Oi, kuusipuut!

Mä niin rakastan meidän pihakuusta! <3

Jos lehtipuut koreilevat kesällä kuningattarien lailla, niin havut ovat kyllä talven kuninkaita. Niin upeasti ne komeilevat hento lumipeite oksillaan.

Kuusia monessa kerroksessa!

Meillä täällä itä-Pirkanmaalla satoi eilen kolmisen senttiä lunta ja oli pikkupakkasta. Tänään päivällä kiertelin meidän tonttia ja kuvailin kuusia. Keli oli todella suttuinen ja sateen tihkuinen. Mutta silti jotenkin todella tunnelmallinen!

Katselin maisemia meidän pihassa ja jotenkin katseeni osui jatkuvasti kuusipuihin. Ne erottuivat näkymästä synkän majesteetillisesti. Kaikki muut puut näyttivät jotenkin harmaalta massalta. Mutta kuuset... ne ihan kukoistivat!

Pihtakuusi, edessään pikkuruinen kääpiökuusi!

Ihan kuin ne olisivat tienneet, kuinka hyvin lumi pukee niitä!

Kuuset jättivät tummaan varjoonsa jopa männyt, jotka näyttivät harmailta ja harvoilta.

Kesällä kuusten vihreys hukkuu kaiken muun vehreyden keskelle. Mutta todellakin näin talvella, lumisessa maisemassa ne loistavat komeudellaan.

Kuvasin kaikkein pienimpiä ja matalampiakin kuusia meidän pihasta. Ei nekään komeudessaan isompien varjoon jääneet!

Pöytäkuusi, takanaan pallokuusi ja kuusiaidan alku!

Pari surukuusta

Sinikuusi

Sininen valkokaartiokuusi

Riippaserbiankuusi

Käärmekuusen lumiset oksat

Saimme joskus joitakin vuosia sitten ihan pieniä kuusentaimia, mitkä olivat jääneet metsäistutuksista yli. Istutimme ne peltosaran päätyyn. Paikkaan, missä ei juuri mikään kasva, paikan varjoisuuden takia.

Joulukuusimetsä!

Mutta nämä pikkutaimethan lähtivät kasvuun ja ovat leikkauksen ja pienen hoidon ansiosta kasvaneet jo ihan kivan kokoisiksi pikku kuusiksi. Saamme tänä jouluna itse kasvattamamme, pienen joulukuusen pirttiin! <3

En ole oikein meinannut saada joulufiilistä mieleeni tänä vuonna. Mutta nyt kun kuljeskelin tuolla ulkona raittiissa ilmassa kuusia ihaillen, aloin tuntemaan jonkin näköistä joulun tunnelmaa sisälläni.

Talven ensimmäinen lumilyhty! <3

Ehkä se tästä! Joulu tulee ja menee, sai sen tunnelmasta kiinni tai ei! Mutta joulupukki on ainakin nähty täällä Leppämäessä!

Tervetuloa uudet lukijat meidän matkaamme ja mukavaa joulunalusaikaa kaikille! <3

Sinivalkoista -haaste itsenäisyyspäivän kunniaksi!

Näkymä meidän kasvimaalla viime huhtikuussa.

Sain jo marraskuussa Kivipellon Sailalta tämän sinivalkoista -haasteen. Kiitos siitä! <3 Linkistä voit käydä katsomassa Sailan upeat sinivalkoiset kuvat.

Kevätkaihonkukka viime keväänä

Haasteen on laittanut alulle Puutarhahetkiä -blogin Tiiu , tarkoituksena juhlistaa rakkaan isänmaamme itsenäisyyttä. Kiva haaste!
Tiiu on koonnut blogiinsa kaikki haasteeseen osallistuneet. Edellä olevasta linkistä pääset Tiiun blogiin niitä lukemaan.
Sain haasteen viime vuonnakin ja tästä pääset katsomaan, miten sen silloin otin vastaan.

Luumupuun valkoista kukintaa punamultaista seinää vasten

Mitä enemmän ikää tulee, jotenkin isänmaallisuus korostuu ihmisessä itsessään. Nuorempana olin jotenkin isänmaavastainen. En mitenkään radikalisoitunut tai muuten aatteellinen mihinkään suuntaan!
Mutta jotenkin 80 -luvun kaupunkilaisnuorena kaikki sellainen suomalainen "junttimeininki" ärsytti kovasti. En juurikaan kuunnellut kotimaista musiikkia. Vaikka Dingo -huumaan sotkeuduin minäkin aikanani!

Omenapuu, koivu ja sinitaivas! <3

Vaikka maalla viihdyinkin lapsuuden ja nuoruuden kesinäni, maalle muutto olisi ollut jotenkin ihan kamalaa silloin.
Onneksi löysin kuitenkin itseni ja sen mitä olen! Nyt en voisi kuvitellakkaan asuvani kaupungissa, vaikka sen sykkeestä välillä nautinkin.

Näkymä meidän pihasta!

Sinivalkoisuus onkin minulle enemmänkin mielentila. Olen onnellinen suomalaisena, enkä kaipaa kaukomaille. Ja rakastan asua maaseudulla! Vaikka kaupungiksi tätä syrjäseutua nykyään tituleerataan...

Jättilaukka

Jotenkin minun rakkauttani kotimaata kohtaan vankistaa täällä olevan luonnon kauneus. Ei paljon suomalaisempaa näkymää voi olla, kun valkoinen hanki ja sininen taivas sitä vasten. Ja vaikka me kaikki tällä maapallolla olemme saman taivaan alla, silti sinivalkoinen taivas merkitsee minulle vahvasti suomalaisuuden symbolia.

Me vietämme itsenäisyyspäivää tänä vuonna vaihtelevin touhuin. Beibe lähti veljensä kanssa ennen aamunsarastusta jänismetsälle ja minä jäin kotiin keittelmään kukkoviillokkia viime viikolla teurastamiemme kukkojen koivista. Illasuussa lähdemme katsomaan isääni Tays:iin. Hän on siellä toipumassa sydänleikkauksesta.

Mä ja kyyttökuningatar Hehku joskus viime kesänä! <3

Ihanaa itsenäisyyspäivää teille kaikille ja onnea Suomi!

Itse tehtyjä raitakynttilöitä jämäkynttilöistä!

Minun piti postata tästä aiheesta jo vuosi sitten, mutta niin vain aika ajoi ohi! Mikään oma ideahan tämä ei ole. Diagnoosi Sisustusmania -blogissa näitä on tehty jo vuosia sitten.

Mutta nyt viikko takaperin aihe oli taas ajankohtainen täällä Leppämäessä ja ajattelin siitä kirjoittaa nyt. Että parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

En ole moneen vuoteen itse ostanut juurikaan mitään muita kynttilöitä kuin rustiikkipöytäkynttilöitä. Yleensä ostan Tokmannilta Kotikulta -merkkisiä, koska niissä on usein tarjouksena "Ota 3, maksa 2". Tämä nyt ei ollut mikään maksettu mainos! Mutta näissä kynttilöissä on sellaisia värejä mistä pidän kovasti. Ja koska yleensä polttelen näitä isoja kynttilöitä yläkerran telkkuhuoneessa, täytyy kynttilöiden värien sopia huoneen värimaailmaan. Sen verran turhamainen aina pitää olla!

Värit mätsää niin, että meinaavat mattoon kadota! ='D

Talven mittaan näitä loppuunpalaneita kynttilän jämiä kertyy ihan "mukavasti" ja niistä saa sulateltua monta uutta kynttilää. Ihan järkevääkin siinä mielessä, kun ajattelee jätemäärää, mikä noista muuten tulisi!

Olen sulatellut näistä sellaisia raidallisia pöytäkynttilöitä ihan sipsipurkeissa. Ainut huono asia tässä on ollut, että on pitänyt ostaa ja syödä sipsejä saadakseen noita purkkeja! ;'D

Maitotölkitkin käyvät vallan mainiosti. Lasipurkkeihinkin olen kuullut jonkun näitä tehneen. Niissä raidat näkyy myös kivasti. Ja miksei säilykepurkitkin käy, jos ei haluaa kuorta irroittaa kynttilästä. Vaan polttaa kynttilää purkissaan. Silloinhan ei tarvitse mitään raitoja yrittää kynttilään saada, vaan lorottaa sula steariini purkkiin ja täts it!

Joka väri on omassa pussissaan palasteltuna.

Mutta minä tykkään vähän näperrellä ja ainakin yrittää tehdä siistejä raitoja kynttilöihin.

Olen ostanut askarteluliikkeestä valukynttilöille sopivaa kynttilänsydäntä metritavarana. Teen pienen reijän purkin pohjaan ja pujotan langan siitä. Sitten solmin langan pään yksinkertaisella vetosolmulla sukkapuikkoon, grillitikkuun tai ihan oksanpätkään ja katkaisen langan. Näin saan varmasti oikean mittaisen sydämen kynttilään ja että se pysyy tiukalla ja suorassa kynttilää tehdessä.
Sydämen pään voi solmia purkin pohjaa tai ihan vaan pistää teipillä kiinni. Se kyllä pysyy parilla teipin palalla hyvin kiinni ja teippi hieman ehkäisee sulan steariinin valumista reijästä valamisen alkuvaiheessa.

Minun "kynttiläpajani" on ulkosaunalla. Steariini käryää tosi voimakkaasti, toisin kuin soijavaha, josta ei tule mitään käryä.

Minulla ei ole mitään hienoja kattiloita steariinin sulattamiseen. Vaan ihan pestyissä kissanruokapurkeissa ja vastaavissa sitä sulattelen. Tuossa pikku kamiinan päällä ne mukavasti sulavat ja eikä purkitkaan kuumia ihan kamalasti. Niitä pystyy ihan paljain sormin käsittelemään, kun ottaa yläreunasta kiinni.
Steariinin kanssa pitää olla varovaisempi kuin noiden luonnovahojen. Se kuumiaa tosi kuumaksi ja saattaa vaikkapa leimahtaa palamaan purkissa. Ja yksin noita steariinipurkkeja ei saa jättää!

Sitten vaan lorotellaan sulaa steariinia kynttiläputkiin. Kärsivällisyyttähän tämä vaatii ja aikaa. Yhden värikerroksen hyytyminen kestää jonkin aikaa ja uutta kerrosta ei voi kaataa, ennen kuin edellinen on kovettunut hyvin. Muuten värikerrokset sulavat yhteen.

Näkee kyllä näistä minun kynttilöistä, että ei olla aina oltu kärsivällinen!

Olenkin valanut näitä kynttilöitä saunapäivinä. Saunomisen ohella olen sulatellut kynttilänjämiä ja aina löylyjen välillä täyttänyt purkkeja. Meidän ulkosaunan huilitila on hieman viileä, joten kerrokset hyytyvät kohtuu nopeasti.
Noiden yllä olevien kynttilöiden tekemiseen minulla meni noin kaksi kuukautta. Aina saunaa lämmittäessämme ja saunoessamme niitä tein. Se huono puoli tässä tyylissä oli, että unohdin aina, mitä värejä olin käyttänyt. Joten kynttilöiden raitojen värit nyt ovat sitten mitä ovat. Mutta sehän ei minua haittaa sitten yhtään!

Steariini painuu hieman kuopalle hyytyessään

Kun purkit ovat täynnä, kynttilöiden kannattaa antaa kovettua rauhassa ainakin seuraavaan päivään. Steariini hyytyessään painuu kuopalle ja kynttilään täytyy vielä sulattaa hieman steariinia kuopan täyttöä varten. Eihän tämä pakollista ole. Mutta joskus kuoppa on tosi syvä ja olen ajatellut, ettei kynttilä pala hyvin.

Joskus pohjan reijästä saatta tulla hieman sulaa steariinia.

Kun kynttilät ovat valmiita, poista pohjan teipit ja kuori sipsupurkki kynttilän ympäriltä pois. Joskus saattaa käydä niin, ettei kaikki värikerrokset ole tarttuneet toisiinsa, vaan ovat irti. Johtuu kuulemma siitä, että steariini ei ole ollut tarpeeksi kuumaa, jotta olisi sulanut edelliseen kerrokseen kiinni. Se ei kuitenkaan haittaa mitään, koska sydän pitää ne kyllä kiinni toisissaan. Palamiseen kerrosten irtonaisuus ei vaikuta mitenkään.

Pikkusen on valuttanut. Mutta niin tekevät ne alkuperäsetkin kynttilät!

Nyt minulla oli niin paljon jämiä, että sain niistä kaksi, ihan kivan kokoista kynttilää. Näiden valamiseen meni kolme iltaa. Että ihan pikaista hommaa tämä ei ole! Mutta tosi kivaa ja mukava saada jotain hävikkiä hyödynnettyä uudelleen.

Mites siellä? Oletteko tehneet raitakynttilöitä tai muuten hyödyntäneet kynttilänjämiä?

Leppämäen tonttupaja valmisti soijavahakynttilöitä ja saippuoita

Testikynttilä, tuoksuna greippi

Parissakin seuraamassani blogissa on tehty soijavahakynttilöitä. Jovelan Johanna niitä valoi lokakuussa ja taisi aiheuttaa sellaisen buumin, että nettikauppa Limepopista loppuivat tietynlaiset kynttiläpurkit. ='D
Johannan postauksessa on erittäin hyvää tietoa soijavahakynttilöiden ekologisuudesta. Myöskin selkeät ohjeet kynttilöiden valamiseen.
Myös Limepopin nettisivuilla on todella hyvät ohjeet kynttilöiden tekoon. Ohjeet löydät täältä .

Olin kyllä suunnitellutkin koko syksyn näitä soijavahakynttilöitä tekeväni, mutta aina vain se jäi. Mutta  sitten Kotoisaa Arkea -blogin Heli postasi tekemistään kynttilöistä, niin minäkin sitten innostuin! Tuossa Helin postauksessa on juttua myös pyykkietikan käytöstä ja ekologisesta, itse tehdystä pyykinpesujauheesta. Tuota etikkaa meilläkin on testailtu ja tyytyväinen olen ollut pyykin raikkauteen.

Lisäksi tytär vielä puhui, että häntä vähän kiinnostelisi tehdä jotain lahjoja itse tänä jouluna. Koska askarteluhan on mukavampaa kaksin kuin yksin, tämä mammahan sitten meni ja tilasi soijavahaa, tuikkukippoja, kynttilänsydämiä paria eri kokoa ja tuoksuja tuolta Limepopista. Ekös se niin mene, että kun itse tekee, niin halvalla saa! ;D

Koska soijavahakynttilät mielestäni ovat kauniimpia läpinäkyvissä purkeissa, ostin Ikeasta pieniä Korken -purkkeja. Olin jo aikaisemmin ostanut ihan tavallisia, mutta nythän sinne oli tullut sellaisia, missä on sydämiä kyljissä.
Nuo pienet purkit ovat 1,3 dl:n vetoisia ja ajattelin niiden olevan mukavan kokoisia kynttiläpurkeiksi. Ja ne ovat myös edullisia!
Myös mietin purkkien mahdollista jatkokäyttöä lahjan saajalle. Tuollaiselle tiiviillä kannella varustetulla pikku purkille luulisi aina jotain käyttöä löytyvän.

Tilasin kaksi kiloa soijavahaa ja niistä tulikin aikasmoinen määrä kynttilöitä.  40 tuikkua ja 15 purkkikynttilää. Ihan hyvin mielestäni!

Soijavaha maksoi 8,80e kilo, 20 kpl tuikunsydämiä soijavahalle 4.75 e, 10 kynttilänsydämiä soijavahalle kokoa 16 maksoivat 3,65e ja kirkas tuikkukuppi 10kpl 1e. Nuo Ikean purkit maksoivat 3 kappaleen paketti 3.99e ja ne joulumalliston 3.19e. Jouluisia purkkeja on Ikeassa niin kauan kuin tavaraa riittää!
Lisäksi tilasin muutamia kynttilöihin sopivia tuoksuöljyjä ja värejä. Niiden hinnat olivat parista eurosta ylöspäin.

Vähän minua mietitytti tuo kynttilänsydämen koko ja ehkä tuo tilaamani oli hieman reilu. Mutta tein yhden koekynttilän testimielessä ja hyvin sydän kyllä poltti vahaa tasaisesti.

Tuoksujen annostelu oli myös "haastavaa". Laitoimme tuoksuja hieman enemmän kuin Limepopin ohjeessa neuvottiin. Lorautettiin tuoksuja noin 6-8 mm/ 500g soijavahaa.  Testikynttiläksi tekemääni greippikynttilään meni 32 tippaa eteeristä öljyä.
Lisäksi tuoksuöljyjen tuoksujen vahvuudessa oli mielestämme eroja. Vahvat tuoksut kuten kahvi ja jouluntuoksu tuoksuivat valmiissa tuotteessa voimakkaammin, kuin esimerkiksi kermatoffee.
Mutta toisaalta, tarviiko koko kämpän niin voimakkaasti kärytä kynttilää poltettaessa?

Kuvista puuttuvat oranssin väriset kynttilät, joita tytär värjäsi.

Toi kynttilöiden teko oli ihan älyttömän helppoa ja kivaa! Sulatettiin vahaa niin vesihauteessa kuin mikrossakin. Mikrosulatus oli huomattavasti nopeampaa ja näppärämpää.
Tuoksut sekoitettiin sulaan massaan, kuten väritkin. Ainut "ongelma" oli, ettei nuo värit meinanneet sekoittua massaan kovin helposti. Mutta kärsivällisyydellä tästäkin selvittiin!

Meillä oli tätä hommaa varta vasten ostettuja halpoja pakasterasioita. Ikeasta nekin!
Tämä soijavahahan on siitä kivaa, kun se on myrkytöntä ja biohajoavaa. Eikä sen sulattamisesta tule mitää kiisuja ja katkuja kämppään.

Eli homma meni niin, että soijavaharakeita mitattiin astiaan ja sulatettiin mikrossa tai vesihauteessa. Yhtä kynttilää varten soijavaharakeita menee noin kaksinkertainen määrä. Kun vaha on sulaa, siihen sekoitetaan tuoksut ja värit niin halutessaan. Jos ei halua niitä käyttää, vaha on valmista kuppiin kaadettavaksi.

Me ei liimattu kynttilänsydämiä kippojen pohjiin. Tuikkuihin ei ohjeiden mukaan edes tarvitsekkaan. Mutta jostain luin, että korkeampiin kuppeihin ne voisi liimata. Koska me ei omisteta sellaista hienoutta kuin kuumaliimapistooli, emme sellaista tätä hommaa varten hankittukaan.
Testikynttilässä tuin sydäntä pyykkipojalla. Mutta kun tehtiin näitä kynttilöitä "sarjatuotantona", massa ehti hieman jäähtyä kipoissa ja sydän pysyi tosi hyvin paikallaan ja pystyssä ilman tukea. Eli tökättiin kynttilänsydän vahaan, kun se alkoi hieman muuttumaan alhaalta päin takaisin valkoiseksi. Sen sitten näkee, alkaako sydän kellumaan, kun kynttilä alkaa olemaan loppuun palanut.

Mutta näillä kokemuksilla aion jatkossakin tehdä näitä soijavahakynttilöitä. Kyllä olivat niin helppoja tehdä ja tosi kivaa puuhastelua. Ihan työpäivän jälkeenkin näitä jaksoi väkästellä ja puuha vei ihan mukanaan.

Tuota testikynttilää olen poltellut jo noin 10 tuntia ja vielä sitä riittää poltettavaksi. Kivasti valottaakin, kun vaha muuttuu läpikuultavaksi sulaessaan. Tuoksu saisi ehkä olla voimakkaampi.

Tässä valmistuu omenantuoksuisia saippuoita

Kun kerran aletaan askartelemaan, niin askarrellaan sitten oikein kunnolla! Tilasin meinaan saippuamassaa pari kiloa, hintaan 19,40 e, tuolta samaisesta paikasta. Tilasin samalla kolmea eri väriä ja käytettiin noita samoja tuoksuja saippuoihin, kuin kynttilöihinkin.

Kahvisaippuoita tekeytymässä

Siis, tää saippuoiden teko oli yhtä kivaa, kuin kynttilöidenkin. Ellei jopa kivempaa! Helppoa kuin mikä ja nopeaa. Joten ihan työpäivän jälkeenkin näitä jaksaa tehdä.

Me tehtiin vadelma-raparperisaippuoita, joita värjättiin vähän punaisella. Sitten me tehtiin sitruuna-kehäkukkasaippuoita, mihin laitettiin sitruunankuorta ja ihan elintarvikekelpoista sitruuna-aromia, hiukan keltaista väriä sekä kuivattua kehäkukkaa.

Sitruuna-kehäkukkasaippuoita

 Omenasaippuoita ei värjätty, mutta upotettiin massaan tuoksun lisäksi kuivattu omena. Se ei kyllä kovin kauniisti valmiista saippuasta näy. Mutta ihan sama, onpahan käsintehdyn näköinen!

Kahvisaippuoissa kikkailtiin hieman. Värjättiin massaa ruskealla värillä, laitettiin cafee- tuoksua ja kahvinporoja sekaan. Tuli tosi kivoja ja tuoksuvat ihanan mokkaisille!

Vadelma-raparperisaippuat

Pilkottiin saippuamassakuutiosta aina puolen kilon satseja ja sulatettiin mikrossa. Se osoittautui taas näppärämmäksi tavaksi, kuin vesihaude.
Sitten sulaan massaan  värijauhetta, mikä taas ei meinannut tasaisesti sekoittua massaan. Mutta kärsivällisyyttä taas tarvittiin!
Tuoksut, joita laitettiin aikas runsaalla kädellä, sekaan vain, tämän jälkeen vielä hieman lämmitettiin massaa ja kaadettiin muotteihin. Voila!

Muotteina meillä oli vanhat silikonimuottini, mihin olen tehnyt talikakkusia linnuille. Lisäksi olin ostanut Lidlistä edullisiä silikonisia leivontamuotteja ihan tätä projektia varten. Niistä tulikin ihania saippuakakkusia! Tuon neliskanttisen muotin tilasin Limepopista, kun oli alennuksessa.

Ylimmäiset omenasaippuoita ja alemmat sitruuna-kehäkukkasaippuoita

Minulle oli ihan hirvittävän vaikeaa pitää näppini saippuoista irti ja antaa niiden kovettua ihan rauhassa. Illalla piti vähän tökkiä ja aamullakin pikkusen hiplasin niitä. Olisihan ne aamulla jo olleet valmiita, mutta kun piti töihinkin ehtiä!

Työpäivän jälkeen heti irroittelemaan saippuoita muoteistaan, mistä ne lähtivätkin irti ilman vaikeuksia.
Kaikki onnistuivat hienosti ja ovat ihan sairaan ihania! Heti kuvia ottamaan ja lähettämään tyttärelle ja kehumaan, kuinka hienoja saatiin aikaiseksi.

Vadelma-raparperi- ja kahvisaippuat. Ihan syötävän näköisiä!

Sehän tässä valmiissa saippuamassassa on kivaa, että saippuat on heti käytettävissä. Ei tarvitse odotella lipeän haihtumista ja saippuan tekeytymistä sen kummemmin.
Limepopin sivuilta löytyy erittäin hyvät ohjeet saippuoiden tekoon ja ohjeeseen pääset tästä .

Kahdesta kilosta saippuamassaa tuli 26 saippuaa. Ihan kiva määrä ja moneen lahjapussukkaan näitä riittää laitettavaksi.

Jos kaipaa mukavaa, suht' koht halpaa, nopeaa ja helppoa puuhastelua, suosittelen kyllä kynttilöiden ja saippuoiden tekoa. Oli kyllä tosi kivaa näitä tehdä!