Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Maanantain draamaa lintulaudalla!




Havahduin keittiössä puuhastellessani aikasmoiseen sirkutukseen. Katsoin ikkunasta ja lintulaudalla ja sen ympäristössä oli tosi paljon peippoja.  Siis, useita kymmeniä tavallisia peipposia ja pari järriäkin näkyi porukassa.



Meillähän on lähes koko ajan järkkäri keittiön pöydällä, jotta ehdittäisiin kuvaamaan, jos lintulaudalle tulee mielenkiintoisia vieraita.
Tosin olisi myös järkevää pestä ikkkuna, kun kerran sen läpi kuvaa. Harmaan likainen ikkuna yhdistettynä suttuiseen sadekeliin, ei ole paras yhdistelmä lintujen kuvaamiseen. Varsinkaan tälläiselle amatöörikuvaajalle, joka ei kameraansa osaa säätää kuin auttavasti. Jos sitäkään...


No kuitenkin, peipposia oli tosi paljon ja siinä puuhailujeni ohessa niiden touhuja seurasin ja näppäsin kuvan silloin tällöin.



Poistuin ihan pikku hetkeksi ikkunasta, sytyttääkseni tulen puuhellaan ja kaataakseni kupin kahvia itselleni. Palasin takaisin ikkunan ääreen ja katsoin, että kyyhkynenkö se siellä marjapuskan alla kökkii. Beibe nimittäin oli sunnutaina nähnyt kyyhkysen pilkkireissullaan.


Mutta ei tainnut olla kyyhkynen tuo. Vaan haukka!



Tää kaveri on käynyt aiemminkin lintulaudalla. Viimeksi pääsiäisen pyhinä tytär sen näki lehahtavan ikkunan editse. Silloin se joutui häipymään tyhjin nokin. Mutta nyt se onnistui!


Varpushaukaksi minä tämän tunnistaisin. Ja peipposen se kynsiinsä sai. Se kyni uhrinsa siinä minun katsellessa, nieli muutaman suupalan ja yht'äkkiä nousi siivilleen kynitty peippo kynsissään.




Nämä on aina hieman ristiriitaisia tapahtumia. Pidän kovasti pikkulinnuista ja rakastan niiden seuraamista lintulaudalla. Otan kuitenkin tietoisen riskin niitä ruokkiessani, koska tiedän runsaan pikkulintumäärän houkuttelevan petolintuja.
Mutta toisaalta on myös hienoa päästä näkemään tälläistäkin. Tämähän on sitä luonnon kiertokulkua parhaimmillaan. Tai pahimmillaan, miten tämän nyt selittäisi!


Kuitenkin, minulle jäi tosi hieno fiilis, että näin tämän tapahtuman, vaikka se ei niin kivaa katseltavaa ollut. Paska juttu peipolle, mutta hieno homma haukalle. Näin se vaan menee!


Muistatteko tätä vanhaa lasten laulua? Tytär lauloi sitä aina pienenä!

Peipon pesä
Koivun oksaan korkealle
teki peippo pesän,
tiriteijaa, tiriteijaa
lauloi kaiken kesän.
Muni munat kirjavaiset,
niistä pojat kuori.
Siivet somat, untuvaiset
emo armas suori.
Kävi siinä vierahissa
naapurista rastas.
»Tule kummiks», peippo pyysi,
»kernahasti», vastas.
Sitten alkoi laulukoulu,
tiri, tiri teijaa.
Lempeästi kesätuuli
peipon lasta heijaa.
Eikä lapset, liinahapset
henno säikytellä,
että rakkaat riemurinnoin
saavat viserrellä.
 
 
Postauksen synkästä aiheesta huolimatta, oikein mukavaa alkanutta viikkoa teille!

11 kommenttia:

  1. Näin se vaan on että kiertokulku on ja se pitää toteutua että se myös jatkuu. Minäkin olisin ollut iloinen tästä näkymästä. Peippoja mekin näimme mökillä viikonloppuna .Kysynkin jo aiemmin kaneista kun kiinnostaa miten te otatte niiltä hengen pois kun kanipaistia tekee mieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hyvähän se on, että haukat hieman pitävät pikkulintukantaa kurissa. Säästytään taudeilta sun muilta. Onhan se etuoikeutettua päästä tälläistä näkemään. Ei pääse tulemaan mitään romantisoitua kuvaa luonnon kulusta!

      Meillä kanit lopetetaan ampumalla pistoolilla. Beibellä on sellainen luolametsästystä varten, joten sillä se sujuu nopeasti ja tehokkaasti.
      Netistä saa tilattua myös lopetusjousia, joka on myös tosi nopea ja tehokas. Tiedän, että jotkut tainnuttavat kaninsa ihan napauttamalla lujasti vasaralla kania otsaan ja laskevat veret välittömästi tämän jälkeen. Toimii näinkin.

      Poista
  2. Jopas jotakin, näin paljon lintuja. Ja kiva kun saitte niitä kuvatuksi. Luonnolle emme kai voi mitään! - Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on tosi mukavaa, että meidän pihapiirin läheisyydessä on näin paljon lintuja. Ehkäpä kotieläinten pito niitä houkuttaa.

      Mukavaa loppuviikkoa sinullekkin!

      Poista
  3. Aika hieno tapahtuma, niin huono mäihä kuin peipposella olikin.
    Mutta haukka on kuitenkin jotain!!
    Minä ihailen merikotkia. Olen aivan mykistynyt kun muutama tuttu on saanut meren jäältä (haaskalta) kuvia, joissa niitä on kymmeniä. Upeita lintuja!! Aivan mahtavaa, että suojelu on tehonnut ja nyt kanta kasvaa.

    Lintulauta on ihan paras. Meillä lähinnä tintit rähjäävät milloin on kenenkin vuoro tarttua rasvamakkaraan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sain kyllä mielenkiintoa päivääni!

      Näin juuri jokin aikaa sitten vilaukselta merikotkan, kun olin menossa tyttärelleni. En olisi muuten kiinnittänyt jäälle huomiota, mutta joku oli pysäköinyt autonsa pysäkille ja oli kuvaamassa jotain jäällä olevaa, oikein isolla putkella. Kattoin vaan, että oliko toi kotka tuolla jäällä? Näytti niin isolta. Seuraavan viikon paikallislehdessä oli kuva kettua syövästä merikotkasta ja juttua siitä. Useampi kotka oli ollut paikalla ja ilmeisesti tappanut ketun jäälle. Vain yksi oli jäänyt sitä syömään tämän kuvaajan tullessa paikalle. Mutta wau, on se hieno lintu!

      Poista
  4. Näin se luonnonkiertokulku vaan menee,vaikka surullista onkin..peippo parka:( On nuo haukat kyllä komeita lintuja! Leppoisaa viikkoa sinne♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja nälkäänhän tuo haukka söi!

      Tänä aamuna muuten oli kyyhkyspariskunta syömässä lintulaudan alla. Oikein harmitti, kun ne säikytin töihin lähteissäni!

      Poista