maanantai 1. marraskuuta 2021

Suuntana omavaraisuus 2021, osa 11; mitä ostettiin ennen valmiina, mutta nykyään tehdään itse?

 

Halloween oli ja meni!



Marraskuu vierähti alkuun ja taas on aika päivittää omavaraisuusbloggareiden kuulumiset, sekä pureutua kuukauden aiheeseen. Aiheena on tässä kuussa asiat, mitä ollaan ostettu ennen, mutta tehdään nykyään itse. 

Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina joukko omavaraisuudesta kiinnostuneita bloggaajia julkaisevat tahoillaan kello 9 aamulla yhteispostauksen, jonka aihe on sovittu etukäteen. Yhteispostaussarja Suuntana omavaraisuus on Tsajut-blogi Sadun ja  Korkeala-blogin Heikin jo vuosia sitten ideoima ja luotsaama. Rakkautta ja maan antimia on ollut mukana kaikki nämä vuodet tässä kivassa yhteispostaussarjassa päivittämässä Leppämäen omavaraisempaa ja omatoimisempaa elämää. Edellisten vuosien postaukset löydät tunnisteilla: omavaraisuus, suuntanaomavaraisuus, yhteispostaus, blogiyhteisö. Tämän vuotiset postaukset voit käydä lukemassa alla olevista linkeistä. Muiden bloggaajien postauksiin laitan linkit tuttuun tapaan oman postaukseni loppuun.


Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Osa 5

Osa 6

Osa 7

Osa 9

Osa 10


Meillä täällä itä-Pirkanmaalla on ollut sateista. Lokakuun viimeisen viikon aikana satoi monta kymmentä millimetriä vettä. Pelloilla lilluu vesi, kun savimaa ei sitä enään ime ja ojat ovat täynnä. Luonto kuolee pikku hiljaa. Marrashan viittaa tavalla tai toisella kuolemaan. Toisaalta, marraskuuhan voi olla myös valmistautumista uuteen, koska yleensä teen syyskylvöjä marraskuussa. Minulla on vielä siemenet laittamatta maahan. Valkosipuleiden kanssa jo vähän hätäilin ja iskin kynnet maahan. Syitä oli oikeastaan kaksi. Toinen oli se, että meillä oli lokakuun puolen välin paikkeilla pakkasjakso ja olin toiveikas talven tulon suhteen. Toinen oli se, että minulla venähti valkosipuleiden nosto loppukesästä ja osa valkosipuleista alkoi jo avautumaan. Eli kynnet erottuivat toisistaan. Tälläisten valkosipuleiden säilyminen talven yli on huonoa ja ne alkoivat hieman jo itämään säilytyksessä. Joten pienessä paniikissa istutin kynnet maahan. 

Valkosipuleita istututin noin 50 kynttä, laskemattoman määrän yksikyntisiä, vuoden kasvaneita sipuleita ja paljon itusilmuja. Lajike mitä kasvatan on iso 'Aleksandra' ja minä olen sen hyväksi havainnut. Niin maultaan, kuin kasvuominaisuuksiltaan.

 Aloitin kasvatuksen aikanaan ostamieni 4 valkosipulin kynsistä. Joka vuosi jätän muutaman kukinnon muodostamaan itusilmuja, jotka sitten istutan syksyllä maahan. 

Näistä itusilmuista kasvaa ensimmäisen vuoden aikana yksikyntinen valkosipuli, jonka voi kyllä jo käyttää ruuanlaittoon sellaisenaankin. Mutta jos malttaa vielä istuttaa sen syksyllä takaisin maahan ja antaa sen kasvaa vielä yhden kesän, saakin nostaa upean kokoisen, monikyntisen valkosipulin seuraavana kesänä.

Valkosipulin kasvattamisen helppous yllättää minut joka vuosi! Lisäksi itse kasvatetut valkosipulit ovat maultaa aivan jotain muuta, kuin Kiinasta roudatut. Sitä paitsi, katselin joskus telkkarista dokumentin, missä kiinalaiset vangit joutuivat kuorimaan pelkät kynnet työkaluinaan valkosipuleita. Kun heiltä alkoi kynnet lähtemään irti, he kuorivat sipuleita hampaita apuna käyttäen. Joten, jos itse kasvatetut valkosipulit Leppämäestä loppuvat kesken talven, emme kovin herkästi ulkolaisia osta.


Siellä lepää!



Muiden syyskylvöjen suhteen olen vielä hieman epävarma. Lähinnä siitä, että mitä laitan ja minne. Yleensä syyskylvän porkkanaa, palsternakkaa, persiljaa, persiljajuurta, salaattia, tilliä ja pinaattia. Joskus olen laittanut myös musta- ja kaurajuurtakin. Ehkä kuitenkin ainakin porkkanaa ja palsternakkaa laitan lasikasvihuoneen edessä olevaan lavaan. Persiljan olen parina vuonna kylvänyt kasvihuoneeseen tosi aikaisin keväällä ja se on itänyt siellä hyvin antaen varhaista satoa.

Joka tapauksessa, nyt on ihan liian lämmintä tehdä syyskylvöjä. Meillä on ollut 10 asteen lämpötiloja ja marraskuu alkaa vielä näissä lämmöissä. Siemenet alkavat itämään lämpimässä ja ne ovat sitten pilalla kevättä ajatellen. Uskon kuitenkin vakaasti, että jossain vaiheessa tulee vielä talvi ja pakkasia.

Olen väsynyt taistelemaan kasvimaallani juolavehnää vastaan. Vaikka katan vuosittain kasvilavojen välit paksulla kerroksella pahvia ja olkea, ei auta. Päin vastoin tuntuu, että juolavehnä vaan tykkää kattamisesta ja se kuroo juuriaan katteiden alla. 

Viime keväänä kitkin lavoista 11 multasäkillistä juolavehnän juuria. Kun kesä meni kasvimaata huonosti hoitaen, syynä työt ja väsymys, juolavehnä valloitti koko hemmetin alan. Ajatuksena olisi purkaa vanhimpia lavoja pois ja kesännoida ainakin se alue pariksi vuodeksi. En tiedä, voi olla turhaa touhua!


'Aleksanda' valkosipuleiden kynnet 
ovat isoja!


Lokakuussa olemme hieman sienestäneet ja kävimme karpalossakin. Pari litraa nypimme marjoja ja niistä keitin kiisseliä, laitoin vähän pakkaseen ja lopuista keitin hyytelöä. Sitä meillä kuluu kastike- ja pataruokien kanssa.

Beibe kökkii suolla!



Muuten elämä on ollut aikas hiljaiseloa. Beibe käy töissä ja minullakin on kovasti pitämäni osa-aikatyö. Muitakin töitä olen hakenut, mutta kaikkiin mielenkiintoisiin pitäisi olla ollut työttömänä pari vuotta, jotta saisi työllistämistukea. Tämä on tätä nykyajan tyyliä. Paljon on tälläisiä työpaikkoja, jotka kyllä työllistää, mutteivät palkkaa. Eli tarjoavat työpaikkaa sellaisille, joiden palkka maksetaan jonkun toisen tahon toimesta. Ei oikein osaaminen ja sopivat työt kohtaa tällä systeemillä!

Tänä syksynä on ollut paljon piispahiippoja.



Olen leiponut paljon, lukenut, ulkoillut ja käynyt jopa kuntosalilla. Viikot menevät haipakkaan, vaikkei "mitään tekisikään"!

Tuossa pienen kylmän jakson aikana saimme kuitenkin kukot teurastettua. Yksi homma vierähti eteenpäin ja nyt on pakkasessa itse kasvatettua kukonlihaa. 

Lampaat odottavat vielä teurastusta. Kaksi viime keväisistä karitsoista menee teuraaksi heti kun ilmat kylmenevät. 




Tämän kuukauden aihe on vaikea. Mietin kovasti, että mikä on sellaista, mitä me ollaan ostettu ennen, mutta nykyään tehdään itse? Jotain sellaista, mikä ei ole syötävää!

Meillähän on aina tämä omavaraistelu keskittynyt pääasiassa oman ruuan kasvattamiseen. Juurikin meille ihmisille. Kasvimaa ja kasvihuone touhut, sienestys, marjastus, kalastus ja vähäinen metsästys. Eläimet ovat valikoituneet sen mukaan, että niistä saadaan lihaa ja muita hyödykkeitä, kuten munia. Jonkin verran tehdään kerppuja eläimille ja kuivatan niille kaikenlaista. Mutta esimerkiksi heinät ostetaan, koska meillä ei ole niin paljon maata, että voisimme itse heinät elukoille tehdä.

Minä en ole kovin näppärä kuitenkaan käsistäni. En osaa ommella ja kudonkin auttavasti. En kehrää lankaa, koska en osaa. Se olisi sellainen taito, mikä hieman kiinnostaisi. Mutta meillä päin ei ole ollut kursseja ja sellaisen haluaisin käydä. Koulussa kokeilin värttinällä kehräämistä. Mutta näillä käsivaivoilla en kyllä ala tällä tyylillä mitään lankaa tekemään. On kyllä niin hidasta räpeltämistä, että mieluummin teen jotain muuta. Kuten makaan sohvalla lukemassa kirjaa!


Lampaatkin pitäisi keritä!



Sukkia kyllä kudon, ihan ostolangasta. Olisihan se kivaa teettää noiden omien lampaiden villoista lankaa, mutta eipä ole sellaista kehräämöä, mihin lähettää pieniä määriä. Mutta kyllä sukissa pysytään silti ja niitä ei ole kaupasta tarvinnut valmiina ostaa.

Joululahjoja pukkaa!



Kynttilöitä poltan paljon. Ostan kyllä pöytäkynttilöitä, mutta mehiläisvahakynttilöitä rullaan itse. Meidän kahdesta mehiläispesästä ei tule vahaa niin paljoa, että niistä voisi omia levyjä teettää. Joten, ihan ostolevyistä kynttiläni teen.





Mutta jotain omasta mehiläisvahasta olen tehnyt. Olen sulattanut ja siivilöinyt vahan puhdistaakseni monta kertaa ja tehnyt salvaa siitä. Uuttamalla itsekasvatettuja ja kuivattuja kehäkukan, sekä kamomillan kukintoja öljyyn ja sulattamalla siivilöityyn uutokseen mehiläisvahaa. Salvaa voi käyttää läpi vartalon; huulista peräpukamien kautta jalkapohjiin! ='D

Ihan huippua salvaa jalkapohjille!



Palasaippuaa en ole ostanut sen jälkeen, kuin opettelin sitä itse tekemään. Perussaippuaan pitää kuitenkin ostaa öljyt ja rasvat kaupasta, sekä tietysti lipeä. Olen kyllä miettinyt, että ottaisin talteen tulevien teurastusten lampaanrasvat. Sulattaisin ja puhdistaisin rasvat ja kokeilisin käyttää niitä saippuan tekoon. Nähtäväksi jää!


Kuivattua kamomillaa saippuoihin 
ja salvoihin.


Olen kyllä aiemminkin ottanut rasvat talteen. Olen käyttänyt ne lintujen talipötkylöiden tekoon, lisäten niihin siemeniä ja pähkinöitä. Kyllä on tinteille kelvannutkin!


Beibe on taitava korjaamaan 
autoja. Minä olen taitava ojentelemaan 
työkaluja ja ilmaamaan jarruja.



Yksi asia on kuitenkin sellainen, mitä meidän ei tarvitse tällä hetkellä ostaa. Se on polttopuut. Olemme tilanneet ensimmäisenä kesänä Leppämäkeen muuttaessamme kuorman polttopuita. Sen jälkeen olemme pari kertaa maksaneet kuljetuksesta, kun olemme saaneet käydä ilmaiseksi tekemässä jossain hakkuilla polttopuita. Muuten olemme tehneet talomme lämmittämiseen käytetyt puut itse ja pääasiassa omalla tontilla kasvaneista puista.




Puut kaadetaan harkiten valituista. Lampaat kyllä pitävät omalta osaltaan huolta siitä, että tappavat puita syömällä niistä kuoret. Nämä puut kaadetaan, jotta lampaat saavat syödä kuoret niistä kokonaan ja sitten ne pilkotaan meille polttopuiksi. 

Joitakin vanhoja koivuja kaadamme myös vuosittain. Näin pysymme vielä jonkin aikaa täysin omavaraisina pikku töllimme lämmittämisessä. Ja tietysti istutamme uusia puita kaatamiemme tilalle!

Onhan tietysti pitänyt tehdä hankintoja puiden tekoa varten. Olemme esimerkiksi hankkineet useamman moottorisahan, sekä traktorin pyörittämän sirkkelin. Silti vuosittaisten polttopuiden tekourakka on ihan mittava. Beibe haaveilee oikein klapikoneesta, mutta voi olla, että se jää ikuiseksi haaveeksi.

Pihlajan kuori maistuu!

Tämäkään ei taida hengissä selvitä!



Tälläisiä juttuja meiltä tällä kertaa. Innolla odotan, mitä muut omavaraistelijat ovat kertoneet omissa postauksissaan. Pitää oikein ottaa aikaa ja keittää vaikka kuppi jotain kuumaa juomaa ja nauttia lukemastaan. Jospa taas kerran saisi hyviä vinkkejä omiin touhuihin!




Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/marraskuu2021/

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/propolis/

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/11/talvikylvoja-ja-hoylaamatonta-lautaa

Vyöhyke 2

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/11/itse-kasvatettu

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/10/itse-tehtya-multaa-ja-risuhaketta

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-11/

Mikä itä https://mikaita.fi/?p=883

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/10/11-unelmana-omavaraisempi-elama-itse-tehtya

Vyöhyke 5

Vyöhyke 6

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/11/01/marraskuu-21-ennen-ostin-nyt-teen-itse?

Murujen kanssa ollaan leivottu pipareita,
joulutorttuja ja tehtiinpä nakkimuumioitakin!


Oikein mukavaa marraskuuta kaikille!

10 kommenttia:

  1. Kyllä siellä teillä on omavaraisuus pitkälle vietyä. Ihailuni. Varsinkin, kun ennättätte kaikkea tuota töiden ohella.
    Minustakin annettu aihe oli vaikea ja jätin siksi tästä aiheesta kirjoittamisen väliin. Meillä kun on koko avioliittomme ajan tehty kaikki mahdollinen itse.
    Oikein hyvää marraskuuta sinulle!

    VastaaPoista
  2. Nythän minulla on aikaa touhuta täällä kotosalla. Sukkia syntyy ja leipiä putkahtelee!

    Mukavaa marraskuuta teillekin!

    VastaaPoista
  3. Saippuan teko on kyllä sellainen taito mikä pitäisi opetella. Lipeän käsittely vähän hirvittää, mutta eiköhän siitäkin selviä kun on tarpeeksi huolellinen eikä söhlää. Ehkä sinäkin otat asiaksi opetella sen kehräämisen, tulee sitten omat villatkin hyödynnettyä.
    Omat polttopuut ovat kyllä huippuhyvä asia. Meilläkin jonkin verran tässä tontilla on puuta, mutta ei niillä montaa vuotta talo lämpiä jos niitä alkaa enemmän polttopuuksi kaatelemaan. Mutta ovatpa ainakin rikkana rokassa kun viisi tulipesää nielee klapia minkä ehtii :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saippuan teko on kivaa puuhaa ja lipeää lukuunottamatta onnistuu ihan kaupasta saatavilla normiöljyillä. Lipeä voimakkaasti emäksistä ja reakoidessaan veden kanssa kuumenee, sekä siitä tulee höyryjä. Itse sekoitan sen veteen aina ulkona, kun meillä ei ole liesituuletinta. Ja suojahanskat käsissä.
      Olisi kyllä kiva päästä villan kehruuta kokeilemaan.

      Poista
  4. Minä en jostain syystä onnistu noiden valkosipulien kanssa olen kokeillut kaksi kertaa ja todella pieneksi ovat jääneet. Syyskylvöjä minunkin pitäisi kokeilla. Isäni käytti muistaakseni lipeää lipeäkalan valmistukseen tai oliko se tuhkaa 🤗🤔❓
    Te olette todella taitavia tekemään vaikka mitä ja sukkiakin siellä syntyy joten traktorit vain sukkia nyt koristamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai vähän valkosipulilajikekkin ratkaisee. Ja valkosipulit tarvitsevat runsaasti lannoitusta.

      Joo, koivuntuhkasta voi keittää lipeää. Siitä ei tule niin vahvaa kuin tuo saippuaan käytettävä lipeärae on, mutta tosiaan lipeäkalan valmistukseen käy hyvin. Sitäkin tulee harva se vuosi tehtyä!

      Katselin jo vähän malleja traktorisukkiin!

      Poista
  5. Jestas millaisia kynsiä tuo talvivalkosipis tekee! Meillä ei ollut hyvä valkosipulivuosi, kuumuus haittana niissäkin, mutta uutta vaan multiin, kunhan täällä nuo asteet pysyvät alhaalla. Meilläkin keskimäärin sitä kymppiä mittarissa, niin vielä en ole uskaltanut kylvää tai laittaa mitään maahan. Tosin ei olla niihin puuhiin ehdittykään ;D

    Lokoisia lukuhetkiä sohvalle marraskuussa. On se hyvä välillä huiliakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 'Aleksandra' tekee isot kynnet!

      Viikonlopuksi kylmiää, mutta sitten taas lämpiää. Saas nähdä, koska uskallan kylvää palsternakan ja porkkanan.

      Poista
  6. Valtavat nuo 'Alexandran' kynnet! Paljon kaikenlaista olette taas ehtineet tehdä. Mekin löysimme pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa piispanhiippoja. Hyvää isänpäiväviikonloppua! P.s. blogissani odottaa sinua sinivalkoinen haaste.:)

    VastaaPoista