maanantai 5. elokuuta 2019

Omavaraistelevaa elämää osa 7; puuhakas kesä, satonäkymiä ja pohdintaa sään vaikutuksesta omavaraisteluun





Moi! Taas on aika omavaraistelijoiden joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9 julkaistavan yhteispostauksen. Postaussarjassa bloggarit kertovat kuulumisiaan, suunnitelmistaan, haaveistaan, projekteistaan, sekä tulevista, että jo toteutuneista ja elämästään kohti omavaraisempaa elämää.



Kaikki minun tämän sarjan postaukset löytyvät suuntana omavaraisuus -tunnisteen takaa. Jokaisen postaukseni lopusta löydät linkit muiden osallistuneiden bloggareiden postauksiin. Niin kuin myös tämän postauksen lopusta!

Pässipojat Urho ja Unto vietiin poikamieslaitumelle heinäkuussa.


Meillä on ollut puuhakas heinäkuu. Ihan kuin se nyt olisi ollut jokin yllätys! Olemme olleet hyvin ansaitulla kesälomalla molemmat ja päivät ovat kuluneet pitkälti tontilla touhuten.
Jotenkin vaan alkaa tuntumaan, että mihin tämä kesä meni. Juurihan se alkoi!

Tein pestoa harvennusporkkanoista naatteineen!


Kesä on ollut merkillinen säiden puolesta. On ollut tosi kylmää, mutta kuivaa. Sitten ihan hemmetin kuumaa ja kuivaa. Ja taas kylmää ja kuivaa. Lisäksi todella tuulista! Paitsi silloin kovien helteiden aikaan, kun olisi saanut tuulla.

Mummun ja papan muru on kova auttamaan!

Perunan varret ja härkäpavut ovat ainakin korkeutta kasvaneet!


Sateita ei täällä Itä-Pirkanmaalla ole juurikaan ollut. Mitä nyt jokunen ukkoskuuro. Kasvimaata ja kasvihuoneita on saanut kastella ihan urakalla.

Ihan heinäkuun alussa tihutti parina päivänä!


Kasvimaan suhteen on ollut hieman epäonnea. Kirppoja ja muita pikkunakertajia on ollut tosi paljon. Joten salaatit, kaalit, nauriit ja osa retiiseistä meni kyllä hyönteismaailman edustajien nassuun.
Samaten joku runnkarimato söi kasvihuoneesta meidän basilikat. Ärsyttävää!


Syyllinen lehtiruodilla!


Syyskylvetyt palsternakat ovat hyvässä kasvussa. Ainakin naatit näyttävät hyvältä! Palsternakka onkin ollut meillä aina sellainen ötökkävapaa viljeltävä. Nyt vaan toivotaan, että kastelu on ollut sopivaa, jottei juuret ole puisevia tai haarautuneita.



Kasvihuoneissa ei meinannut tapahtua minkäälaista kypsymistä, koska koko ajan oli niin kylmä. Mutta viikko hellettä ja johan alkoi tapahtumaan! Lisäksi reilu lehtien karsiminen tomaateista edesauttoi kypsymisprosessissa. Elokuun lopulla saakin sitten varmaan latvoa tomaattien rungot, jotta ne kypsyttäisivät loputkin raakileet.



'Padron' chili

'Jalapeno' chili



Jossain vaiheessa heinäkuuta yölämpötilat olivat melkein pakkasen puolella. Joten kasvussa ei edistymistä kasvimaalla juuri tapahtunut esimerksi kurpitsoissa. Ajatelkaas, me ei olla syöty kuin yksi pieni kesäkurpitsa tänä kesänä, vaikka aiempina ollaan melkein hukuttu niihin. Tänä vuonna ei todellakaan keitellä tajunnanräjäyttävää kesäkurpitsabolognesea pakkaseen.


Mutta pihlajan marjoja tulee. Mitähän niistä voisi tehdä?


No, mutta ollaan me jotain saatu syöfäksemme kuitenkin. Kuten sipulia, kurkkua, porkkanaa ja perunaa. Ja kun on kaikenlaista pakkasessa, kuivattuna ja säilöttynä, ollaan oltu välillä lähes omavaraisia ruuastamme.

Pottuja

Avomaan- ja kasvihuonekurkkua



Paprikaa, chiliä, sipulia ja tomaattia

Omavarainen ateria; tortillantäytettä kaninlihasta, pavuista
ja muista kasviksista. Itse säilötyt jalapenot viime kesältä
tomaattia ja kurkkua kasvihuoneesta. Paistotuotteet, mausteet, etikka
ja tortillalätyt ostettu.

Samoin tässä; kanin ulkofilettä grillattuna, paistetut perunat,
kesäkurpitsapikkelssiä ja salaattia. Salaatin feta ostettu.


Ja onhan kuivuri pöhissyt! Tilliä, persiljaa, kamomillaa ja villiyrttejä olen kuivannut jonkin verran. En ole mitenkään innostunut villiyrttiteen lipittämisestä. Mutta jotain kuitenkin kuivasin, kuten mesiangervon kukintoja. Sitä käytän leivonnassa.
Nokkosen siemeniä olen kerännyt ja kuivannut aikas paljokin. Niitä käytän talvella tuorepuuroissa ja leivonnassa. Pastasoosseihinkin niitä voi laittaa.

Olen jättänyt tarkoituksella nokkospöhiekköjä kasvamaan
laidualueiden ulkopuolelle, jotta saisin niistä kerättyä
nokkosta ja siemeniä meille ihmisille.

Täyttä rautaa!


Sieniä ei ole tullut, eikä tällä menoa tulekkaan. Yhden kanttarellikastikkeen sain tehtyä. Loput tontillamme olevat sienet kuivuivat niille sijoilleen.



Kalassa olemme käyneet pariin otteeseen ja saimmekin muutaman aterian ahvenfilettä. Kalastaminen olisi kivaa, mutta kovin aikaa vievää, kun ei asuta ihan lähellä järveä.


Lohkoperunoita, friteerattua ahvenfilettä, porkkanapestomajoneesia ja
friteerattua persiljaa. Maistuisiko?

Ruokaa omavaraisimmillaan, yksikertaisimmillaan
ja herkullisimmilla. Keitetyt peruna voilla, voissa paistetut
ahvenfileet mausteenaan suola ja kurkkua.


Näinhän tämä on mennyt joka kesä noiden kasvatusten suhteen. Jostain tulee huippusato, jotain taas ei jonain vuonna yhtään. Vaikka tämä on hyvin kokemuksen myötä tiedossa, aina se muka silti hämmästyttää.

Nämä perunat on kyllä syöty ajat sitten!


Täytyy kuitenkin muistaa, että tässä on vielä ainakin kuukausi ihan hyvää satokautta jäljellä. Kasvihuoneissa ehkä enemmänkin. Joten kyllä tämä tästä!

Mutta nämä ovat vielä lavassa ja härkäpapua seuranaan.


Marjasadon suhteen ei ole kuitenkaan ollut hurraamista. Mustikoita ei meidän lähimettässä  ja hyväksi todetussa vakkaripaikassa ollut. Kolme tuntia siellä pyörin ja sain ehkä 3 dl mustikkaa. Mutta sain kuitenkin hyvää liikuntaa ja löysin monta upeasti kukkivaa maariankämmekkää. Hengen ja sielunravintoa siis!






Mustikat hain sitten myöhemmin Tampereelta Tammelantorilta hintaan 45 e/ 5 kg:n laatikko. Ei paha mielestäni ja olivat aika läheltä, Ruovedeltä kerättyjä.
Mansikkaa ostin monta laatikkoa lähitilalta ja sitä on pakkasessa kokonaisena ja soseena, sekä muutama purkki hilloksi keitettynä.

Kolmen tunnin vaeltelun saalis

Enkä edes häpeä!


Vadelmaa ei tule meille omiin puskiin tänä vuonna. Johtuu ehkä kastelun puutteesta ja siitä, että puskat on siirretty pari kesää sitten uuteen paikkaan.
Mutta ei tule vattua tuonne lähimetsän aukkoihinkaan. Kävin muutamaan otteeseen tilannetta katsomassa ja kuivuus on kuivattanut kaikki raakileet. Vadelman puute hieman harmittaa, koska se on lempimarjani. Ja se on kyllä pirun kallista ostettuna!

Naapurin pellolla kukkii apila ja se tuoksuu aivan mahtavalle. Ihan kuin
metsämansikalle!


Punaista viinimarjaakaan ei tullut kuin ämpärillinen kolmesta puskasta. Meidän puskat kasvavat jotenkin villiä, eivätkä ole tuottaneet marjaa pariin vuoteen. Ollaan niitä hieman leikattu. Ehkä marjattomuus johtuu siitä.



Toisaalta, kuinka paljon me sitä yleensäkkin tarvittaisiin? Maijallinen mehua keiteltiin noista ja tuo mehumäärä meille taitaa riittää ihan hyvin vierasvaramehuksi. Ite kun ei kauheasti mehuja juoda.

Kurkkuja tulee ainakin pinokaupalla!


Karviaista taas tulee hyvin. Ajattelin kokeilla kuivata sitä ja jauhaa marjajauheeksi. Katsotaan nyt, miten käy. Karviainen on vähän sellainen marja, että sitä ei tule syötyä kuin tuoreena puskasta.



Pensasmustikat tekevät puolestaan huippusatoaan. Olemme kastelleet kovasti pensaita, jotta jaksaisivat kantaa ja kypsyttää marjansa. Ihan mahtavaa!




Samoin karhunvatukka on täynnä raakileita. Sitäkin ollaan kasteltu ja nyt vaan toivotaan lämmintä loppukesää, jotta ehtivät kypsyä.



Viinirypäleet ovat myös tehneet monta terttua. Se, että ehtivätkö nekään kypsyä, jää nähtäväksi. Pitää varmaan ottaa harsot käyttöön sen suhteen.




Omenoiden suhteen ollaan vielä toiveikkaita. Antonovkassa on hyvin raakiletta, kuten Presidentissäkin. Ja näyttäisivät olevan madottomiakin!
Lisäksi on ehkä tiedossa vävyn mummulasta sellaisia herkkuomppuja, mistä viime vuonnakin tehtiin mehua ja kuivasin niitä vaikka kuinka.

Saimme 4 kirsikkaa!


Hunajat on vielä korjaamatta mehiläispesästä. Kylmyyden takia hunajantuottajamme eivät ole ihan siinä vaiheessa hommissaan, kun me olisimme toivoneet. Mutta kohta meidän täytyy joka tapauksessa alkaa hunajaa keräämään, koska pitää aloittaa mehiläisten talviruokinta.
Ollaan niin epävarmoja ja arkoja aloittelijoita tämän mehiläistarhauksen suhteen!



Kesän pääpuuhaa kasvimaiden ja -huoneiden lisäksi, on ollut taas tämän ison tontin kunnossapito. Omavaraistelun kannalta ei ole ollenkaan järkevää pitää näin isoja nurmikenttiä. Mutta me olemme raivanneet 19 vuotta tätä tonttia ryteikön keskeltä ja rakastamme puistomaiseksi muodostunutta pihaamme. Se on rauhoittavan oloinen ja yritämme pitää sen siistinä ja viihtyisänä.
Ruohonleikkuu on oma iso urakkansa ja Beibe sen yleensä hoitaa. Mutta tänä kesänä minäkin olen hypännyt Jonseredin pukille ja auttanut häntä nurtsin leikkuussa.



Minun projektini on ollut puretun navetan perustuksien ympäristön siistiminen. Olemme hankkineet kaksi uutta päärynäpuuta, jotka istutettiin navetan viereen. Lisäksi istutin jo aiemmin hankkimani 'Lumikki' pensaskirsikan ja tuomimarjapihlajan.
Navetan reunamilta löysivät vihdoin paikkansa myös jo monta vuotta sitten saamani ja purkeissaan eläneet koristekirsikka, suklaakirsikka ja viiniköynnös.

Vielä olisi "jotain pientä" tekemistä alueen suhteen!


Perennoja siirsin ja ostin, sekä joitakin kesäkukkia laitoin joukkoon. Vielä pitäisi hakea katetta ja siistiä vielä istutusten ympäristöä. Voisin kuvitella, että se on hieno muutaman vuoden päästä kun kaikki ovat kasvaneet.






Beibe on vuosia puhunut meidän talonpäätykallion siistimisestä. Osassa sitä kasvaa mehitähteä ja meidän kahvittelupaviljonki on kalliolla. Osa kalliosta on kuitenkin hieman ryteköitynyt ja epäsiisti.
Kallion siistimisen aloitti kurtturuusun hävittämiskehoitus. Meillä on paviljongin vieressä kasvanut kallion syvennyksessä kurtturuusu ja sen Beibe nyt sitten repi irti.



Hän kuori kaikki heinät ja muut rikkaruohot multineen ja putsasi kallion ihan paljaaksi. Ja ihan kuulkaas vedellä pesi kallion!

Kyllä kuulkaas nyt kelpaa!


Kallion syvennykseen tuli Kuukunalle hiekkasyvennys. Beibe teki vielä kivestä tatin kallion päälle. Siinä voi vaikka istua päällä. Nyt on mukava paviljongissa vaikka kahvitella ja samalla seurata pojan touhuja!

Kivestä tehty tatti istumista ja leikkejä varten.


Kuukausipostauksen aiheena oli sään vaikutukset omavaraisteluun. Tänä kesänä  on tosiaan jatkuva kuivuus ollut rasitteena. Meillä on onneksemme kunnostettu kaivo, missä on vesi riittänyt. Käyttövetemme tulee kunnallistekniikan kautta.
Lisäksi meillä kerätään satunnaiset sadevedet tynnyreihin ja tuhannen litran säiliöihin. Ilman toimivaa kaivoa ja sadevesiä, eläintenpito ja kasvisten kasvattaminen ei vaan täällä onnistuisi!



Onhan meillä vielä tuo kasvimaan kupeessa oleva lampi. Siitä otimme kevään ja alkukesän ajan kasteluvedet kasvimaalle ja isoon kasvariin. Mutta kesän edetessä, aloimme epäilemään veden puhtautta ja nostamme kasteluveden viime kesänä ostamallamme pumpulla. Meillä on hankittuna jo vuosia sitten pari oikein kunnon letkukelaa, joissa on letkua kymmeniä metrejä. Ei tälläisiä tiluksia ihan oikeasti kastelukannuilla pelkästään kastella. Se on vaan ihan vankka tosi asia!



Nyt on myös tosi kylmää! Yölämpö laski heinäkuussa yhden viikon aikana alimmillaan kahteen lämpöasteeseen. Ja elokuun alku näyttää olevan ihan yhtä kylmä.
Mutta minä olen tosi huono harsottelemaan kasvilavojani. Ja se kyllä vaikuttaa satoisuuteen. Kylmää oli tosi pitkälle keväälläkin ja kyllä olisi harsoja tarvittu.
Mutta jotenkin ei vaan jaksa, kun on niin kauheasti koko ajan kaikkea! Tämä kesäkurpitsattomuus on kuitenkin alkanut minua huolettamaan ja aion parantaa tapani harsojen käytön suhteen.



On näihin 19:sta Leppämäkivuoteen mahtunut myös sellaisia kesiä, että vettä on tullut "laik ö Esters ääs"! Ennen kuin viljelimme kohopenkeissä ja lavoissa, parina kesänä keräilimme ukkoskuurojen tuomien rankkasateiden tulvittamien savipeltojemme ojista sipuleitamme ja maissejamme. Se vasta olikin jotain! Aloimme ihan "tosissamme" miettimään kalankasvattamon tai riisiviljelmän perustamista tiluksillemme.
Lavoissa viljelyn myötä tämä märkyysongelma on poistunut. Lavoissa vesi ei jää lillumaan, vaan pääseen hiljalleen imeytymään sieltä pois. Toisaalta taas, lavat kuivuvat sateettomina kausina.


Siihen nähden että meillä on nurmikkoa tosi paljon, olen myös tosi laiska keräämään ruohosilppua kasvimaalle. Silppu kylvösten katteena auttaisi kosteuden pysymiseen mullassa, mutta myös ehkäisisi mullan liettymistä.



Kyllähän sää vaikuttaa muuhunkin kuin vain kasvisten viljelyyn. Eläinten hyvinvointi on aina huolenaiheena, kun on liian kylmä/kuuma/kuiva/märkää, tai ötökkäongelmaa.





Lisäksi heinää syövien elukoiden talviruuathan kasvatetaan ja korjataan talteen kesällä. Meillä ei ole tonttia niin paljon, että heinät täältä tehtäisiin. Mutta lähistöltä ne ollaan ostettu jo vuosikymmenet. Ja joka kerta, kun isäntä soittaa alkavansa paalaamaan meidän heiniä, alkaa synkkiä pilviä kerääntymään taivaalle.

Beibe veti raivaissahalla ojat ja piheinä haravoitiin leikkuu-
jäte elukoille!


Mutta eihän tätä hommaa tehdä sen vuoksi, että tää olisi välttämättä helppoa. Kyllä tätä tekee rakkaudesta lajiin!

Hehku, Kuukunan lempieläin! <3


Tällästä tänne, mutta millaista muille? Sen voit käydä lukemassa alla olevista linkeistä! Mukavaa kesän jatkoa kaikille ja toivotaan lämmintä loppukesää ja syksyä.


Käytiin vähän reissussakin lomalla hääpäivän kunniaksi! Näkyy kivasti
kuvssa minun mustelmainen käsivarteni, mikä ei ole tullut perheväkivallan
johdosta, vaan ihan seinästä törröttävään naulaan repäisin!


Alussa oli Vehkosuo

20 kommenttia:

  1. Voi millä mä muistaisin tehdä kanssa palsternakasta syyskylvön?! p.s täällä myös hunajat ottamatta/kuningatar vaihtamatta/ruokinta aloittamatta t. ikuinen noviisi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy muistutella sua syssymmällä! 😃

      Hyvä, ettei olla ainoita! Tällä viikolla kyllä otetaan toimeksi tää hunajahomma!

      Poista
  2. Voi, mitä herkkuja olette omista raaka-aineista valmistaneet! Upeaa satoa on teillä vielä luvassakin. Minullakin härkäpavut, ja pavut ylipäätään, onnistuivat tänä vuonna ennätyshyvin. Olen samaa mieltä tuosta palsternakasta, se on syyskylvönä tosi helppo kasvatettava, joka yleensä onnistuu oikein hyvin. Meillä hunajankeruuta aloiteltiin viime viikolla ja tällä viikolla homma jatkuu. Satoisia päiviä ja kaikkea hyvää elokuuhusi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Härkäpapu näyttää tykkäävän tälläisistä keleistä! En ole koskaan onnistunut siinä näin hyvin. Mitähän siitä tekisi? Vinkkejä otetaan vastaan!

      Palsternakka onnistuu, jos siemenet ovat tuoreita. Viime vuonna kylvinkin itse kasvattamista siemenistä ja itäminen oli lähes 100%. Nyt ei olekkaan kasvamassa siemenpalsternakkaa, mutta kokeilen josko noissa viime vuotisissa olisi vielä itävyyttä.

      Satoisia ja aurinkoisia päiviä teillekkin!

      Poista
  3. Palsternakkaa ja härkäpapuja täytyy kokeilla minunkin. Kun puhuit syyskylvöstä niin oletko siis laittanut nuo kuvissa olevien palsternakkojen siemenet viime syksynä maahan? Vai tänä kesänä, mutta myöhemmin kuin keväällä? :D Ikäänkuin täydennyskylvönä. Olen instassa seurannut, että pikkuapulainen on tainnut olla aika paljon teillä nyt kesällä. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyllä tosi myöhään kylvänyt, ennen lopullisia pakkasia. Siinä on aina vähän epävarma olo, kun ei tiedä tuleeko kylvöjen jälkeen vielä lämmin kausi. Jos siemenet alkavat syksyllä itää, niin ne on sitten kaput! Täytyy kylvää vaan uudet jos vielä ehtii tai odottaa kevääseen. Olen yleensä kylvänyt syksyllä lokakuussa ja vielä marraskuussakin. Syyskylvö -tunnisteen takaa löytyy postauksia aiheesta.

      Kuukuna on ollut ahkeraan meillä. Olen ollut aikas paljon kotona, niin ollaan saatu laatuaikaa yhdessä. Se on ollut ihan huippua! 💙

      Poista
  4. Onnittelu hääpäivän johdosta!

    Teillä on mahtavat nuo sadot, vaikkei kaikki onnistuneetkaan. Meillä kävi ihan samoin vadelmien kanssa. Kuivuus ja kuumuus vei sadon, jonka lähtökin oli huono, kun kevät oli niin lämmin, että vadelmat lähti kukintaan liian aikaisin.

    Syyskylvöjä meinataan täälläkin tehdä tänä vuonna, ainakin porkkanaa, palsternakkaa ja valkosipulia. Tuo palsternakka on omia lempparijuureksiani ja sitä soisi aina olevan runsaasti. Saas nähdä miten tänä vuonna sietämättömästä kuivuudesta kärsinyt kasvimaa ehtii tuottaa sille satoa. Voi olla, että sato jää pieneksi määrältään ja palsternakkojen kokojen osalta. Kauhuajatus, että olisi pakko ostaa kaupasta niitä muoviin käärittyjä surkeita pötköjä :D

    Satoisaa ja mukavaa elokuuta sinne idylliinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista!

      Palsternakka on herkkujuures! Sitä pitää olla aina kasvimaalla. Nyt on jätettävä pari pötkylää kasvattamaan ensi vuoden siemenet.

      Mukavaa loppukesää Jovelaan!

      Poista
  5. Aivan ihania kuulumisia! Pääsisipä joskus itsekin tälle tasolle omavaraistelussa. Karviaisten käyttöä olen tänä kesänä minäkin pohdiskellut, viime kesänä karviaisia ei nimittäin tullut juuri ollenkaan, tänä kesänä on tulossa paljon. Mutta mitä niistä sitten tekisi? Värimintun kanssa kävi omituinen juttu, olin mielestäni kylvänyt nimenomaan punaväriminttua pihakeinun ympärille mutta mokoma kukkiikin violettina. Jossain vaiheessa mennyt kai siemenpussit sekaisin. Täytyy laittaa punaista uudelleen tekeytymään, on sopivan pirteä väri tuohon pihan keskelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan näitä juttuja touhuttu yhdessä täällä Leppämäessä jo 19 vuotta ja silti on vielä "kaikki kesken"! 😂

      Minulla on käynyt joskus toisteppäin värimintun kanssa. Violettia piti olla ja punaista oli! Ne mintut kuolivat silloin, kun tuli kovat pakkaset lumettomaan maahan. Nyt ostin tuon punaisen lisäksi valkoista. Toivon pitkää ikää näille!

      Poista
  6. Meillä on kaikki tomaatit vielä pieninä, vihreinä raakileina kasvarissa. Jonkinlainen opastuspostaus tomaattien latvontaan olisi oikein kiva, mä olen jotenkin aivan kassalla noiden ensimmäisten tomaattieni suhteen! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tomaatit latvotaan jossain vaiheessa loppukesää. Yleensä olen ne latvonut elokuun lopussa eli ihan vaan latva poikki. Tomaatit keskittävät voimansa raakileiden kypsyttämiseen, eikä kasvuun ja kukintaan.

      Poista
  7. Me löydettiin yhdestä paikasta aika kivasti villivadelmaa, varjoisa ja kostea paikka niin olivat jopa melko isoja. Mustikoita taasen ei ole löytynyt, jotkut niitä kyllä löytää, jotka tietää paikat paremmin, koska myynnissä olen nähnyt olevan. Ostaisin, jos joku tuttu myisi :) En ole hävennyt mansikoidenkaan ostoa, mieluummin ostan mansikoita kesällä, kuin talvella kaupan hilloja. Itse en hilloja tarvitse, mutta mies tuntuu elävän perunoilla ja hilloilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että olette löytäneet vadelmia. Onnittelut siitä!

      Täälläkin jossain on ollut mustikkaa, kun mansikkatilan poimijat olivat sinne niitä myyntiin poimineet.

      Syökö teillä mies niitä yhdessä? ='D

      Poista
  8. Vaikka nämä säät ja muut kommervenkit saavat homman tuntumaan joskus haastavalta, niin helpompaa meillä on kun ei ole eläimiä. Niiden kanssa olisi isompi homma ja huoli. Toki niistä saisi myös seuraa ja mukavia hetkiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläimet tuovat kyllä omat haasteensa ja vievät aikaa. Mutta kuten sanoit, on niistä hyötyäkin. Ja ne auttavat omalta osaltaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä.

      Poista
  9. Me ollaan kuivattu pihlajanmarjoja ja käytetty niistä tehtyä rouhetta ruokien maustamiseen. Antaa kivasti syvyyttä makuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla kokemuksia! Olen kyllä vakaasti niitä ainakin ajatellut kuivata!

      Poista
  10. Teillä on aina ihan hurjasti häppeninkiä tiluksilla. Ihan hengastyttää. Pitää muistaa itsekin tänä vuonna laittaa kaikki mahdollinen syyskylvölistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toimeliaita ollaan, kyllä! =D

      Syyskylvöt ovat viljelijän oiva apu!

      Poista