antavat kyllä keittoihin hyvää makua.

No, mites bataattien sitten kävi? Eihän ne mihinkää kasvaneet! Tämä oli nyt kolmas kerta, kun bataattia yritän kasvattaa. Ja joka kerta yritykset ovat menneet persiilleen!
Ehkäpä ne onnistuisi, jos ne olisivat ainoat jutut mitä Leppämäessä kasvatellaan. Mutta kun projekteja ja elämää on niin paljon myös kasvimaan ulkopuolella, ei ole yksinkertaisesti aikaa, jaksamista ja viitteliäisyyttä hyysätä bataatteja.

Tämän kesäinen bataatin kasvatus alkoi alkuvuodesta etsimällä kaupoista mukuloita, missä olisi idun alku. Pari löytyikin ja ne lätkäisin multaan.
Kun olivat kasvattaneet kunnon versot, katkaisin ne ja laitoin veteen juurtumaan. Kun olivat tehneet kunnon juuret, istutin ne multaan.
Keväällä istutin taimet kasvihuoneen päätyyn harson alle ja siellä ne sitteen olivatkin koko kesän. Istutin myös bataatit, joista olin versot leikannut.

Kesä oli kylmä ja bataatit kärsivät ja osa taimista kuoli. Henkiin jääneet taimet eivät kasvaneet oikeastaan ollenkaan siitä, mitä olivat olleet keväällä istutettaessa.
Ja eihän siellä mullan allakaan ihmeitä tapahtunut. Sato oli kolme ihan pientä bataattia. Nekin kasvoivat niissä bataateissa, joista versot olin ottanut.

Makuhan pikku bataateissä oli ihan huikea! Tein oman sadon juureksista gratiinia ja bataatit pääsivät ihan tasavertaisina muiden joukkoon makua antamaan. Kyllä oli hyvää!

Epäonnistumisesta huolimatta, ajattelin kokeilla bataattia vielä kerran ensi kesänä. Suunnittelin istuttavani ne niihin traktorin renkaisiin, missä mukulasellerit kasvoivat tänä kesänä. Ne ainakin keräävät lämpöä ja ne on helppo harsottaa. Mutta katsotaan nyt, mitä kevät tuo tullessaan ja mikä on tilanne on ajan ja jaksamisen kanssa!

Hymy herkässä keittiöön astellessa!

Tämän syksyn syyskylvöt on tekemättä, mutta pieni toivonkipinä heräsi tänä aamuna, kun katsoin lämpömittaria. Ulkona on +5 astetta lämmintä! Täytyy käydä vähän tsiikailemassa kasvimaalla viikonlopun mittaan, saisiko sinne kylvettyä mitään. Tilaamani porkkanan- ja palsternakan siemenetkin tulivat sopivasti!

Persiljajuuria oikealla ja palsternakkaa vasemmalla!