keskiviikko 10. maaliskuuta 2021

Kahvilla/kaakaolla Kirkkoharjun näkötornin kahviolla

 

Opasteet koulun pihan vieressä.


No niin! Vihdoin päästiin katsastamaan uusi Kirkkoharjun kahvila . Meidänhän piti mennä tyttären ja murujen kanssa siellä käymään jo viime viikolla, mutta kun minä otin osumaa jäisen pihatien kanssa , jäi sitten menemättä.

Kiire oli pikkumiehellä kahviolle!

Tällä viikollahan alkoi sitten se k-sulku ja kaikki kahvilat, sekä ravintolat myyvät ainoastaan ulos herkkujaan. Ei annettu sen häiritä ja päätettiin silti lähteä paikka katsastamaan.

Valikoimaa ei ollut hurjan paljoa, mutta
kaikki sitäkin herkullisemman näköisiä.

Kuukunakin oli niin odottanut tätä reissua ja häntä harmitti silloin menneellä viikolla tosi paljon mummun kaatuminen. Kun seuraavana päivän vihdoin tyttären perheen taloyhtiön huoltofirma oli tullut hiekoittamaan pihaa, poika oli heti sanonut, että "nyt me päästään kahville, kun mummu voi tulla niin, ettei sitä satu!"


Isommille kahvit yläkaiteella ja pienemmälle
kaakao alakaiteella.

Pojallahan olisi normaalisti ollut päikkypäivä, mutta nyt poika piti vapaapäivän. Hän oli katsellut keittiön ikkunasta moneen otteeseen, että koska se mummu oikein tulee.

Näkötorni on kahvilaa vastapäätä.

Kesäaikaan tai lauhemmalla ilmalla olisimme voineet vaikka kävellä muksujen kanssa kahviolle tyttäreltä. Mutta vierailupäivälle sattui vielä raikas pakkassää, joten päätimme mennä autolla. 
Kahviolle tai näkötornille mennessä autolle löytyy pysäköintipaikka Kirkkoharjun koulun pysäkointipaikalta tai Pirtin pihasta. Me jätimme auton nyt koulun viereen.

Pulla maistuu!

Pysäköintipaikalta pitää kävellä koulun pihan läpi ja siinä sitten onkin jo opasteet. Kävelytie ylös oli tosi hyvin aurattu ja hiekoitettu. Meillä päinhän satoi kymmenisen senttiä lunta edellispäivänä ja vähän jännättiin, että onko tietä aurattu. Mutta olihan se!


Ompulla oli omat eväät mukana.

Minä en ole koskaan käynyt harjulla. Tytär on käynyt lenkkeilemässä siellä ja olihan sieltä hulppeat näkymät. Pitää kyllä tulla uudestaan kesäaikaan ihan vaikka ulkoilemaan. Jotenkin on vain vaikeata lähteä täältä Kangasalan maaseudulta tuonne keskustaan luontoilemaan. Mutta pitää varmaan hieman laajentaa näkemystään kotikaupungistaan.

Lämmintä kaakaota!

Kuukunalla oli tosi kiire ylös. Kaakao ja pulla poltteli pienen miehen mielessä! Maltettiin kyllä jäädä toviksi katselemaan, kun kävelytieltä näkyi Lahdentielle ja siellä meni rekkoja. Myös harjun alle rakennettiin uutta kerrostaloa ja nosturi nosti tavaraa sen katolle. Ai että poika oli innoissaan!
Mutta kyllä minun ja tyttärenkin nenään ihan kuin olisi jo matkalla kahvi tuoksunut!

Pakollinen selfie! ='D

Kahviolle päästiin ja eikun herkkujen ostoon. Hauskasti kahvion edessä oli pieni pöytä, missä termari ja mukeja. Siitä sai ostaa euron hintaan kuumaa mehua. 


Kahvila on aika pieni, mutta terassille mahtuu normioloissa
monta pöytää.

Kahviolla oli ohjeistettu, että yksi seurue kerrallaa sisälle. Sieltä pääsi myös ostoksiensa kanssa toisesta ovesta ulos. Joten kohtaamisia ovellakaan ei muiden asiakkaiden kanssa tullut.

Alaspäin olikin mukava "rullailla" masut
täynnä pullaa!

Kahvio oli pieni ja tosi siisti. Tytär sanoikin, että tuoksuu ihanan uudelta! Vitriinissä oli tarjolla kahta eri kakkua ja paria eri suolaista. Lisäksi oli tiskillä pullaa. Ihan riittävät valikoimat mielestäni! Otimme kierrepullaa ja porkkanakakkua. Meille "isoille" kahvit ja Kuukunalle lämmin kaakao. Syömään herkkumme menimme terassin kaiteen ääreen. Ja kylläpä maistui hyviltä!

Harjulle pääsee myös rappusia pitkin, mutta
niillä ei ole talvikunnossapitoa.

Juteltiin muiden asiakkaiden kanssa, jotka kaikki olivat todella tyytyväisiä siihen, että Kirkkoharjulle oli vihdoin saatu kahvila. Eräskin nainen, joka oli koiransa kanssa poikennut virvokkeelle, sanoi toivoneensa jo 15 vuotta kahvilaa harjulle.
Pari iäkkäämpää rouvaa tulivat myös kahville ja ihastelivat muruja. Kehuivat kovasti, että Kuukuna oli ollut reipas, kun jaksoi tänne mäen päälle ihan itse kävellä. Omppuhan tuli äitinsä kantorepussa matkustaen.
Nämä rouvat olivat hauskoja ja he harjoittelivat selfieiden ottoa. Jäi tosi kiva fiilis tästä kohtaamisesta!

Kahvila on todella tervetullut lisä Kangasalan matkailu- ja kahvilatarjontaan! Aioin kyllä jatkossakin vierailla täällä ja tuoda Beibenkin kanssani kahvittelemaan. Tiedä tosiaan, vaikka ihan lenkkeilemäänkin tänne innostuisi!

Visit Kangaslan nettisivuilta löytyy hyvät ohjeet pysäköintiin ja linja-autolla saapumiseen. Tuolta aiemmin laittamasta kahvilan omien nettisivujen linkistä löytyy tarkemmin avoinnaoloajat. Ne saattavat muuttua näinä aikoina tiuhaankin. Joten kannattaa ne tarkistaa ennen vierailua!

Kirkkoharjun kahvila
Yhteys:
info@kirkkoharjunkahvila.fi
Puh: 050 5516554

Pysäköinti:
Kirkkoharjun näkötornille ei pääse autolla. Pysäköinti Pirtin parkkipaikalla (os. Tapulintie 6), tai Tarpilankujan pysäköintialueelle (Kirkkoharjun koulun lähettyvillä).

sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Murut mummulassa, kaktusten joukkotuho, kipeä kohtaaminen jäisen maan kanssa ja muita lomatouhuja!

 

Karitsat kasvavat hurjaa vauhtia!


Onpas ollut mukava ja tapahtumarikas loma! On ollut mukavaa touhuamista ja sitten sitä vähemmän mukavaa. Kai se on sitä elämän tasapainon säilyttämistä!

Minulla ei ollut mitään sen erikoisempia lomasuunnitelmia, kuin että murut tulisivat pariksi päiväksi mummulaan. Muuten ihan kotona oleskelua ja lepäilyä. 


Poikkesin kasvihuonneellakin purkkeja hakemassa.



Tytär ja vävy toivatkin Ompun ja Kuukunan sunnuntai-iltapäivästä meille. Pikkuisen jännitettiin, miten Omppu suhtautuu tälläiseen yökyläilyyn, koska hän on niin äitinsä perään. Meillä likka ei ole ollut yötä kuin kerran aikaisemmin ilman vanhempiaan. Lisäjännää toi vielä se, että Omppu oli hieman nuhainen. Ei kuumetta, yskää tai muutakaan, mutta nenä oli tukossa. Joten saattoi olla vähän kränää tiedossa!

Kuukunahan on jo "grand old man" mummulassa oleilun suhteen. Hänen kanssaa ei ole ollut oikeastaan mitään ongelmia nukkumisien suhteen, eikä oikeastaan muutenkaan. Kunhan vain mummun kunto kestää vilkkaan pojan kanssa olemisen!


Mauri kiinnostaa Omppua kovasti.

Ilmeisesti kiinnostus on molemmin puoleista!


Muksut olivat meillä sunnuntaista tiistai-iltaan. Ja kaikki sujui paremmin kuin hyvin! Omppukin nukkui tosi hyvin tukkoisuudestaan huolimatta. Hieman maanantaiaamuna tirautettiin kyyneltä, kun heti aamusta olikin mummun naama vastassa, eikä äidin.

Muutenkin lapset ovat jotenkin sellaisia vieraskoreita meidän kanssa. Kyllähän he kiukuttelevatkin, mutta eivät samalla lailla, kuin vanhemmilleen. 

Itseäni hieman jännitti, miten pärjään kahden pienen lapsen kanssa. Minähän olen siis vain yhden lapsen äiti ja pikkulapsiajoista on kohta 26 vuotta. Beibe oli töissä päivät, joten olin yksin näiden mussukoiden kanssa. Mutta ihan hyvin pärjäsin nämä muutamat päivät. Jopa ulkoiltiinkin aamupäivisin ja sain elukat hoidettua. 

Olin sen verran varautunut, että olin tehnyt ruuat valmiiksi. Helppoa oli vaan lämmittää makaronilaatikkoa ja sosekeittoa, kun ruokailun aika oli. Omppukin syö jo lähes kaikkea, niin se helpottaa ruoka-asioita.

Tosin, tiistaina sanoin Beibelle, kun hän tuli töistä kotiin, että pari päivää vielä, niin meikäläiseltä alkaisi pakka hajoamaan! ='D


Leipää nassuun!

Kahvia, kaakaota ja keksiä ulkona.

Omppu tykkää pensasmustikoista.


Mitään ihmeellisyyksiä ei muksujen kanssa touhuttu. Ihan normielämää leikkien, ulkoillen ja päikkäreitä nukkuen. Kuukuna on innostunut palapelien kokoamisesta ja onkin ihan haka siinä hommassa. Äitinsä vanhoja dinosauruspalapelejä kootessa meni tovi jos toinenkin.

Kuukunalla oli mukana pussi "mamee" eli namia ja hän halusi, että katsotaan jokin elokuva karkkia syöden. Katsottiinkin dinoleffoja, sekä vähän aikaa Lemmikkien salainen elämä 2:sta.

Omppu tykkää leikkiä tosi paljon yksisteen ja viihtyy hyvin mummulan lelujen kanssa. Kyllä lapset keskenäänkin touhuavat, mutta meinaa vähän kinaa tulla. Kuukunalle on vaikeaa joutua jakamaan mummulan leluja siskon kanssa. Tästä asiasta keskusteltiin pojan kanssa. Ei ole isoveljen virka aina niin helppoa!


Kirpparilta ostettu Autot -palapeli.


Hiekoituspartio!

Kuukuna vaihtaa mönkkäriin rengasta papan kanssa.

Kodalla makkaranpaistossa.

Dinotassut on yksi suosikkipiirretyistä.

Lammasvauvoja katsomassa.

Ihmeteltiin rusakon ja kauriin kakkoja lintulaudan alla.


Tiistaina leivottiin Kuukunan kanssa kääretorttu, koska muksujen isällä oli syntymäpäivä. Illalla hörpättiin torttukaffeet, kun vanhemmat tulivat muksuja hakemaan kotiin. Kyllä meinaan pirtti hiljeni, kun jäätiin taas Beiben kanssa kahden!


Hyvin sujuu käärärin teko!

Tarkkaa banaanin viipaleiden asettelua.


Huomasin jokin aikaa sitten, että kaktuksiini oli ilmestynyt sellaista valkoista töhnää. Joissain kaktuksissa sitä olikin jo aikas paljon ikkunan puolella kasvia ja en sen vuoksi sitä ollut huomannutkaan.

Monissa kaktuksissa on piikkien juurella jo itsessään sellaista valkoista nöyhtää, joten en ollut kiinnittänyt heti nöyhdän lisääntymiseen huomiota. Vasta sitten tajusin asian, kun joiden osalta peli oli menetetty. Kaktuksemme oli joutuneet villakilpikirvojen hyökkäyksen kohteeksi!

Monta pienistä kaktuksistani olikin jo ehtinyt niin huonoon kuntoon, että niitä en pystynyt enään auttamaan. Mutta joitakin vielä toivottavasti pystyin pelastamaan.


Hirvittävä villakirvainvaasio!

Niitä pirulaisia oli ruukuissa ja niiden allakin!

Kun niitä ruiskutti vedellä, niistä tuli vihreitä!


Näiden valkoista pumpulia muistuttavien pirulaisten hävittäminen onkin kova homma ja siinä saa urakoida ihan huolella kaktuksia puhdistaen, multaa vaihtaen ja ruukkuja pesten. Onneksi netistä löytyy hyviä ohjeita torjunthommiin. Esimerkiksi täältä löytyy lyhyet ja ytimekkäät toimintaohjeet. Sarin puutarhat -blogista löysin vinkin, että vähenevän kuun aikaan on hyvä tehdä torjunta, joten aika myrkyttää nuo pirulaiset olikin parempi, kuin tiesinkään.


Pestyt ja myrkytetyt kaverit puhtaissa mullissa ja purkeissa.

Etualan tyräkki oli puhdas, samoin lehtikaktukset.

Nämä pääsivät käsittelyyn!


Todellakin, käytin myrkkyä häätöön. Kun ensin olin pessyt kaktukset läpikotaisin. Koska meillä ei ole suihkua, sumutuspullolla pesin ja ihan mekaanisestikin poistin kirvoja. 

Kaktukset eivät vain ole niitä ihan kaikkein helpoimpia hoidettavia. Ne ei parastaan ymmärrä ja eivätkä piikkejään säästele tökkiessään reikiä hoitajansa käteen. 

Pesun jälkeen poistin multaa kaktuksista niin paljon kuin pystyin. Joihinkin vaihdoin uudet ruukut, mutta joihinkin laitoin vanhat ruukut, kunhan olin ne ensin pessyt hyvin ja huuhdellut tulikuumalla vedellä. Tämän jälkeen suihkutin niihin myrkkyä, jonka väitettiin tehoavan villakilpikirvoihin. Uusin myrkkysuihkuttelun parin päivän välein muutamaan otteeseen.

Nyt sitten tarkkaillaan silmä kovana, auttoiko tämä hävitys- ja torjuntaurakka. Harmittaa, etten huomannut reakoida asiaan aiemmin. Mutta turha kai tässä on jälkiviisastella. Tapahtui, mitä tapahtui ja nyt "kärsitään" seurauksista.


Aikas suihkuttelu oli, että sai kirvat pestyä!


Villakilpikirvahan on sellainen otus, mikä viihtyy kovalehtisillä ja -pintaisilla kasveilla. Mietinkin sellaista, että olen tainnut tahattomasti aiheuttaa itse tämän kirvainvaasion kasveillani. Meillähän ei ole, yhtä kituvaa kultaköynnöstä lukuunottamatta, mitään muita sisäkasveja, kuin juurikin sellaisia, millä tuollaiset kirvanpirulaiset viihtyisivät. 

Meillä on ihan perinteisiä "piikkikaktuksia" ja lehtikaktuksia, yksi perhosorkidea ja erilaisia anopinkieliä, sekä yksi palmuvehka. Kaikki villakilpikirvan herkkuja! 

Eli meidän sisällä oleva luonto on liian yksipuolinen. Samoja lajeja, monta kappaletta kutakin. Ehkä pitäisi kiinnittää huomiota enemmänkin myös sisätilojen luonnon monimuotoisuuteen!


Edessä uusi anopinhammas!


Torstaina lähdin käymään pitkästä aikaa yhdellä lempikirpputoreistani. Kirpputori Outolintu Kangasalla on sellainen kohtuullisen pieni kirppis, jonka jaksaa kiertää keskittyneenä. Siellä on myös paljon hyväntekeväisyyspöytiä, joten kierrättämällä tavaraa voi samalla auttaa erilaisia tahoja.

Tein jälleen hyviä löytöjä! Itselleni löysin anopinhampaan ja pussillisen puuhelmiä. Kuukunalle löysin dinosauruspalapelin, dinomuistipelin ja palomiessatukirjan.

Palapeliä hieman mietiskeltiin myyjän kanssa, että onko liian hurja ja pelkääkö Kuukuna sitä. Mutta koska hinta oli vain 0,50 e, otin riskin.


Hyvät kirppislöydöt!


Meidän oli tarkoitus tyttären ja murujen kanssa lähteä katsastamaan juuri auennut Kirkkoharjun näkötornin kahvila , joten kirppistelyni jälkeen suuntasin kohti tyttären kotia. Matkani tyssäsi muutama metri ennen tyttären kotiovea, kun otin kivuliasta kokovartalokontaktia jäisen pihatien kanssa. Marketta vs. jäätikkö, hävisin tuskallisesti 6-0. 

Polvi ja kyynärpää voittoisesti lipesin vauhdilla jäähän. Kaatuessani toivoin särähtävän äänen kuulessani, sen kuuluvan taskussa olevasta kännykästäni, eikä kyynärpäästäni. Kerrankin toivomus toteutui ja puhelimeni näyttöön tuli särö. Onneksi luuri on vakuutettu!

Sattu niin maan pirusti ja oli pakko istua maassa hetken verran ja kuulostella kroppaa, että menikö mitään minusta rikki. Siinä samalla luettelin kaikki mahdolliset osaamani voimasanat ja ihmisen alapään anatomian. Ihan tasapuolisesti, sukupuoleen katsomatta!


Ei olekkaan pizzapolvea ollut vuosiin!

Käsi näyttää jotenkin hassun epämuodostuneelta!


Haavojani nuollen, konkkasin tyttärelle. Vaikka olisi tehnyt mieli itkeä, piti sisälle mennä hiljaa, koska Omppu nukkui vaunussa tuulikaapissa. Voi tuska!

Tytär tulistui kovasti, kun äitä oli sattunut ja pisti isännöitsijälle tulikivenkatkuista viestiä pihatien hiekoittamattomuudesta. Kuukuna "maalasi" tapahtumien kulkua, että "Häly, häly! Ii-uu -auto ja paloset olisivat tulleet mummua auttamaan ja amputantti olisi vienyt mummun sairaalaan".

Niin ihanaa kuin varmaan pojalle olisi ollut moinen elämys, että hälytysajoneuvot olisivat saapuneet ihan omaan pihaan ja pojan sankarit "paloset" eli palomiehet olisivat auttaneet mummua, niin mummu itse on kyllä ihan tyytyväinen, ettei näin pitkälle tapahtumissa tarvinnut mennä. Ihan tarpeeksi kipiää otti ja ruhjeita tuli omiin tarpeisiin kyllä. 

Polvi turposi ja sai mukavat asfaltti-ihottumat. Kyynärvarsi ja sääri ovat mustelmilla ja jopa vatsassa on muutama mustelma. Löin oikean kämmeneni ulkosyrjän karateiskumaisesti jäähän. Ei haljennut jää, mutta ei onneksi käsikään. Se turposi kyllä ihan reilusti ja mustui. 

 Joka lihas on ollut niin pirun kipeä ja jäykkä, että liikkuminen on ollut tuskallista. Varsinkin niska ja käsien ojentajat ovat olleet kuin jonkin rääkki kuntosalitreenin jäljiltä. Naurettiinkin kotona, että tässäkö treenivaihtoehto niille, jotka harmittelevat kuntosalien sulkua näin k-aikana. Ei muuta kuin heittäytymään kovalla vauhdilla jäiseen maahan, niin saa "mukavat" lihaskivut!

Onneksi oli ostettuna tuo palapeli. Kuukunan kanssa sitä tein monta kertaa ja samalla tuli pidettyä ruhjeissa lumella täytettyä kylmäpussia. Ilman tuota palapelin kokoamista, en olisi ehkä malttanut vaurioissa niin kauan kylmää pitää. Se auttoi varmasti vaurioiden turvotukseen.

Nyt muutamia päiviä sen jälkeen, kun vedin ns. "ukemit" jäätikölle, voin varovaisesti todeta, että suojelusenkeli oli taas matkassa mukana. Tuntuu siltä, että ruhjeilla ja mustelmilla pääsin, eikä isompia vaurioita tainnut tulla. Ei edes vaatteet menneet rikki, vaikka iho niinden alla oli verillä!

Pirullisia vaan nämä tälläiset jutut, kun niistä saattaa tulla ajan päästä jotain. Mutta jään seurailemaan tilannetta!


Onneksi ei ollut liian pelottava dinopalapeli!


Kun isännöitsijä oli seuraavana päivänä laittanut likalle viestiä, hän väitti että pihatie oli kyllä hiekoitettu hyvin. Tytär laittoi kuvan siitä hänelle takaisin. Nykyään on kyllä turha alkaa väittämään mitään, koska kaikilla on kännykät millä kuvata.

Pari tuntia tämän jälkeen, oli huoltoyhtiön traktori käynyt hiekoittamassa. Kuukuna oli sanonut äidilleen, että nyt mummu voi tulla niin, ettei mummua satu ja me voidaan lähteä kahville. <3 Voi muru! No, kahville mennään ensi viikolla sitten paremmalla onnella toivottavasti! 


Näyttääkö teistä kovin hyvin soritetulta?


Koska kaatumisessa ei ilmeisesti sattunut tarpeeksi paljon, lähdin perjantaiaamuna Beiben seuraksi Pajulanjärvelle pilkille. Beibe sai loppuviikon pekkasiksi, joten oli ihan mukava viettää aikaa kahdestaan.

Keho oli tosi kipeä ja ajattelin vanhaa sanontaa "liike on lääke". Mutta taisin kyllä tulla vain entistä kipeämmäksi!

Jäällä oli tosi liukasta! Vaikka minulla oli kengissäni jäänastat, silti lipsutteli jalka alta vähän väliä. Sanoinkin Beibelle, että menee omaa vauhtia ja minä tulen sitten perässä miten taidan. 


Kaunis auringonpaiste, mutta tosi kylmä viima kävi!


Toisaalta olinkin ajatellut, että minun pilkkireissun pääpaino olisikin ollut repun eväissä. Mentiinkin saareen ja minä hoitelin nuotion, sekä makkaran paiston. Ei sen puoleen, eipä kala ollut syönnilläkään!

Olin kyllä tosi poikki ja kipeä tämän pilkkireissun jälkeen. Tuli kuitenkin kolmisen kilometriä liukasteltua jäällä. Mutta kivaa oli ja tulipahan oltua ulkona!

Mä rakastan ryynimakkaraa!

Cafe Metsä!<3


Lauantaina murut tulivat taas äitinsä kanssa meille päiväksi, kun vävy ja Beibe lähtivät kahdestaan pilkille. Päivä meni kivasti ja nopeasti! Taas koottiin palapelejä ja nukuttiin päikkäreitä. Kuukunan kanssa pilkottiin banaania pakastimeen ja illalla tehtiin banaanijädee. 


Kerrankin oli jotain voiveitsellä pilkottavaa!


Ei ihan niin hienoja ilmoja ollut, mitä luvattiin. Tätä postausta kirjoittaessani, lunta sataa kovalla viimalla ihan vaakatasossa. Ensin kyllä säätiedotuksessa luvattiin ihan pelkkää aurinkoa tälle päivälle. 

Mutta kiva loma oli kaikesta huolimatta! Kyllä sitä näköjään sattuu ja tapahtuu ilman suunnitelmiakin. Varsinkin sattuu! 

Sain kuitenkin heittäydyttyä lomamoodiin ja paria pientä puhelua lukuunottamatta, en koulutehtäviä ja ensi viikon näyttöä tehnyt, enkä suunnitellut. Ihan hyvä näin!

Ensi viikko on sitten tiukkaa näyttösuunnitelman tekoa ja loppuviikosta sen toteuttamista. Koulu on etänä, mutta onneksi näytön suorittaminen onnistuu.

Iskä pilkkimä iso ahven!


Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja lomaa niille, jolla sellainen alkaa!


Pappa osti Kuukunalle hieman järeämmän mönkkärin!






maanantai 1. maaliskuuta 2021

Suuntana omavaraisuus 2021, osa 3 : Sentti venyy!

 

Voi, mikä valo!



Apua, mihin tämä aika oikein menee näin nopeasti! Se on maaliskuun ensimmäinen päivä ja samalla kuukauden ensimmäinen maanantai. Sehän tarkoittaa sitä, että on taas aika päivitellä kuulumisia yhteispostaussarjassa Suuntana omavaraisuus. 

Maaliskuun aiheena meillä omavaraistelusta kiinnostuneilla, siitä haaveilevilla tai jopa jo sitä hieman elävillä, on kierrätys- ja säästövinkit. Tietysti kuulumisiakin kertoillaan!

Suuntana omavaraisuus -yhteipostaussarja on ollut voimissaan monta vuotta ja meitä bloggaajia tässä luotsaavat Tsajut -blogin Satu ja Korkeala -blogin Heikki .

He muistuttelevat meitä lähettämään postauslinkkimme, kyselevät aiheideoita ja ylläpitävät facebookryhmiä.  Kiitos heille kuuluu tästä kaikesta työstä meidän blogiyhteisön eteen!


Missä auringonsäteet, siellä Mauri!


Mitäs Leppämäkeen kuuluu? Edistyykö mikään kesää ja kasvukautta ajatellen? No, eipä oikeastaan! Minä olen ollut korviani myöten kiinni opiskeluissa ja tehnyt helmikuun aikana kaksi näyttöä, sekä suunnitellut viikolla 10 olevaa kolmatta näyttöä. Ja Beibe pitää sillä välin ranchia pystyssä; tekee lumitöitä ja lämmittää pirttiä.

Minulla on ollut hieman "kisaväsymystä" koulun suhteen. Niin ihanaa kun uuden oppiminen on, niin alan olemaan väsynyt. 

Ehkä johtuu siitäkin, että vuorottelen näiden kolmen eri jakson kanssa. Ja yksi näistä jaksoista on todella epäselvää, kun en oikein ole saanut siihen mitään opetusta. Yhtenä päivänä olin opettajan kanssa Teams-palsussa, jossa hieman sain neuvoja siihen, miten voisin näyttöä alkaa kasaamaan. Mutta en nyt tiedä, olenko niin oppinut tässä asiassa, vaikka näytön siitä suorittaisin. 

Kyse on siis erityisryhmien ohjaamisesta luonnossa. Onneksi minulla on työelämästä paljon kokemusta työhon opastamisessa. Joten en ihan vasta-alkaja ohjaamisessa ole. Mutta erityisryhmistä minulla ei ole työkokeiluani enempää kokemusta. No, näillä mennään, kun ei muuta voi!

Onneksi kuitenkin ehdin suorittamaan hieman etukäteen käden taidoissa osaamisen ja ohjaamisen näytön . Vaikka näillä näkymin toisen asteen opinnot eivät mene etäilyksi täällä Pirkanmaalla, onpahan nyt tuo näyttö pois päiväjärjestyksestä. Voin sillä opintoviikolla käydä vain fiilistelemässä ja puuhastelemassa jotain kivaa koululla. Jos opetusta nyt yleensä järjestetään!

Sydänilmestys tallin lattiassa!



Talviloma... se todellakin alkoi minulla tänään. Aion nauttia siitä, koska se on minulla nyt viimeinen tälläinen "opiskelijan etuus". Pikkuisen pitää työstää tuota alkuvuoden viimeisen näytön materiaalia, mutta muuten aioin niin nauttia. 

Tippikin "juhlisti" minun alkanutta lomaani pyöräyttämällä kolme uuhikaritsaa lauantaina aamupäivästä. Postailen näistä pikku ihanuuksista sitten jossain vaiheessa omassa postauksessaan.

Beibellähän talviloma on kuukauden päästä ja ihan näin meidän kesken, aion lomailla myös silloin. Minulla ei ole lähijaksoa silloin, joten vedän lonkkaa ihan törkeästi!

Mitään ihmeellisiä lomasuunnitelmia minulla ei ole, muuta kuin, että murut tulevat pariksi päiväksi mummun seuraksi. Ihanaa! Minä saan viettää laatuaikaa Kuukunan ja Ompun kanssa ja heidän vanhemmat saavat hieman huokaista ja levätä. Ja tietysti seurustella ihanien pikku karitsoiden kanssa!


Leppämäessä on taas karitsoita!


Meillähän ei ollut suunnitelmia ensi kasvukautta ajatellen. Eikä niitä ole alkuvuoden aikana tullutkaan. Paitsi... Beibe väläytteli keittiörempalla. Minua ei kyllä kauheasti ajatus innosta, mutta olisihan se kieltämättä tarpeen. Olemme tehneet silloin vuonna 2000 Leppämäkeen muuttaessamme hätäremontin keittiöön, koska sitä ei oikein edes keittiöksi voinut kutsua silloin. Mutta nyt alkaa keittiön kaapit repsottamaan ja lattiamatto on jo ihan kamala. Katsotaan nyt, tuleeko remppaa, vai ei!


Esikasvatuksia en ole tehnyt itämään laittamieni chilien lisäksi. Ne ovatkin kyllä hyvin itäneet ja taimien kouliminen olisi enemmän kuin ajankohtaista. Ikkunatilaa ei ole liikoja, mutta kai sitä pitää tomaattejakin vielä laittaa.




Siemeniä en ole muutamia pusseja lukuunottamatta ostanut/tilannut. Koska ajattelin vielä ottaa yhden ylimääräisen osatutkinnon opintoihini, tilasin vähän sitä ajatellen siemeniä, kuten pihasauniota ja keto-orvokkeja. Jotain pitää vielä ostaa. Ainakin siemenperunoita, istukassipuleita ja sen sellaista.


Sitten niitä vinkkejä saituruuteen! Meillähän on senttiä venytetty ihan pakostakin viimeiset pari vuotta. Minulla putosivat tulot jäädessäni opiskelemaan ammatillisella kuntoutustuella. Vaikka ihan hyvin tukea saankin, on pitänyt miettiä myös sitä, että en välttämättä saa töitä ja tuloja valmistuttuani.

Lisäksi Beibe oli puoli vuotta vuorotteluvapaalla ja hänen tulonsa olivat siltä ajalta kolmasosa normaalista kuukauden ansioista.

Mehän olemme kahdestaan ja velattomia. Meidän asumiskulumme koostuu sähköstä, vedestä ja vakuutuksista. Menot asumisen suhteen ovat aikas pienet. Mutta koska olemme olleet molemmat kotona paljon, ihan jo syystä korona, vesi-, sekä sähkökulut ovat nousseet. Silti ne ovat olleet kohtuullisia molemmat.


Itse tehty sammalkranssi kanalan ovessa. Kanalahan
on ostettu meidän naapureilta ja se on vanha 
ulkosauna.


Meidän yksi hyvä säästövinkki on itse tekeminen. Ja se, että mietitään sitä, että voiko käyttää jotain vanhaa materiaalia. Jo se, että asumme kohtuullisen kaukana ostoskeskittymistä, kannustaa kekseliäisyyteen.

Beibe varsinkin on erittäin taitava tekemään kaikenlaista. Hän usein tekee itselleen tarvitsemiaan työkaluja ja apuvälineitä tarpeeseensa. 


Beibe teki uuden kehikon savustus-
purulle kylmäsavustusta varten. 


Minä olen sitten kekseliäämpi keittiönpuolella. "Erikoisalaani" on ruokahävikin estäminen tähteitä tuunaamalla, vähistä raaka-aineista aterian loihtiminen, sekä ainesosien korvaaminen jollain muulla. Blogistani löytyykin tunnisteilla  tähderuoka ja hävikkiruoka, vinkkejä ruuan tuunaamiseen ja ruokahävikin estämiseen. 

Ruokahävikin torjuminen on oiva tapa säästää rahaa. Vaikka sitä ei aina ajattelekkaan, sehän on kuin rahaa roskiin heittää, kun ruokaa jää syömättä. Tokihan monella omavaraistelijalla on eläimiä, joille tähteet voi syöttää. Mutta usein ihmisille tuotettu ruoka on kalliimpaa, kuin eläimille varta vasten tehty. Ainahan on kuitenkin parempi syöttää elukoille tähteet tai laittaa biojätteeseen, kuin heittää roskikseen.


Säilyketölkistä tuunattu yhdistetty
tuikkukippo ja säilytysrasia.

Itse tehty lintujen ruokinta-automaatti.

Beiben tekemä kynttilälyhty.

Joulukalenterikuva Beiben tekemästä
kynttilänjalasta.

Saunan löylykauhankin Beibe on tehnyt
kierrätysmateriaaleista ja ystäviemme 
naudalta sahatusta sarvesta.


Loistava neuvo mielestäni on myös se, että älä osta mitään! Heh heh! Mutta ihan vakavasti, kannattaa miettiä, mitä oikeasti tarvitsee. Itsellä on ollut tämä opiskeluaika ja pienemmät tulot hyvä kannuste miettiä omia kulutustottumuksiani. Myönnän olevani perso kaikelle tavaralle. Jotenkin on silti tullut itsellekkin sellaista ahdistusta tavarapaljouteen ja olemme hävittäneet tosi paljon sellaista tavaraa, mitä emme oikeasta tarvitse ja käytä.

Nyt korona-aikana ostoksilla ramppaaminen on vähentynyt tosi paljon. Jo se, ettei käy enään niin ahkerasti kaupoilla, säästää rahaa. Olen ottanut tavaksi pitää kauppalistaa keittiön pöydällä ja kirjata siihen asioita, mitä sitten hankin, kun joskus sinne kaupoille lähden. Näin ei tule juurikaan tehtyä heräteostoksia ja eikä ostaa asioita "varmuuden vuoksi". Tämä on toiminut tosi hyvin, koska meillä nyt muutenkin on aikaslailla ne perusostokset joka kerta. Maitoa, leipää, hevi-tuotteita ja maitotuotteita. Kun kaapissa on aina tietyt kuiva-aineet ja pakastimissa lihaa ja marjoja, pärjää tosi pitkälle.


Meidän lasikasvarihan on tehty suurelta osin 
kierrätysmateriaaleista.



Onneksi en ole kovinkaan innostunut sisustaja. Olisihan se kivaa, että koti olisi nätti. Mutta kaikenlaista hommaa on niin paljon, että en todellakaan jaksa enään mitään mööpelivalssia harrastaa.

Beiben tekemä jalka
remppavalolle.



Jokunen vuosi sitten, remontoimme makuuhuonettamme. Olimme sen silloin tänne muuttaessamme laittaneet, mutta jotenkin vihertävä värimaailma ei enään kiehtonut. Lisäksi puiset huonekalut alkoivat olemaan kellastuneet ja makkarin tunnelma oli jotenkin nuhjuinen. 

Kaksi vuotta meni, ennen kuin löysin tapetin makkarin yhdelle seinälle. Halusin makkariin värimaailmaksi mustaa, pinkkiä, harmaata ja hopeaa. Joten yksi seinä tapetoitiin huomioseinäksi ja muut maalattiin lyijykynän harmaalla. Palomuurin maalasin hopeisella maalilla ja takan pinkillä.

Makkarin pikkutakka. Ei nyt kovin hyvin
enään lämpöä varaa. Mutta ei makkari olekaan
iso, niin ei tarvitsekaan kuin pitää pikku
lämpöä yllä.


Huonekalut makuuhuoneessa olivat ihan hyvät ja kun kerran uusia mieleisiä ei löytynyt, maalattiin kaikki mustiksi. Siis Beibe maalasi. Sen verran kuluja tuli, mitä kompuraan liitettävästä maaliruiskusta ja maalista tuli.

Olen ollut tosi tyytyväinen tähän ratkaisuun ja olihan se nyt ihan mieletön rahan säästö, kun ei tarvinnut ostaa uutta sänkyä, vaatekaappia ja lipastoa. Toisena yöpöytänä toimii pieni Malm-lipasto, mikä meillä oli jo ennestään. Toisen toimii pieni kulmahylly, joka sai myös mustan maalin pintaansa.


Sori, en stailannut yhtään kuvaa varten!


Muutenkin Leppämäen sisustus on sekoitus käytettyjä ja tuunattuja huonekaluja, sekä Ikeaa. Tälläiseen pieneen ja matalaan "majaan" ikealaiset sopivat hyvin ja ovat käytännöllisiä. Tänne ei mahdu mitkään massiiviset kalusteet.


Kukkapöytä Tori-löytö, lelut saatu tai
ostettu kirppiksiltä, syöttötuoli saatu
ja itse kunnostettu ja maalattu, 
Kilta-tuoli kirppikseltä ja siinä 
päällä omista lampaista muokattu 
talja. Kallovitriini nurkassa Ikeaa
ja lampun kukkapöydällä olen 
tehnyt itse kirpparilta ostamaani 
jalkaan. Enkä taaskaan siivonnut 
kuvaa varten!


Vessaremppa tehtiin myös aikanaan niin, että säästettiin osittain vanhaa. Minun on pitänyt monta vuotta tehdä vessastamme postaus, koska remontti on tosiaan ollut valmis jo monta vuotta.

Tosiaan, jätimme vanhan wc-istuimen eli pöntön. Se ensi silmäyksellä näytti pinttyneeltä, mutta painepesurilla siitä tuli kuin uusi. 

Koska pönttö on vanhaa Arabiaa, siihen ei saanut uutta istuinrengasta enään mistään. Ja halvat kopiot eivät oikein olleet sopivan kokoisia. Niinpä me päällystimme sen Dc-Fixillä. Eikä se ole yhtään alkannut repsottamaan, eikä keräämään pas... siis likaa.

Vanha peilikaappi säästettiin ja valo löytyi isäni siivouskaapista. Näissä asioissa säästimme monta sataa euroa. Silti remppaaminen tuli maksamaan ihan tarpeeksi!

Ikeaa ja vanhaa vessassakin. Ja
Terminator-juliste pönttöö
vastapäätä!


Pari vuotta sitten ostimme ihan kalliilla hinnalla ison kasvihuoneen. Mutta sinne kulkuväylä ja kasvilavat on tehty kierrättäen. Materiaalit näihin on kierrätetty meidän puretusta navetasta.





Puuliiterinä toimiva vanha latorakennus on saanut entrausta kierrätysmatskusta. Kattopellit ollaan käyty purkamassa eräästä romahtaneesta puimalasta ja seiniin on laitettu purettavasta ladosta haetuista laudoista "uutta" lautaa. Nekin kävimme itse repimässä ja ilmaiseksi saatiin.

Vanhaan rakennukseen on kiva laittaa vanhaa materiaalia. Näin se jotenkin pysyy sen näköisenä, kuin se on ollutkin, mutta silti vähän paremmalta.


Kattoparka vähän notkahti, kun viime kesänä
myrsky kaatoi pihakoivun liiterin päälle.


Puimalarakennusessa olevaan talli-, navetta- lampolatilaan teimme aikanaan Hehku-lehmällemme ruokintapöydän ulkosaunamme vanhoista lauteista. Hyvin on hien kyllästämät laudat kestäneet elukoilla!


Sohva ostettu joskus käytettynä ja 
olen verhoiluttanut sen uudelleen. 
Kukkapöytä kirppikseltä ja itse 
maalattu. Legot kirppikseltä, samoin 
kukkien ruukut, sekä heppalautaset 
seinällä. Piirros seinällä on ystäväni
Päpän piirtämä kuva ensimmäisestä 
hevosestani Sara Lotasta.


Sisustus- ja remppavinkkini onkin, että kannattaa miettiä, pystyykö jonkin vanhan huonekalun tms. uudistamaan maalilla tai vaikkapa verhoilemalla. Jälkimmäinen vaihtoehto ei välttämättä ole kyllä mikään säästövinkki rahallisessa mielessä. Ellei itse omaa verhoilijan taitoja.

Samoin kannattaa käyttää mahdollisimman paljon jo olemassa olevia rakennustarpeita. Olla silmät ja korvat tarkkoina, jos joku tuttu tai paikallinen on purkamassa jotain ja mahdollisesti vaikkapa antaisi materiaalia ilman tai myisi edullisesti.


Itse tehdyt kinnerraudat 
teurastuksia varten. 

Mitähän nuukuusvinkkejä muilla bloggaajilla on? Niistä pääsemme lukemaan alla olevista linkeistä. Mukana onkin taas monta kirjoittajaa!


Beibe teki vävylle syntymäpäivä-
lahjaksi pystypilkin.

Toivottavasti on ottipilkki!



Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/nuukapuutarhuri/

Apilankukka http://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-3-penninvenytysta-ja-pinot-noiria/

Kakskulma https://kakskulma.com/omavaraisuus-rakentamisessa-onko-sita/

Multavarpaan maailma https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2021/03/suuntana-omavaraisuus-maaliskuu2021.html

Sateenkaaria ja serpettiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/03/lavatarhan-esittely-ja.html

Iso-Orvokkiniitty https://iso-orvokkiniitty.fi/?p=2411

Vyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/03/puutarhailua-vahan-huokeammin.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/03/saastovinkkeja-puutarhaan.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/03/nuukailua.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-3/

Caramellia https://caramellia.fi/maaliskuu2021/

Majalevo https://majalevo.blogspot.com/2021/02/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/03/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-3-sentti.html

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=704

Vyöhyke 4

Puutarhahetkiä https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/03/unelmana-omavaraisempi-elama-kierratys.html

Vyöhyke 5

Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2021/03/suuntana-omavaraisuus-saastovinkit.html

Puutteela https://puutteela.com/?p=679

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/03/01/3-kuluta-harkiten-osta-vahemman/