Viikkonäkymiä 21/52, aamuinen kohtaaminen, tapahtumia kylillä ja ihana pieni ananasmies!

Huh huh hellettä! Alkaa olemaan meikäläisille ihan liian kuumaa. Varsinkin, kun pitäisi vähän hommiakin tehdä pihalla. Ja jos ei helle piinaa, niin hyttyset, jota on niin pirusti! Onneksi ollaan hankittu pari kesää sitten Hankkialta sellainen mukana kannettava hyttyskarkoitin, joka ihme kyllä tehoaakin hyvin.

Kahvittelu paviljongissa onnistuu nippa nappa tämän kanssa!

Koko viikon on ollut tosi kuumaa ja kuivuus alkaa jo piinaamaan. Niin uskomatonta kun onkin, että vielä muutama viikko sitten alapellolla maa oli ihan upottavan märkää. Mutta näin kasvukauden alussa, kasvit varmasti ottavat osansa ja loput haihtuu taivaan tuuliin.

Lauantai 26.05.2018, klo 21.00, aurinkoista, tuulenpuuskia, +21 astetta.

Beibe jäikin jo kesälomalle ja onhan nämä nyt sellaiset unelmakelit lomailla. Jos tykkää tälläisestä kuumuudesta ja hyttyspaljoudesta! Aamuisin ei edes viitsi mennä ulos nauttimaan aamiaista, koska se ei ole mikään nautinto. Vaikka olisikin hyttyskarkotin mukana. Niitä on aamulla niin paljon, ettei sekään ihmeisiin pysty!

Munakokkelia, tuorepuuroa ja kahvia... ihan sisällä nautittuna!

Aamut ovat kuitenkin nyt tosi ihania, jos noita verenimiöitä ei oteta huomioon. Pitkään fiilistelen ulkona elukkahommien ohessa. Tuoksu ulkona on ihan mahtava, kun omenapuut ja pihasyreenit kukkivat. Linnut laulaa ja on ihanan vihreätä!

Olin lampolan takana nyhtämässä heinää kaneille, kun ihan sattumalta huomasin yhdessä heinänkorressa perhosen. Jos se ei olisi raottanut siipiään niin, että näin siivissä olevat siniset täplät, perhonen olisi jäänyt minulta huomaamatta. Onneksi raotti, koska olisin voinut sen vahingossa tallata.

Sisällä näytin kuvia Beibelle ja vähän guuggeloitiin. Löydettiinkin perhosen nimi ja se on nastakehrääjä. Vieläpä selvisi, että kyseinen yksilö on koiras, koska sillä on viuhkamaiset tuntosarvet. Tosi hieno kohtaaminen, vaikkei perhonen mikään harvinaisuus ollutkaan. Mutta meille ennen näkemätön kuitenkin!

Minä jään ensi perjantaina lomailemaan ja maltan tuskin odottaa loman alkua. Mutta otin vähän jo tuntumaa lomamuudiin ja käväisin parissa kesänavaustapahtumassa tässä nurkilla.

Eräjärvellä oli Järvenpään kyläyhdistyksen taimienvaihtopäivä ja kauppareissulla poikkesin ihan vaan kahvilla ja katsomassa tarjontaa ja juttelemassa tuttujen kanssa.

Ostin kahvikakun, hiivaleivän ja violetin soilikin. Viime vuonna ostin vaaleanpunaisen ja olen saanut sen pysymään hengissä ja kukkimaankin runsaasti.
Kahvittelun lomassa oli mukavaa jutustelua ja kun olin lähdössä, paikalle päräytti varmaan parikymmentä motoristia. Sanoivat lähteneensä aamulla Seinäjoelta, mutta määränpää meni minulta ohi. Hauska juttu, että pysähtyivät tauolle tälläiseen tosi pieneen tapahtumaan.

Poikkesin vielä meidän pitäjän taimistolla, Kultapellon puutarhalla, katsomassa heidän tapahtumansa antia. Tyydyin ihailemaan kasvihuoneiden antia ja teinkin hieman hankintoja.

Kukkia silmänkantamattomiin!

Nämä "roiskitut" petuniat ovat ihania!

Kotona alkoikin sitten hommat, koska Kuukunalla on sunnuntaina kastejuhlat. Piti vielä vähän leipoa ja tehdä pestoa ja humusta salaattipöytään. Ja poikkesihan itse juhlakalukin mummulassa, ihanassa ananasbodyssaan. Voi että, kun meillä oli taas niin hauskaa yhdessä! <3

Huomenna on tärkeä päivä pienen Kuukunan elämässä ja sitä tulee melkein 50 vierasta juhlistamaan. Onni on iso lähisuku!

Puiden upeaa kukintaa ja kaikenlaisia ötököitä!

Viime viikonloppuna alkoi meidän keittiön ikkunan alla oleva vanha omppupuu kukkimaan. En muista, että se olisi koskaan kukkinut noin runsaasti!

Omenapuu oli monta vuotta kaatouhan alla, koska se ei kukkinut ja tehnyt hedelmää ollenkaan. Mutta koska se muuten oli ihan terve puu, oli jotenkin sääli sitä kaataa. Se ei edes ollut mitenkään tiellä tai muuten haittana meidän elämälle, niin sen kaataminen jäi.

Yhtenä keväänä innostuin sitten hieman leikkaamaan sitä. En todellakaan tiedä mitä  tein, koska se on kukkinut ja tehnyt hedelmää enemmän tai vähemmän siitä asti joka vuosi.

Ei se mikään herkkuomena ole, mutta ihan syötävä. Elukathan syö vähän huonompiakin omenia, eivätkä ole niin nirsoja maun suhteen.

Nyt kun tämä puuvanhus kukkii "kuin viimeistä päivää", olen ihan sika onnellinen, ettei meillä silloin aikanaan ollut aikaa puuta hävittää.  Onhan tuo nyt aivan ihana!

Ulkosaunan edessä meillä on kaksi vanhaa luumupuuta. Ne eivät ole kovin hyväkuntoisia, mutta ovat nekin sellaisella paikalla, ettei siinä oikein muutakaan käyttöä ole ja näin ovat saaneet jäädä niille sijoilleen.

Kyllä puut välillä ovat ihan hyvää satoakin tehneet ja olemme luumut syöneet ihan tuoreeltaan. Hedelmät ovat sellaisia violetinkeltaisia ja hedelmäliha irtoaa kivestä hyvin. Ovat oikein maukkaita ja mehukkaita luumuja!

Nyt luumupuissakin on runsaasti kukkaa, mutta pörriäisiä ei ole kauheasti näkynyt niitä pölyttämässä. En toisaan tiedä, mitä lajiketta nämä puut ovat ja sitä, ovatko tuuli- vaiko hyönteispölytteisiä.
Näiden luumupuiden kukinta on aina tosi lyhytkestoinen ja varsinkin nyt, kun on ollut näin lämmintä.  Lauantaina alkoivat kukkimaan ja nyt jo maa on täynnä pudonneita terälehtiä. Tosin, nyt ne putoilevat ihan omia aikojaan. Usein tuuli tai sade on kukat pieksänyt maahan.

Saunan vieressä on muutaman isohkon pihlajan ryhmä. Ne ovat myös availemassa nuppujaan. Ei nyt ainakaan vielä näyttäisi mitenkään valtavasti kukkia tulevan. Mutta katsotaan nyt, tuolla varjon puolelelta en ole käynyt nupputilannetta tsekkaamassa.

Pihlaja on myös todella kaunis kukkiessaan ja tuo puuryhmä on silleen kivasti, että ilta-aurinko niihin osuu. Näytävät ihan siltä, että niissä olisi valot päällä!

Joku vuosi sitten leikkasimme pihasyreenit alas, koska olivat niin huonokuntoisia ja kaatuilivat pitkin pihaa. Moneksi vuodeksi menetimme kukinnan, mutta nyt syreenit ovat kasvaneet niin, että jaksavat kukkia taas. Ihanaa saada taas syreenintuoksua pihaan!

Meillä on hieman valkoistakin pihasyreeniä ja pidän siitä tosi paljon. Se on myös tosi kaunis iltaisin, kun valkoiset kukat ovat tummaa metsää vasten.

Talon päädyssä kalliolla, paviljongin vieressä, on vanha kirsikkapuu. Tai pensas se on paremminkin ja kasvaa varmaan aivan liian pimeässä paikassa. Mutta emme ole sitä uskaltaneet lähteä siirtämään mihinkään ja melkein joka vuosi se kukkii kyllä runsaasti.

Lajikkeesta ei ole tämänkään suhteen mitään tietoa ja kerran se on tehnyt kohtalaisen kirsikkasadon. Taisin kerätä siitä kirsikoita muutamia desilitroja ja keitin niistä hilloa.

Vanha ja rakas Antonovka vasta aloittelee kukintaansa. Minulla on jotenkin helliä tunteita tätä puuta kohtaan ja hieman jo surutyötä teen sen suhteen. Se ei ole enään parhaassa mahdollisessa kunnossa ja sen rungossa kasvaa jo kääpiä. Joten lahovauriota on tullut vuosien varrella.

Tämä puu tekee valtavan kokoisia omenia ja ne säilyvät pitkälle talveen kellarissa. Omenoista tulee maailman parasta hilloa!

Vuorenkilpihän ei tietysti ole puu, mutta oli pakko niistäkin kuvia ottaa, kun kukkivat niin kauniisti. Minusta vuorenkilpi on ihan turhaan väheksytty koristekasvi. Paljon helppohoitoisempaa kasvia pihaansa saa etsiä. Sen kukat ovat todella kauniit, varsinkin kun niitä katsoo aivan läheltä.

Jos pihassanne on vuorenkilpiä...

... ihailkaa niitä ihan läheltä. Rakastutte ihan varmasti!

Yhtenä iltana katselin, että mitä ihmeen ryyniä meidän ulkorappusten tolpassa on. Lähempi tarkastelu osoitti, että siinähän oli "miljoona" hämähäkinpoikasta. Kiva!

Ja tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olen päässyt todistamaan hämähäkkien kuoriutumista juurikin tuossa meidän ulkorappusilla. Silloin joku hämis raahasi munapussinsa minun eteeni, kun istuin rappusilla kahvilla. Ja siinä ne pikku hämikset alkoivat pussista vipeltämään pitkin rappua.

Nyt en päässyt näkemään, minkä näköinen ( tai kokoinen!) hämppi oli näiden pienten vanhempi. Nyt tähän oli kudottu vähän seittiäkin, joten osa poikasista näytti leijuvan ilmassa.

Toivottavasti näistä ei kasva kauhean isoja...

Meillähän on lampi ihan kasvimaan vieressä alapellolla. Siitä me nostetaan ämpärillä kasteluvettä ryytimaalle.
Lammessahan asustelee kaikenlaisia öttiäisiä. On liskoja, sammakoita, sukeltajia, vesimittareita ja ihan kaikkea mahdollista pieneliötä.

Nostaessani ämpäriä ylös lammesta, näin siellä vilahtavan jokin mustan otuksen. Kaadoin vettä varovasti kastelukannuun ja pohjalta paljastui karmea peto.
Minullahan ei vaaraa tästä pedosta ollut, mutta nuijapäät ja muut lammen pienet asukkaat saavat kyllä tätä otusta varoa.

Mikäs se siellä luuraa?

Kyseessähän on sudenkorennon toukka. Tai jokin sen kehityksen asteista. Minun mielestäni tämä on nyt se "kaveri", joka sitten aikanaan kiipeää johonkin korteen ja josta aikuinen sudenkorento kuoriutuu. Viime vuonna pääsimme todistamaan tälläistä sudenkorennon kuoriutumista toukasta. Siitä voit käydä lukemassa täältä ja käydä katsomassa kuvia tapahtumassa.

Vähän pelotti, että se hyökkää, kun otin läheltä kuvaa!

Nyt päästin ötökän kuvaamisen jälkeen jatkamaan saalistamistaan lammen syvyyksiin. Toivottavasti taas syssymmällä nähdään, kuinka siitä ja sen kavereista kuoriutuu upeita korentoja.

Vaikka tämä alkukesä on ollut kelien puolesta aivan mieletön, jotenkin olen kuitenkin kaivannut viime kesää. Ihan siitä syystä, että viime kesänä ei ollut hyttysiä. Nyt niitä on niin v...sti!
Koira on ihan paukamilla koko ajan ja me ihmisetkin joudumme leikkimään ikiliikkujaa. Koska, jos sekunnin sadasosaksikin pysähtyy, hyttysiä on tuhatmäärin kimpussa!

Minä olen vieläpä allerginen hyttysenpistoille ja joidenkin lajikkeiden pistot turpoavat, tulehtuvat ja alkavat märkimään. Joskus joudun hakemaan antibiootteja pistoihin ja olempa joskus ollut niin tikattu, että olen joutunut sairauslomalle.
Nyt pistojäljet ovat pysyneet ihan kohtuu hillittyinä, mutta pientä turvotusta on ollut havaittavissa. No, kuivaa on ollut, joten josko seuraava hyttyssukupolvi jäisi hieman nykyistä pienemmäksi. Ja yritän ajatella, että linnuille on nyt ruokaa näistä inisiöistä!

Ei nyt kauheasti ole turvonnut, eikä valu visvaa!

Eihän se ole kesä eikä mikään, jos ei jotain vitsausta olisi!

Päiväretki Uuteenkaupunkiin Minifarmi & kukkamessuille

Emme ole kumpikaan käyneet koskaan Uudessakaupungissa. Monena vuonna on pitänyt lähteä sinne käymään Minifarmi & Kukkamessuille, mutta aina on ollut jotain samaan aikaan. Nyt sitten sattui sellainen kevät, ettei ollut mitään sovittuna. Joten nopealla aikataululla kysymään tyttäreltä ja vävyltä, jotta ehtisivätkö elukoita kattoon. Ja kun heille sopi, niin me sitten lähdettiin messuilemaan!

Festariranneke!

Meiltä Uuteenkaupunkiin ajaa sellaiset kolme tuntia ja kyllä muuten otti selkien päälle. Koska Uusikaupunki oli meille ennen kokematon, päätimme viedä auton suosiolla messujen etäparkkiin muutaman kilometrin päässä olevalle raviradalla. Sen verran tiesin, ettei Uusikaupunki ole keskusta-alueeltaan mikään jättisuuri paikka. Työkaverini Marika on sieltä kotoisin ja hän minua valisti asiasta. Että jaksaa ihan hyvin kävellä messualueelta keskustaan paikkoja katselemaan, jos haluaa.

Messuilla oli väljä tunnelma!

Heti bussista poistuttuamme, meillä oli ihana kohtaaminen Kivipellon Sailan ja hänen tyttärensä kanssa. Oli todella kiva tavat ihan livenä ja onneksi Saila uskalsi tulla nykäisemään hihasta ja  tunnisti minut sivusiilistäni!
Oli muutenkin hauska sattuma, kun meillä olisi ollut mahdollisuus tavata ihan tässä meidänkin nurkilla. Mutta taas tarvi lähteä monen sadan kilometrin päähän, jotta tavattiin!

Messut olivat juuri sopivan kokoiset meille. Ne olivat jaettu neljään osaan; heti pääportin jälkeen oli taimi- ja kukkamyyntiä, jäähallissa käsitöitä ja kaikkea rakentamiseen liittyvää, kolmannella alueella tulipesiä, koneita ja viimeisellä alueella eläimiä ja ohjelmaa lähinnä lapsiperheille.

Koska olimme messuilla ensikertalaisia, kiersimme kaikki alueet. Teimme hieman hankintojakin, lähinnä Kuukunalle. Hieman vaatetta ja sen sellaista.

Tämä sonni oli jättimäinen!

Kanien estekisat!

Mutta nälkä oli tosi kova! Emme olleet pysähtyneet kahvittelemaan, joten hiukopalaa teki mieli.  Päädyimme syömään tortillarullat, missä oli täytteenä marinoitua silakkaa, kasviksia ja todella hyvän makuista kermaviilikastiketta.
Ruualla oli jokin ihan hämmentävä nimi, mistä ei olisi mitenkään voinut tietää, mitä tilaa. Me molemmat jo nimen unohdimme, mutta ei nimi ruokaa pahentanut ja hyvää oli!

Näyttää ihan, kuin tortillalla olisi hämähäkki!

Messuilla oli väkeä, mutta maltillisesti. Se oli mukavaa, koska kaikkea pääsi katsomaan jonottamatta ja näytteilleasettajien kanssa pääsi keskustelemaan vaivatta. Samoin ostoksien teko oli vaivatonta, koska oli tilaa hypistellä kasveja ja muuta kiinnostavaa.

Tulppaanipuu himotti, mutta en sitten ostanut!

Ulkokaktuksia! <3

Makeet betonikalusteet!

Sanoin Beibelle, että mitään perennoja en osta, kun en tarvi. No, pieni kierros Tommolan taimiston ja Vakka-taimen pisteillä ja huomasin, että olin ostanut monta perennaa. Never say never!

Huomasin, että nyt voi jo sanoa, että keräilen ukonhattuja, koska niin monta erilaista matkaan tarttui. Mutta niistä joskus myöhemmin. Nyt pitää vaan miettiä, mihin ne kaikki istutetaan!
 Ostin myös ihanan riippatimjamin ja  amppelitomaatin. Taimet olivat isoja, vankkoja ja edullisia kokoonsa ja kuntoonsa nähden.
Olen myös iloinen siitä ilmiöstä, että tänä keväänä on ollut paljon myynnissä amppelitomaattien taimia ilman amppelia. Kaikillahan meillä vuosia puutarhaa harrastaneilla, on niitä muoviamppeleita varastot väärällään. Nyt voi vaan ostaa taimen ja istuttaa sen jo kotona olevaan muoviamppeliin.

Pakollinen messupehmis!

Koska ostoksemme olivat aikas maltilliset, emme lähteneet niitä kuskaamaan autolle, vaan lampsimme kylille taiminemme päivinemme.

Uusikaupunki on väärällään ihania, vanhoja puutaloja. Juuri sellaisia, missä minä olen pienenä likkasena Tampereella asunut. Voi miten minä tykkäsin!
Beibeä moiset suljetulla sisäpihalla varustetut puutalot ei niinkään sykähdyttäneet. Hän ei niitä pitänyt mitenkään erikoisina. Mutta hänhän onkin metsäläinen! 😆

Kävelimme torille ja ostimme kahvit torikahviosta. Kyselimme myyjältä, kuinka lähellä meri on. Hän sanoikin, että ihan tuossa puistokumpareen takana. Hän kertoi lahden olevan nimeltään Paskalahti. Tai sellaiseksi kaupunkilaiset sitä kutsuivat.

Messujen lisäksi meillä oli tarkoitus käydä työkaverini Marikan siskon puodilla. Pikkukylän puodissa ja Runokulman galleriassa on myynnissä käsitöitä ja kaikkea ihanaa, sekä vaihtuvia taidenäyttelyitä ja tapahtumia.

Oli toinen mukava tapaaminen. Meku kertoili meille edellisvuotena olleista Uudenkaupungin 400 -vuotisjuhlista ja siitä kuinka Paskalahdelle oli yritetty kehitellä jotain yhteiskuntakelpoisempaa nimeä. Oli ehdotettu esim. Kuninkaanlahtea, mutta kaupunkilaiset olivat sitä mieltä, että Paskalahden nimeä ei aleta yksiä juhlia varten siloittelemaan. Hauska tarina!

Ostettiin vähän pientä kivaa puodista ja lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Päädyimme kirkon läheisyydessä olevaan Gasthaus Pooki in.

Minulla tuli ravintolan rakennuksesta ja sisustuksesta mieleen ihan kuin oltaisiin oltu Tallinnassa. Sisustus oli sellainen vanhahtava ja merihenkinen.

Ruokalistalla oli tosi monta hyvää vaihtoehtoa. Oli tosi vaikea valita, mutta päädyimme molemmat paistettuihin silakkapihveihin muusilla ja mummunkurkuilla.

Ruoka oli ihan järkyttävän hyvää! Silakat upeasti paistettu rapeaksi, muusi oli sileää ja maukasta ja mummunkurkut sopivat loistavasti makumaailmaan. Kaiken lisäksi ruoka oli kuumaa, mikä ei aina ole niin itsestään selvää ravintola-annoksissa.

Voimeri!

Muusi ja silakkavuori kellui sulassa voissa ja me olimme ihan taivaassa näistä mauista. Silakat maistuivat tuoreilta, eivätkä todellakaan pakastimelle!

Mahat pinkeinä lähdimme laahustamaan takaisin messualueelle ja bussipysäkille. Kiva reissu täynnä mukavia kohtaamisia, hyviä hankintoja, mielenkiintoista katseltavaa, aurinkoa ja ihanaa yhdessä oloa.

Uusikaupunki on hieno kesäkaupunki ja mukavan kokoinen. Sinne täytyy vielä palata joskus uudemman kerran.

Mutta niin kivaa kuin onkin käydä hieman reissun päällä, kotiin on aina ihan parasta palata. Uskomatonta, miten pihassakin oli tapahtunut poissa ollessamme. Olimmehan reissussa niinkin kauan kuin 11 tuntia!

Talonvierus omppupuu oli puhjennut kukkaan!

Perjantaina juuri olin sanonut Beibelle, että omppupuu keittiön ikkunan alla on ihan täynnä nuppuja. Samaten kalliolla oleva kirsikka ja saunan edessä olevat luumut puhkeisivat kohta kukkaan.

Luumu

Ja niinhän ne olivat sitten puhjenneet valkoisiksi kukkapilviksi meidän messupäivän aikana. Näyttivät ihan mielettömän kauniilta, kun ajoimme pihaan.

Kirsikka

Oma koti kullan kallis!