Ihana, pieni lehmätaulu!

Tänään työpäivä alkoi ihanasti! Sain heti aamusta lahjan. Työkaverini Ellu, toi minulle paketin pukuhuoneelle. Hänen siskonsa Heidi, oli sen minulle lähettänyt. Olin ihan hämilläni! En ensin tajunnut, mikä juttu tämä nyt oli!
Jo aikaa sitten, kävimme pukarilla keskustelua tauluista. Minä kun noita lehmä-juttuja olen keräillyt vuosia. Meidän seinille on kulkeutunut kaikenlaisia lehmän kuvia, tauluista valokuviin ja printteihin. Heidi, nainen, joka todellakin osaa piirtää, kertoi, että hän on joskus maalannut lehmätaulun. No, minähän siihen heitin, että maalaahan minullekkin joskus.
Muutama viikko sitten, työpaikan pikkujouluissa, Heidi sanoi minulle, että on alkanut taulua tekemään. Että voin sen sitten vaikka pistää navetan seinälle elukoiden iloksi!
Tänään sitten sain sen taulun. Minulle tuli ihan kyynel silmään, kun niin herkistyin moisesta muistamisesta. Ei ihminen montaa kertaa elämässään moista kunniaa saa, että häntä ajatellen on ihan taulu maalattu. Tuli ihan erityinen olo!
Saatekirjeessä toivotettiin ihanaa joulun odotusta. Ja muistutettiin siitä, että taulun voi sijoittaa sinne navettaan. Tai sellaiseen paikkaan, mistä se ei näy!
Voi, että! Ei mene taulu todellakaan navettaan, eikä mihinkään näkymättömiin. Kyllä se niin upea on! Se laitettiin niin, että se näkyy heti kun sisälle tullaan. Ja katseen korkeuteen, jotta sitä on helppo ihailla!

Pikku keiju tekemässä taikojaan lehmän turvalla. Ihana!

Ettei olisi lehmässä hieman Hehkun näköä? Vai kuvittelenko vain?