Suuntana omavaraisuus, osa 6; omavaraistelumme taustaa: miksi ja miten tähän on tultu?

 

Töissä kuvattuja orvokkeja. 

Kukkuu, kukkuu, käki kukkuu ja ollaan yht'äkkiä tupsahdettu kesäkuuhun! Suuntana omavaraisuus postaussarjan kesäkuun aiheina on valoittaa bloggaajien omavaraistelun taustoja. Mikä on innostanut omavaraistelevampaan elämäntapaan ja miten on päätynyt sinne, missä omavaraistelua harjoittaa. Jos tulevaisuudelle on jotain haaveita, niistä voi nyt kertoilla. Ja tietysti kuulumiset aina kiinnostavat!

Joskus vuosia sitten Virosta 
ostetut punalehtiset 
pähkinäpensaat.

Tsajut-blogin Satu ja Korkeala-blogin Heikki ovat luoneet tämän yhteispostaussarjan jo vuosia sitten. He myös kokoavat meitä yhteen Facebookin puolella ja muistuttelevat lähettelemään linkkejä postauksiimme.

Minä olen ollut mukana tässä omavaraisuusbloggaajien yhteispostaussarjassa alusta asti. Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina kello 9, jokainen mukana oleva bloggaaja julkaisee omalla tahollaan postauksen, jonka aihe on ennalta sovittu. Aiheet ei kuitenkaan ole kiveen hakattuja, vaan voi kirjoitella ihan mistä tykkää.

Makeapihlaja kukassa.

Linkit muiden postauksiin löydät tuttuun tapaan tämän oman postaukseni lopusta. Alla olevista linkeistä voit käydä lukemassa aikaisemmat 2021  #suuntanaomavaraisuus-postaukset. Edellisten vuosien postaukset löytyvät tunnisteilla : suuntanaomavaraisuus, omavaraisuus, yhteispostaussarja ja  blogiyhteisö.

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Osa 5

Heti alkuun haluan pahoitella sitä, että olen käynyt tosi huonosti lueskelemassa muiden blogeja ja postauksia. Niin tähän yhteispostaussarjaan kuuluvia, kuin muitakin. Vetoan kiireisiin ja jotenkin vuorokaudestani vähentyneisiin tunteihin.

Olen joskus tehnyt päätöksen, että en ala selittelemään täällä sitä, miksi postaustahtini on vähentynyt. Tai miksi en käy kommentoimassa toisten blogeissa. No, nyt kuitenkin vähän avaan!

Olo on ollut pitkään samantapainen kuin
Herra Hailla.

Pari edellistä kuukautta on ollut raskaita. Ja kivoja! Mutta silti raskaita. Hain tosiaan töitä ja sellaista sainkin. Toukokuun kaksi ensimmäistä viikkoa olin tiiviisti töissä minut palkanneella kauppapuutarhalla. Aamuisin ennen töihin lähtöä, tein vielä näyttösuunnitelmaa koulua varten. Illat menivätkin sitten kotihommissa ja työpäivistä toipumiseen. Kyllä täytyy myöntää, että ei vanha enään niin hyvin jaksa!

Onneksi Kuukuna kävi äestämässä
perunapellon.

Toukokuun kaksi viimeistä viikkoa olinkin sitten lähinä koulussa. Ensimmäinen viikko oli luonnontuotekasvien viljelyn osatutkinnon viimeinen viikko ja perjantaina tein siitä näytön.

Tein näytön joulukuusen viljelystä ja sain siitä vitosen. Olin todella tyytyväinen, koska olin pitkään hukassa sen kanssa. Vaikka olen vuosikausia viljellyt sitä sun tätä, en meinannut saada millään kiinni siitä, mistä kasveista näyttösuunnitelman tekisin. Sitten yhtenä iltana kävelin Maurin kanssa meidän pienen joulukuusimetsän läpi ja se oli siinä.

Kuukuna on mummun apuna mittailemassa
kuusimetsää.

Toinen viikko olikin tosi hektinen. Oikeastaan kiire alkoi jo viikonloppuna, kun piti pakata hirvittävä määrä välineitä ja raaka-aineita mukaan, koska minulla oli luonnontuotteiden jatkojalostuksen osatutkinnon viimeinen viikko ja näyttö sen päätteeksi.

Ensimmäiset kaksi päivää olin koulun järjestämällä EA2:kurssilla, joten en päässyt jatkojalostuksen tuotteitani valmistamaan. Minulle tämä kertaus oli vähän kuin pakollinen, koska minulla on sellaisia osatutkintoja suoritettuina, johon ensiapukurssin kertaus kuuluu.

Tiukkaa elvyttämisen harjoittelua ja sidoksien, sekä erilaisten lastoitusten tekoa täydet työpäivät. Ihan poikki jo näiden jälkeen!

Näyttömateriaalit tulostettuna.

Jatkojalostuksen näyttöön olin suunnitellut kuvitteellisen pop up kahvilan; Cafe Villin, ja sen tarjoileman kello viiden teen, villiyrtti teemalla. Siihen suunnittelin ja valmistin teesekoituksen, metsäisen limpun kylmäsavuhaukitäytteellä, mesiangervoiset pikkuleivät ja -kahvikakun, kuusenkerkkäsiirappipikkuleivät, nokkos-skonssit raparpericurdilla ja kuplivan raparperimehun. Olin kyllä vähän helisemässä aikataulun kanssa, mutta kaikki illat väänsin tuotteita ja vitonenhan siitäkin näytöstä tuli. Huikea päätös lähes parin vuoden opiskeluille!

Todistus on vielä saamatta ja meille järjestetään päättäjäiskahvittelut koululla, johon minäkin sain töistä vapaapäivän. Kiva juttu! 

Pikkuisen paineita tuotteiden 
valmistamisessa.

Kattaus valmis!

Opiskelun ja töiden vuoksi hommat kotona ovat "hieman" retuperällä! Onneksi Beibe on Thermacell takataskussa yrittänyt tehdä pihahommia ja minäkin olen jotain istutuksia saanut aikaiseksi. Kasvihuone pursuaa ja kasvimaallakin on jo "jotain". Peruna on kyllä vielä istuttamatta. No, ehkä sekin jossain vaiheessa multiin pääseen.

Pakkasöitäkin oli ja kasvit piti suojata.

Ja ylimääräiset romut pitäisi siivota!

Hyttysiä on siis ihan järkysti! Lampaat aloittivat onnistuneesti laidunkauden. Mutta nyt ovat olleet tosi paljon sisällä. Ne vaan ovat koko ajan liikkeessä ulkona, eivätkä oikein edes rauhoitu syömään. Ilma on sakeanaan verenimijöitä! Lampailla on kuitenkin laitettu loishäätö lentäviä ötököitä vastaan, mutta ei se ainakaan hyttysiin auta.

Kanikaan ei ole aloittanut ulkoilukautta ötököiden takia. Edes kanat eivät viihdy ulkona! Luulisi pitkän talven jälkeen ulkona kuopsuttelu maittavan. Mutta ei! Sisällä kököttävät.

Tyttären perheen koiralle, Benjalle, jouduttiin jo antamaan kyypakkaus, koska hyttyset pistelivät sen kauttaaltaan paukamille. Koira oli aikas hurjan näköinen!

Maurinkin kimppuun hyttyset käyvät. Se on ihan kuin pitkäkarvainen, kun se on niin täynnä ötökkää. Ei sitä voi pitää kuin hetken pihalla. Maurilla on kuitenkin jatkuva kortisonilääkitys muihin vaivoihin, joten se ei oireile niin rajusti ötököistä. 

Joten elämä on tällä hetkellä taistelua aikaa vastaan ja selviytymistä hyttysten kanssa!

Kylmää oli koko toukokuu ja mehiläiset
pysyivät visusti pesässä. 

Siiten niihin omavaraistelun taustoihin! Mikä on meitä innostanut omavaraisempaan elämään? Nii-i, joskus sitä ajattelee, että helpommalla pääsisi, kun harrastelisi jotain "normaalia"! Mutta mitä se normaali on? Meille se sitten ehkä kuitenkin on tätä tälläistä touhuamista. Vaikka onhan tämä paikkaan sitovaa ja työlästä elämää.

Leppämäki kasvimaalta kuvattuna.

Me ollaan molemmat +/- 50-vuotiaita. Meille on molempien lapsuudesta tottuttua, että paljon kasvatetaan ja tehdään itse. Ehkä se innostus on tullut kotoa! Ja tietysti arvostus hyvää ruokaa ja raaka-sineita kohtaan.

Toisaalta meillä molemmilla on pitkät työurat elintarviketeollisuuden ja muutenkin ruuan parissa. Se on tuonut tietyllä tapaa "oman mausteensa" siihen, että haluamme kasvattaa itse esimerkiksi suuren osan syömästämme lihasta. Ja lopun lihan ostamme toisilta tuottajilta, metsästäjiltä tai kaupasta punalaputettuna. Koska työ ruuan parissa on lisännyt inhoa alati kasvavaa ruokahävikkiä vastaan.

Elämä luonnon keskellä ja omavaraistelu jotenkin lyövät kättä yhteen. Päivittäin näkee kaikenlaisia pieniä luonnon ihmeitä, mikä kannustaa jatkamaan omatoimista elämää, luontoa kunnioittaen. 

Meillä kummallakaan ei ole ollut mitään luonnonsuojeluajatuksia toiminnassamme, emmekä ole myöskään yhteiskuntavastaisia. On vaan ollut jotenkin luontevaa elellä tällä tapaa.

Aitan ovessa olevaan sammalkranssiin 
on muutettu asumaan.

Harmaasiepon pesä!

Hieman ikävämpi luontokokemus on
löytää sepelkyyhkyn rosvottu ja
syöty muna.

Ehkä kuitenkin näin varttuneemmalla iällä, haluamme hidastaa ja elää rauhallisemmin. No, jos paria edellistä kuukautta katsoo, minä ainakin olen hieman epäonnistunut siinä. Mutta toivottavasti tämä oli loppurutistus ja nyt rauhoittuisi.

Sen verran meillä molemmilla on yhteiskuntakriittisyyttä, että emme pidä siitä, miten ihmisiä koko ajan patistetaan, yhteisen hyvän nimissä, tekemään aina vain enemmän töitä, tienaamaan rahaa ja sitä myötä lisäämään kulutusta ja tehokkuutta elämään. Jotta Suomi pysyisi pystyssä! 

Samalla ihmisten uupumus lisääntyy, mielenterveyden ongelmat ja fyysiset vaivat lisääntyvät. Nämä asiat olen itsekin joutunut karvaasti kokemaan. Kesti tosi kauan, jotta ymmärsin, että minä ja minun elämäni on tärkeintä. Paljon tärkeämpään, kuin jonkun toisen etu!

Itse kasvatetun ruuan tärkeitä pointteja 
unohtamatta; lähellä kasvanutta ja
puhdasta!

Me olemme päätyneet Leppämäkeen heinäkuussa vuonna 2000. Oikeastaan saamme kiittä tästä silloista hevostamme, Sara Lottaa. 

Etsimme pitkään taloa silloiselta asuinpaikkakunnaltamme, koska meillä oli hepalle hyvä tallipaikka. Kun taloa ei löytynyt, laajensimme etsintää lähipitäjiin. Silloin pitikin hakea sellaista torppaa, minne voisi hepan ottaa mukaan.

Beibehän on kotoisin Kuhmalahdelta ja minäkin olen lapsuuteni täällä mökkeillyt, joten muutto tänne ei ollut yhtään vaikeata. Päinvastoin!

Talo ja tontti olivat molemmat parhaat päivänsä nähneet. Tai olivat, ennen meitä! 21 vuotta ollaan nyt tällä 1,77 ha ranchilla asuttu ja raivattu sitä oman maun mukaiseksi. Olemme olleet onnellisia täällä!

Uskomatonta, mutta totta! Lasihuoneen 
ympäristön kunnostaminen on vihdoin 
käynnissä!

Kiitos siitä kuuluu Beibelle!

Ollaan puhdistettu ympäristön sepelit 
vanhan hetekan läpi siivilöimällä.

Työnjohtaja tarkkailee!

Elukkaa on tällä kemällä rampannut jos jonkinmoista näinä vuosina. Hevosia, poneja, nautoja, ankkoja, viiriäisiä ja ankkoja nyt ainakin. Tänä päivänä Leppämäen eläimistöön kuuluu Mauri-mäyräkoira, maatiaiskissa Lakritsa, belgianjättikani Lötkö, marsut Kamu ja Punkkari, sekä orpingtonrotuinen Synkkä-kukko kanoineen ja lampaita unohtamatta. Tippi-uuhi kolmen karitsansa kanssa ja kuohittu Voitto-pässi. 

Lakritsa,  15-v.

Kananuorikot 

Leppämäestä on muodostunut meidän oma pikku paratiisimme. Siitä on tullut myös mummula meidän ihanille muruille Kuukunalle ja Ompulle. Toivon, että he saavat mukavia muistoja elämäänsä täältä ja että Leppämäestä tulisi tärkeä paikka heille.

Voi näitä rakkaita!

Beibe sanoo noita muruille ostamiani
lautasia vankilatarjottimiksi!

Tulevaisuuden suhteen haaveilemme mukavasta ja työntäyteisestä elämästä täällä Leppämäessä. Minulla on pieniä haaveita myös siitä, että voisin jotain pientä, luontopainoitteista toimintaa järjestää täällä meillä. Lähiluontoon painottuvia päiväkursseja, ehkä jotain kädentaitoihin liittyvää, omavaraisempaan elämään ohjaavia kursseja tai villiyrttien hyödyntämiseen opettavia.

Minulla oli hieman ajatuksia jo tälle kesälle. Mutta sitten työt veivät ajan ja jaksamisen. Olen toisaalta tyytyväinenkin, koska minulle oli helppo opintojen jälkeen mennä palkkatöihin. Arastelen kovasti yritystoiminnan perustamista. Sillä tämä ansiotyö antoi lisäaikaa pohdinnoilleni. Eikä minulla olisi aivokapasiteetti riittänyt kesken opiskelun mitään yritystä perustaakkaan. Saati nyt, kun päivät menee toisella töissä, keskiraskasta työtä tehden.

Se on kuitenkin selvää, etten koko päiväiseksi yrittäjäksi ala. Yksinkertaisesti siitä syystä, että luontoala ei elätä kokopäiväisesti. Toiminnan pitäisi olla niin isoa ja siihen en halua ryhtyä. Olen ihan tarpeeksi jo tähän ikään suorittanut ja ollut tehokas!

Katsotaan näitä asioita syssymmällä. Tosin minua jo soiteltiin toiseen työhön, joka olisi enemmän tätä koulutustani vastaavaa. Jos minua vielä loppukesästä sinne halutaan, harkitsen kyllä vakavasti. Onhan se kuitenkin aina helpompaa olla "vieraalla" töissä, kuin itsellä.

Kohta saadaan tomaatteja!

Tälläisiä mietteitä ja kuulumisia. Mitähän muille bloggaajille kuuluu? Siitä pääsemme lukemaan alla olevista linkeistä.

Mukavaa kesäkuuta kaikille! Nautitaan kesästä!

Sipsi-kana adoptoi nuoremmat konehaudotut tiput.

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/kesakuu2021/

Apilan kukka https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-6-mokki/

Kakskulma https://kakskulma.com/omavarainen-puutarhassa/

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/06/lopulta-juurruin-minakin.html

Vyöhyke 2

Urban farming kotitarveviljely https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/06/omavaraistelupuutarhailuni-historia.html

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2021/06/kesakuu-2021.htm

Keltainen kahvipannu https://keltainenkahvipannu.blogspot.com/2021/06/ruokaa-omasta-maasta.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/06/sukuvika.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/06/helppo-hyotytarha-omavaraisuus.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-6/

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2021/06/omavaraisuutta-vuodelle-2021-kesakuu.html

Metsä Heini https://metsanheini.wordpress.com/2021/06/07/mika-ajaa-kohti-omavaraisuutta/

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=774

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/06/taustoja.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=21274

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/06/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/06/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/meidan-ajan-lapileikkaus/

Vyöhyke 5

Puutteela https://puutteela.com/?p=682

Vyöhyke 6

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/06/07/kesakuu-21-omavaraisteluni-tausta/

Tabbouleh vuohenputkesta

 

Vuohenputkista kerätään tuollaiset vaalean
vihreät ja vielä hieman suppuiset, kiiltävät
lehdet. Ne ovat kaikkein maukkaimpia!
Muistathan, että keräät vain sellaisia
villiyrttejä, jotka varmasti tunnistat! 
Putkikasveissa on myös tappavan myrkyllisiäkin!

Meillä täällä itä-Pirkanmaalla on vuohenputken paras sesonkin meneillään. Itse pidän vuohenputken mausta enemmän, kuin esimerkiksi nokkosen. Vaikka sekin on hyvää keittona ja lätyissä (mikäpä ei olisi?), niin villiyrttipeston teen kuitenkin mieluummin vuohenputkesta, kuin nokkosesta. Nokkonen maistuu mielestäni liian "vihreältä ja terveelliseltä", kun taas vuohenputken mausta löydän persiljaa, porkkanaa ja selleriä.

Keräsin hieman ruohosipulia ja karhunlaukkaakin.
Ihan vain koska voin!

Olen parina kesänä tehnyt vuohenputkesta tabboulehia. Tabbouleh on libanonilainen ja arabialainen kasvisruoka tai -salaatti, joka perinteisesti tehdään bulgurista, persiljasta, tomaatista, kurkusta, sipulista, öljystä, mintusta ja maustetaan sitruunamehulla, suolalla ja mustalla pippurilla.

Vuohenputki sopii mielestäni erinomaisesti korvaamaan persiljan tässä ruuassa. Itse en ole henkilökohtaisesti mikään mintun ystävä suolaisissa ruuissa, joten kokeilin laittaa sen sijasta ruokaan kuorittua ja pieneksi pilkottua nuorta saksankirvelin vartta. Ja sehän olikin ihanan raikasta siinä!

Saksankirvelin varren voi kuoria samaan tapaan
kuin raparperin!

Mikseipä voisi ihan saksankirvelin lehtiäkin silputa ja laittaa tabboulehiin. Mutta omaan suuhun ne tuntuvat vähän "karvaisilta", joten varsi sopi minun suuhuni paremmin.

Saksankirveli on kiitollinen kasvatettava. Vähän
liiankin, koska leviää siemenistä ihan hulluna!

VUOHENPUTKITABBOULEH

• 2,5 dl bulguria tai couscousia
• 5 dl kiehuvaa vettä
• 2 rkl öljyä
• 5 dl vuohenputkea silputtuna
• 1 dl ruohosipulia silputtuna
• 2 saksankirvelin vartta kuorittuna ja pieneksi silputtuna
• puolikas kurkku
• 1/2-1 sitruunan mehu
• 200 g kirsikkatomaatteja, siemenet poistettuna
• suolaa
• mustapippuria

Laita bulgur/couscous kannelliseen astiaan öljyn kanssa ja lisää kiehuva vesi. Sekoita, laita kansi kiinni ja anna tekeytyä 15 min. Sekoita ja anna jäähtyä.

Hienonna yrtit ja kasvikset ja lisää bulgurin/couscousin joukkoon. Lisää sitruunamehu, suolaa ja mustapippuria. Sekoita hyvin ja tarkista maku. Mausta lisää tarvittaessa. Anna tekevöityä jääkaapissa pari tuntia ja nauti haluamasi ruuan lisukkeena.

Olemme syöneet tabboulehia yleensä lisukkeena. Tällä kertaa söimme sitä "harvinaisen herkun" eli uunissa paistettujen broilerin koipireisien kanssa. Niitä Beibe oli ostanut 60 %:n alennuksella. Meille ei broileria usein osteta ja jos ostetaan, niin aina alennuksesta.

Keräsin vielä viimeiset retiisit kasvihuoneesta ja kypsensin ne pannulla voissa, sekä maustoin ne kuusenkerkkäsiirapilla, sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Lämpimät, hunajaiset retiisit ja ohjeen niihin löydät linkistä. Toimivat näköjään hyvin, kun hunajan korvaa kuusenkerkkäsiirapilla. Ja kuusenkerkän sesonkihan alkaa just nyt!

Elämäni ensimmäinen kesätyö!

 

Mansikoita kasvihuoneessa

Minulta loppui muutamaa kuukautta vaille 30-vuoden työura huhtikuussa. Se ei tullut mitenkään yllärinä, olenhan ollut opiskelemassa ammatillisella kuntoutustuella alan vaihtoa kohta kaksi vuotta. Koska työnantajalla ei omien sanojensa mukaan ollut tarjota minulle kevennettyä työtä, työsuhteeni irtisanottiin.

Marketan pistokastaimia kasvamassa

Viimeisistä ajoista työssäni, ei ihan hirveästi hyvää sanottavaa jäänyt! Asiat joita sain kokea, jättivät minuun jälkiä, joita kannan lopun elämääni. Vaikka olenkin niistä hyvin toipunut, silti vieläkin koen ajoittain ihmetystä siitä, että miten sellaista käytöstä työntekijöiltä toisiaan kohtaan siedetään ja kuinka työnantajasta tietyt vääryydet, tietyiltä ihmisiltä, ovat ihan sallittuja. Asiat, joista toiset voisivat jopa saada potkut!

Ihana kosmoskukka!

Sen verran olin yhteydessä työnantajaani, että pyysin saada kunnon työtodistuksen työvuosistani. Kuitenkin kolmessakymmenessä vuodessa olen tehnyt jos jonkinmoista ja ollut vaikka minkälaisissa työtehtävissä. Sanoin suoraan, että sen verran ootte kyllä mulle velkaa, että hyvän työtodistuksen kirjoitatte. Kun kerran meikäläisestä eroon pääsitte! 😁

Tämä riippapetunia on aivan ihana. Ihan avaruus
tulee mieleen!

Sainkin sellaisen työtodistuksen, missä on lueteltu kaikki työtehtävät, mitä olen tehnyt työurallani. Jopa kiitettävien arvostelujen kera!                                                                                                                     

Puutarhatyöntekijä tässä, pävää!

Koska tosiaan työura loppui, oli tehtävä ilmoitus työvoimatoimistoon ja ilmottauduttava työnhakijaksi. Tosin, minullahan on vielä koulu kesken ja kahta tukea ei voi päällekkäin saada. Mutta minua neuvottiin ilmoitus tekemään mahdollista karenssia varten. Minulla ei kuitenkaan ollut aikomusta töitä hakea, kuin vasta lähempänä koulun loppumista.

En sitten malttanut kuitenkaan olla hieman katselematta avoimia työpaikkoja lähiseuduilta. Olinhan jo yhtä paikkaa hakenutkin helmikuussa. Muutamia hakemuksia lähetin eri paikkoihin, erilaisista työtehtävistä. Niistä kuitenkaan en edes vastausta saanut. Yhtä paikkaa hain, vaikka tiesin, etten sinne ole sopiva hakija. Hakijan olisi pitänyt olla pitkäaikaistyötön ja minä olin ollut opiskeleva työtön vasta pari päivää.

Tästä paikasta sain kyllä heti seuraavana päivänä vastauksen. Olisin kuulemma ollut juuri sellainen henkilö, ketä he etsivät. Mutta koska en ollut ehtinyt olla vähintään vuotta työttömänä, en paikkaa saanut. Näin sitä kannustetaan töitä hakemaan!

Yrttejä ja raparperin taimia ruukutettuina

Koska työkkäri vaatii aktiivisuutta työhakijoilta ja antaa tehtäviä tehtäväksi, minä valitsin tehtäväksi työpaikkavahdin lataamisen. Jännityksellä jäin odottamaan seuraavaa maanantaita, että mitähän kivaa minulle tarjotaan. Ongelmanahan on, että työnhaussa luontoalaa ei oikein tunneta.

No, maanantaiaamuna tulla tupsahti sähköpostiin minulle kohdennettuja, avoimia työpaikkoja. Pari jotain ihan utopistisia myyntihommia, mistä luvattiin ihan uskomattomia tuloja. Ja sitten... nuohoojan paikkaa. Ehkä se sitten on työvoimatoimiston järjestelmien mielestä kaikken lähinnä luontoalan koulutusta.

Ajattelin sitten kuitenkin käydä vielä itsekkin vilasemassa, onko tullut uusia paikkoja hakuun. Ja kas, kas! Eräälle kauppapuutarhalle haettiin puutarhatyöntekijää. Minäpä soitin suoraan sinne ja sovittiin, että loppuviikosta menisin työhaastatteluun. Minä menin ja sain paikan!

Niinpä minä olen nyt ollut kaksi viikkoa töissä. En ehtinyt olemaan työttömänä kuin viikon ja yhden päivän. Ja oikeastaan en ollenkaan, koska olen opiskelija. 

Mutta joo, ajattelin että kun kerran töitä sain, niin eipä tarvitse koulun loputtua miettiä hetkeen, mitä sitä tekisi.

Taimien ruukutukset, siementen kylvämiset ja pikku
taimien koulimiset on tullut tutuksi parin viime viikon
aikana.

Varmistin vielä opintoni maksavalta taholta, että on ok mennä töihin, vaikka opinnot ovat vielä kesken. Heillä ei ollut mitään sitä vastaan ja kuitenkaan en ehdi tienaamaan niin paljon, että se vaikuttaisi tukeen. 

Työsuhteeni kestää heinäkuun loppuun. Sitten mietitään uudemman kerran, että mitähän sitä sitten tekisi!

En ole koskaan aikaisemmin ollut varsinaisesti kesätöissä! Leipuriksi valmistuessani, oli kesän töissä eräässä leipomossa. Työni olisi kyllä jatkunut siellä kesän jälkeenkin, mutta irtisanoin itseni, koska meno siellä oli hieman outoa. 

Ammattikouluaikoina olin kaverini kanssa tekemässä ilta- ja viikonloppusiivouksia. Mutta me tehtiin sitä hommaa talvellakin koulupäivien jälkeen. 

Joten, lähes viiskymppiseksi piti elää, että menin ensimmäiseen kesätyöhöni!

Olen viihtynyt työssäni tosi hyvin! Lirvahdin puutarhatyöntekijän rooliin tosi luontevasti ja ensimmäisen viikon jälkeen minusta tuntuu, että olisin tehnyt sitä aina.

Olen tehnyt kaikenlaista. Asentanut kastelujärjestelmiä kasveille, tehnyt kasvien hoitotoimia, kastellut, ruukuttanut, koulinut,sekä tietysti ollut asiakaspalvelussa ja myynyt kukkasia asiakkaille.

Työ on ollut välillä tosi raskastakin, vaikka mukavaa. Mutta olen kyllä huomannut, että ei ne vanhat "sotavammat" kropasta ole mihinkään hävinnyt, vaikka ne ovatkin olleet hieman rauhallisempana. Pitkäkestoiseen fyysiseen työhön tottumaton ruhoni on ollut ihan sikakipeä työpäivien jälkeen. Särkylääkettä on mennyt ja olenkin miettinyt hieman huolestuneena, että tätäkö tämä elämä taas on. Kipua ja kiirettä!

Kuukuna näytti minulle lehdestä mainosta orvkeista.
Hän sanoi, että "mummu, näitä minä haluan! Keltaisia,
sinisiä ja violetteja."
Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin mummun
tuoda töistä orvokkeja pojalle!

Alkoi meinaan kummasti tunnit katoamaan vuorokaudesta sen jälkeen, kun taas työelämään astui! Mutta kaikesta tästä huolimatta, olen tosi iloinen siitä, että minulla on työpaikka kesäksi. Sellainen, mihin tuntuu ihanalta mennä. Työkaverit on tosi mukavia ja olen tuntenut itseni todella tervetulleeksi. Ja onhan tuolla niin paljon kauneutta ympärillä, että väkisinkin nauttii!

Kaimalikat kukkivat kauniisti!

Työtekoon tuli kuitenkin vielä ihan tervetullut, kahden viikon paussi. Nimittäin viimeiset lähiviikot koulussa. Kaksi näyttöä ja ensiapukurssi, ja se olisi siinä sitten. Valmistuminen luonnonvaratuottajaksi alkaa olemaan tosi lähellä. Nyt aion nauttia näistä viikoista ja lyhyen työssä olon jälkeen, koulussa olo tuntuukin lähes lomalta!

Pikkuisen piti jo kesäkukkaa laittaa kotiin, vaikka
kouluun lähdinkin. 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!