Herneenversokeitto

Olen kasvatellut monta satsia herneenversoja alkuvuoden aikana ikkunalaudalla. Käyttämäni herneet ovat olleet ihan ruokakaupan keittoherneitä.
Ei ole ollut kasvivaloa ja hyvin ovat kasvaneet ihan luonnonvalossa. Pidänkin siitä, että ne ovat sellaisia tosi vaaleita valonpuutteesta johtuen ja sen vuoksi tosi makeita ja rapeita. Kestävät myös sen, että kasvavat hieman isommiksi, tulematta kuitenkaan puiseviksi koostumukseltaan.

Olemme käyttäneet herneenversoja ihan sellaisenaan leivänpäällä tai välissä, sekä silputtuina salaateissa. Olen myöskin wokkivihanneksina niitä käyttänyt, lisäämällä ne ruuan joukkoon kypsennyksen loppuvaiheessa.

Vaikka pakastin, kuiva-ainekaappi ja kellarikin ovat vielä ihan liiankin täynnä viime vuotista satoa, on ihanaa päästä tekemään ruokaa jostain aivan tuoreesta. Ja koska meillä kanaset ovat munineet oikein hyvin, ajattelin tehdä meille lounaaksi herneenversokeittoa. Se on sellaista pinaatti/nokkoskeiton tyyppistä ja keitetyt kananmunat sopivat sen kanssa mahtavasti!

HERNEENVERSOKEITTO     4 annosta

• kourallinen herneenversoja (1 ruukku kaupasta ostettuja)
• 1 pieni sipuli
• 25 g voita
• 1 dl vehnäjauhoja
• 1 l maitoa, täys- tai kevyt
• suolaa maun mukaan
• hyppysellinen sokeria
• keitettyjä kananmunia 1-2/syöjä

Silppua herneenversot veitsellä pieneksi. Leikkaa sipuli niin pieneksi kuutioksi kuin saat. 

Laita kattila kuumenemaan ja voi kattilaan. Lisää sulaneen voin joukkoon hienonnetut herneenversot ja sipuli ja kuullota niitä pari minuuttia. Älä ruskistamasta!

Lisää joukkoon vehnäjauhot ja sekoittele niitä pari minuuttia. Lisää vajaa puolet maidosta ja kuumenna seosta koko ajan sekoittaen kattilan pohjaa myöten. Varo, ettei seos pala pohjaan!

Kun seos alkaa sakenemaan, lisää loput maidosta. Keitä hiljalleen koko ajan sekoittaen, noin kymmenen minuuttia, kunnes vehnäjauhot ovat kypsyneet. Varo, ettei seos kiehahda yli ja pala pohjaan!

Mausta suolalla ja sokerilla. Tarjoile keitettyjen kananmunien kanssa!

Tulipa paljon varoittelua! Mutta kokemuksesta tiedän, että tälläiset maitopohjaiset keitot ja kastikkeet palavat tosi herkästi pohjaan ja kiehuvat hellalle. Varsinkin kun tekee ruuan puuhellalla, missä lämmön säätely on sitä, että siirtelee kattilaa eri kohtiin hellaa ja aukoo/sulkee tulipesän luukkuja.

Tämä keitto on kyllä täyttävää ja herkullista! Tietysti täytyy pitää tämän tyyppisistä keitoista. Jos ei pidä pinaattikeitosta, ei kyllä pidä tästäkään!