Ja valkeus tuli... kaataen puita ja vieden sähköt!

Perjantaina se alkoi. Lumisade. Töissä katselin ikkunasta, tuntien lapsen riemua, ulkona satavaa räntää, joka pikkuhiljaa muuttui oikein kunnon lumisateeksi. Kyllä tätä oli odotettukin, että ensilumi sataisi. Toisi tullessaan hieman valoa pimeyteen. Vielä jos vähän pakastais, maakin kovettuisi. Eikä joka paikka olisi kurakolla.

Ilta ehti jo pimenemään, kun pääsin kotiin. Beibe oli pistänyt vapaapäivänsä kunniaksi, hieman valoja saunalle ja palviljonkiin. Ja mikä parasta, saunan lämpiämään! Illan aikana lunta satoikin noin 10 senttiä hiljalleen.

 Ennen löylyihin menoa, hilluin kameran kanssa pitkin pihaa ja yritin ikuistaa fiilistä. Syrjässä asumisella on tämä hyvä puoli, että voi touhuta kaikkea "outoa" vähissä vaatteissa, niin ettei kukaan näe! =D

Beibe paistaa makkaraa ulkona hilluvalle vaimolleen!

Aamulla olin normaalia reippaampi. Ulos oli päästävä nopeasti! Uskomatonta, kuinka tälläinenkin asia kuin lumi, voi saada niin hyvälle tulelle. Ehkä se on sitten sitä pohjoisen kansan luontoa!

Unkarinsyreeni on kyllä kärsinyt pahoin!

Tosin intoa hieman lannisti, kun puimalan katolta oli rovahtanut lumet ovien eteen. No, onneksi tallin ovi oli auki, että sain elukat ulos. Mutta oven etuset piti lapioida, että Beibe sai traktorin ulos ja pihan aurattua. Mutta en antanut urakoinnin latistaa iloani.

Tallihommien ja aamupalan jälkeen oli pakko päästä takaisin ulos. Maurin ja kameran kanssa lähdin pyörimään pitkin tonttia. Piti mennä vähän metsäänkin kävelylle, mutta nopeasti kävi selväksi, että on ehkä terveellisempää pysyä sieltä pois. Märkä lumi oli tykkyyntynyt puihin. Varsinkin koivut olivat taipuneet, osa ihan maahan astikin. Joka puolelta kuului ryskettä, kun ne paukahtelivat poikki. Oksia putoili, varsinkin männyistä.

Isosta männystä on tullut oksaa alas.

Pikku surukuusi on kovilla!

Kuvailin meidän pellon ylle taipuneita koivuja. Jostain syystä en sitten lähtenytkään kävelemään suoraan niiden alta, vaan kiersin pellon toista laitaa. Ja hyvä niin, koska yksi koivu rätsähti poikki. Olisin saattanut jäädä sen alle. Kaunis voi olla vaarallista, totesin!

Tästä piti mennä!

Onneksi ei menty!

Kyllä metsän omistajille tulee tappioita!

Meillä ei puut vahinkoa tehneet. Puimalan päädyssä olevasta isosta männystä tuli oksia alas. Mökkinaapurin tielle rätsähti kaksi koivua poikki. Toisen naapurin ladon vierestä katkesi yksi puu. Muttei sekään rikkonut mitään. Pientä jännitysmomenttia aiheuttaa edelleen meidän takapihalla oleva mänty, joka on kallistunut pahasti. Sen juuristo on vaurioitunut pahasti pari vuotta sitten olleessa vesijohtokaivauksissa. Beibe sen kaatamista on suunnitellut, mutta kun se on hieman pahassa paikassa. Nyt se uhkaa sen verran meidän puuliiteriä, että kaataa se täytyy jossain vaiheessa. Ellei se ehdi itsekseen kaatua ensin! Toivottavasti ei!

Mänty huojui illalla niin uhkaavasti!

Ei se enään päivän valossa ollut ihan niin pelottava!

Tiellä on sähköjohdot ristissä!

Läheltä on mennyt, ettei lato ole vahingoittunut!

Lauantai-iltana käytiin mäntyä taivastelemassa ja mittailemassa mahtaako se osua taloon, jos se kaatuu. Näytti ainakin siltä, ettei se ylety taloon asti. Meidän makkari meinaan on just sillä seinällä, mihin mahdollisesti rysähtäisi. Beibe sanoi minulle, etten sitten huutaisi, jos se puu yöllä kaatuisi. Ettei, hän saisi sydänkohtausta tai vastaavaa pelästyessään minun huutoani. Empä! Varmaan kirkuisin pikkukieli kurkusta ulkona ja syöksyisin sängystä seinien läpi! Onneksi mänty ei ole kaatunut. Ainakaan vielä! Toivottavasti ei hallitsemattomasti kaadukkaan...
Sähköthän oli poikki jo pe-la välisenä yönä nelisen tuntia. Mutta ne olivat tulleet takaisin hieman ennen seitsemää. Uudestaan sähköt menivät klo 11.55 lauantai aamupäivänä. Takaisin ne saatiin sunnuntaina klo 13.23. Samalla palasivat puhelin- ja nettiyhteys.
Eihän meillä mitään hätää täällä ole. Puulämmitteinen talo, kunnan vesi toimi ja ruokaa sai tehtyä puuhellalla. Ainut mikä vähän huoletti oli meidän jätepumppaamo. Kun ei tiedetty, koska se oli viimeksi tyhjentänyt itsensä. Ei voinut ihan huoletta laskea vettä viemäriin ja vetää vessaa. Mutta ulkovessa on olemassa ja käytössä. Ja kaivostakin vettä saa ämpärillä, itelle ja elukoille!

Maisemat olivat kauniin uhkaavan näköisiä!

Sunnuntaina Beibe oli aamulla lähtenyt jänistämään Maurin kanssa. Aamun laittelin valmiiksi kynttilöitä ja kertakäyttöastioita, illan pimeyttä ajatellen. Vaikka olemmekin yleisesti ottaen varautuneet tälläisiin tilanteisiin, silti oli jäänyt otsalamput ja puhelimet lataamatta. Ja nyt tämän keissin jälkeen, on taas päivitettävä patterivarastot, kertisastiat, kynttilät ja lamppuöljy. Ja pidettävä huoli, ettei päästä bensaa loppumaan autosta, koska sitäkään ei sitten välttämättä saa.
Kun sain varustautumisen iltaa varten valmiiksi, lähtin kahvittelemaan kavereille. Matkalla heille, tienposkessa oli sähköyhtiön auto parkissa ja miehet rassaamasaa muuntajaa. Toivoa oli!
Kavereilla traktori pyöritti agregaattia. Ja kuin pirullakseen heillä paloivat jouluvalotkin ikkunoissa! Pari tuntia istuskelin kahvia juoden ja luonnon julmuutta ihmiskuntaa kohtaan taivastellen. Kun pääsin kotiin, olimme mekin palaneet takaisin sivilisaation pariin. Sähköt olivat palanneet, puhelin ja nettikin toimi! Kyllä sitä taas oli sellainen olo, että selviää mistä vaan, kun on hieman yli vuorokauden ollut sähköttä! =D
 Tästä luonnonilmiöstä me selvittiin vahingoitta. Pakastimetkin pysyivät jäässä. Ainut tappio tuli puolesta litrasta puolisulaa jätskiä, jonka jouduin kissan kanssa syömään. Jääkaapista lähti roskiin jotain pientä. Mutta hyvin selvittiin!

Päivän ja illan aikana valot kyllä räpsyttivät moneen otteeseen. Ihan kuin muistuttaen, ettei olla vielä kuivilla vesillä. Tytär soitteli, että he olivat olleet Ideaparkissa evakossa, kun heillä ei ollut sähköjä ollut koko päivänä. Ettei kaupunkialueellakaan aina ensimmäisenä ne sähköt takaisin palaudu näköjään!

Iltapäivällä Pirkanmaalla Elenian asiakkaita oli vielä ilman sähköä noin 40 000 taloutta. Kiitos kaikille niille ihmisille, jotka pakertavat tuolla jossain, saadakseen meidän tavallisten ihmisten elämän taas sujumaan!