torstai 11. huhtikuuta 2019

Nellakin sai kolmoset!


Hehku oli omassa karsinassa ihan täpöllä mukana synnytyksessä! ='D


Tiistaina sitten meidän toinenkin lammas karitsoi. Nella sai myös 3 karitsaa, niin kuin isosiskonsa Tippi. Sehän sai jälkikasvunsa viime perjantaina ja voit käydä lukemassa postauksen karitsoista täältä . Kolme uuhikaritsaa ovat kasvaneet ihan hurjasti ja ovat aikas villikoita jo!

Tiistai-iltana tosiaan katseltiin Beiben kanssa, että taitaa Nellalla olla poikiminen lähellä. Sillä ei ollut oikein ruokahaluja ja sen vatsa oli laskeutunut. Seitsemän aikaan kävin tallilla ja ajattelin, että poikkean vielä ennen nukkumaan menoa.

Hieman ennen iltayhdeksää lähdin käymään tallilla ja Beibekin lähti mukaan, koiraa samalla pissattamaan.
Ja niin oli karsinassa yksi karitsa syntynyt! Lähdimme pois, koska emo nuoli karitsaa ja kaikki näytti olevan hyvin.

Palattiin puoli yhdentoista aikaan talliin ja kaiken kaikkiaan kolme karitsaa oli Nellan kanssa karsinassa. Yksi uuhi ja kaksi pässiä.



Kovasti karitsat yrittivät imeä ja Nella nuoli niitä. Kaikki näytti ihan täydelliseltä ja lähdettiin nukkumaan.

Tämä Nellan karitsakolmikko oli heti hieman heiveröisemmän oloinen, mitä Tipin kakarat. Toisella pässillä oli korvanlehti jotenkin vaurioitunut. En tiedä, oliko mennyt synnytyksessä vai oliko toinen karitsa sitä lutkuttanut. Muuten kyllä tämä valkoinen pikku-pässi oli kaikista virkein näistä kolmesta.

Luppakorva!


Toinenkin pässi näytti ihan ok, vaikka olikin tosi pieni ja heiveröinen. Mutta se kyllä imi utaretta hanakasti.

Nätin värinen pikku-pässi!


Mutta uuhi oli toisena päivänä jotenkin heikko ja emä hylki sitä. Karitsa määki kovasti ja Nella puski sitä vaan pois läheltään.
Karitsa yritti imeä, mutta se ei löytänyt nisää ja yritti lutkuttaa ihan joka puolelta muualta, kuin oikeasta paikasta. Emokin ei pysynyt paikallaan, vaan siirtyi aina kun pikku-uuhi yritti tissille.

Uuhikaritsan olemuskin oli tuollainen heikon oloinen.


Illan sitten vietin karsinassa ja pakkoimetin karitsaa. Sidoin välillä Nellan kiinni, lypsin maitoa utareeseen ja sitten vaan karitsalta suu auki ja tissi suuhun.
Kovin sillä oli heikko imu ja vähän epäilin, onko sillä nielemisreleksiä. No, jatkoin kumminkin illan tätä touhua ja välillä antaa korvikettakin tuttipullosta. Mutta tuttipulloa se ei imenyt senkään vertaa, kuin utaretta.



Näin kuitenkin, että karitsan maha alkoi pullottamaan. Joten jotain sinne oli mennyt ja aamulla sitten sama rumba ennen töihin menoa. Kyllä mää vähän taas mietin näitä mun touhuja, kun ennen neljää konttasin lampaan alla karitsaa imettäen. Ja työpäivä oli vielä edessä!

Kun päästiin Beiben kanssa töistä kotiin, mä menin heti vaatteet vaihdettuani talliin. Törmäsin siihen näkyyn, että pikku-uuhi oli tissillä! Kyllä mä vielä sitä laitoin takaisin ja pidin Nellaa kiinni, jotta se saisi imuttaa oikein kunnolla. Ehkä karitsa tästä nyt sitten alkoi tajuamaan, mikä tossa tissihommassa on se juttu! Ainakin se oli ihan virkeän näköinen ja oloinen, sekä katse oli kirkas.

Eiköhän se elämä siitä ala sujumaan!


Tänään annoin kaikille karitsoille e-vitamiini-seleeniliuosta suoraan ruiskeella suuhun. Uuhet tulevat myös saamaan sitä lähipäivinä. Siitä ne saavat vastustuskykyyn vahvistusta ja tukea nopeaan kasvuun.

Pässipoikakin on ihan reipas!


Seuraavat päivät näyttävät, miten nuo Nellan karitsat alkavat vahvistumaan. Nyt olen kyllä ihan toiveikas ja tyytyväinen siihen, että jaksoin olla sinnikäs tuossa tissille opettamisessa. Kyllä tämä tästä!


12 kommenttia:

  1. Tsemppiä sinne pikku karvapalloille ja niiden äideille, kuten myös sinne kaikkensa antaville emännälle ja isännälle! Unohtamatta tietenkään uskollista Hehku-doulaa! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan! Tiedä siitä kaiken antamisesta, kun kerran ihan yöni nukuin sisällä omassa sängyssä, enkä tuolla lammaskarsinassa. Mutta tällä kertaa tämä riitti! 😂

      Toi Hehku oli kyllä ihan huippu, kun se oli niin tohkeissaan! 💗

      Poista
  2. Joskus meitä pienemmät vain tarvitsevat apua, onneksi olit sinnikäs :) ihana karvaperhe <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus mietityttää, että miten noi eläimet ylipäätään selviävät ilman apua. Mutta eiköhän se tuolla luonnossa niin menekin, että vain vahvimmat selviävät!

      Poista
  3. Ihastelin tuota luppakorvaa jo instassa, että jo on hellyyttävä näky! <3 Hurjan nättejä ja upean värisiä pieniä kaikki tyynni, oliko isä minkä värinen? Onhan tuo karitsointitouhu ihan hullun hommaa, varsinkin jos kaikki ei mene niin kuin pitää... Milloin ollaan käsivartta myöten lampaan peräpäässä ja milloin kontataan pehkussa lypsämässä maitoa väkisin nuutuneen karitsan suuhun :)

    On se. Kaikenmaailman harrastuksia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korva on varmaan ollut ahtaassa kohdussa huonossa asennossa. Mutta on alkanut suoristumaan.

      Tuure on sellainen mustan-harmaan kirjava. Valkonen läsi päässä . Jossain postauksessa oli mulla kuva siitä.

      Totta, kaikenmaailman harrastuksia! 😂

      Poista
  4. Voi että miten ihanaa, suloisia pikkuisia karvakasoja! Olet sinä tässäkin asiassa melkoinen mestari!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne söpöjä!

      Joskus kyllä tulee mieleen, ettei tarvitsisi olla niin kiinnostunut kaikesta! 😂

      Poista
  5. Toivotaan kaikkea hyvää teidän "vaaveille", toivottavasti alkaa syöminen sujua. On ne kolmoset aikamoinen työmäärä emolle! Mitäpä sitä ei tekis noiden hyväksi, jotta selviäisivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täällä alkaa olemaan kaikki ihan hyvin. Nuo jälkimmäiset kolmoset varmaan syntyivät hieman etuajassa, koska ne olivat niin heiveröisiä ja niitä piti niin paljon auttaa alkuun. Mutta tosiaan, ovat jo ihan reippaita ja leikkisiä!

      Poista