Ihana pihasaunio!

Käytän tosi vähän villiyrttejä siihen nähden, että niitä kuitenkin opiskelen ja yrttineuvojan tittelinkin nykyään omaan. En kauheasti ole innostunut yrttilitkun... siis yrttiteen juomisesta ja haluan käyttää niitä enemmänkin syötäviin, kuin juotaviin ruokiin. Itse tehty luonnonkosmetiikkakin jonkin verran kiinnostelee, vaikka yleisesti kosmetiikkaa käytänkin tosi vähän.

Villiyrteistä nousee väkisinkin omia lemppareita. Mesiangervo on ihan minun suosikkini, mutta pidän kovasti pienestä pihasauniostakin. Se on sellainen rikkaruohon maineen omaava, sekä väheksytty ja  jää auttamatta "serkkunsa" kamomillan varjoon.
Pihasauniolla on samoja vaikuttavia aineita, kuin kamomillallakin. Nämä sauniot sisältävät atsuleenejä, kumariinia, sapoiineja, parkkihappoja ym. Vaikka pihasauniossa on niitä kamomillaa vähemmän, sitä kannattaa kerätä ja käyttää. Koska harvemmin kamomillasauniota on niin hyvin saatavilla.
Pihasaunio sisältää aineita, jotka rauhoittaa niin mieltä, kuin kehoa. Sanotaan, että kamomillasaunio sopii niille, jotka syyttä valittavat. Eli minulle!
Pihasaunio- tai kamomillasauniotee iltateenä auttaa nukahtamaan, jopa yliväsyneenä. Vatsavaivoihin oiva yrtti myös. Siitä on apua ilmavaivoihin ja ripuliin. Kamomillaa onkin käytetty vauvojen koliikin hoitoon.
Kuukautiskipuihin, yskään, flunssaan, ientulehduksiin ja sisäisesti vaikka mihin! Ulkoisesti peräpukamiin, ihovaurioihin, akneen ja jopa nivel- ja hermosärkyihin. Piha- ja kamomillasauniot ovat todellisia superyrttejä!
Täytyy kuitenkin muistaa, että kamomilla ja pihasaunio saattavat aiheuttaa allergisia oireita, varsinkin pujoallergikoille.

Pihasauniossa mielestäni paras juttu ja ominaisuus on kuitenkin sen maku! Englanniksi pihasaunio on pineappleweed eli ananasruoho. Se hyvin kuvastaa sen hedelmäistä tuoksua ja makua. Kamomilla taas mielestäni tuoksuu vihreältä omenalta. Näiden molempien näköislaji peltosaunio eli saunakukka, ei omaa hedelmäistä tuoksua ja se on lääke- ja ravintoyrttinä mitätön.


Leppämäessä pihasauniota ei kasva kuin pihatien reunoilla kituliaana. Kamomillaa minulla on pikkuisen lasikasvihuoneen soralle levinneenä. Siitä saan kerättyä ja kuivattua kukintoa tee- ja kosmetiikka-aineksiksi vähäsen.

Koska tosiaan meillä ei tätä himoitsemaani rikkaruohoa kasva, innostuin ihan valtavasti, kun huomasin Osaran kasvimaalla upeat vankkavartiset pihasauniot. Keräsin pienen ämpärillisen sitä varsineen kotiin viemisiksi.

Pihasauniosta pidän siksi, että se maistuu mansikan ja vadelman kanssa niiiin hyvältä! Sami Tallberg on sanonut pihasaunioista ja mansikasta, että ne ovat samanlainen makupari kuin varhaisperuna ja tilli. No, minä en välitä tillistä perunan kera, mutta pihasauniosta kyllä mansikan kanssa!

Koska meidän kylän toiselta mansikkatilalta saa vielä myöhäilajikkeiden satoa, pääsinkin kokeilemaan tuoretta pihasauniota mansikan makuparina. Tein kuusenkerkkäsiirapista, sitruunamehusta ja vedestä marinadin marjoille ja sekoitin siihen pihasaunion kukkia ja silputtuja lehtiä. Tuli niin hyviä mansikoita että!

PIHASAUNIOLLA MAUSTETUT MANSIKAT, 2-3 ANN.

• 1/2 l mansikoita
• 1/2 dl kuusenkerkkäsiirappia (voi käyttää myös hunajaa tai vaahterasiirappia)
• 1/2 dl vettä
• puolikkaan sitruunan mehu
• 1 rkl silputtua pihasaunion lehteä
• 1rkl pihasaunion kukintoja

Halkaise mansikat kahteen tai neljään osaan. Mittaa siirappi, vesi ja sitruunamehu kattilaan ja anna kieuhua hetki hiljalleen niin, että neste hieman vähenee. Jäähdytä ja lisää pihasaunion kukinnot ja silputut lehdet liemeen.

Kaada liemi mansikoiden päälle ja sekoittele hyvin. Laita maustumaan jääkaappiin ainakin pariksi tuntia ja sekoittele välillä. Voit antaa maustua myös yön yli, jolloin mansikat mehustuvat enemmän.

Syö sellaisenaan, tarjoa jäätelön, jogurtin, rahkan, kermavaahdon tai vaikkapa lättyjen ja pannukakun kaverina. On hyvää!

Me söimme pihasauniomansikat aamupalalla banaanilättyjen kanssa. Oli tarkoitus syödä ne jo illalla, mutta vatsat olivat niin täynnä ateriasta, että jälkkäri ei enään uponnut. Mansikat eivät kuitenkaan maustuneet liikaa, vaikka yön yli olivatkin marinadissa.

Loput kukinnot ja lehdet kuivasin kuivurilla talvea varten. Mutta sitten jäi ne varret. Mitäs niistä? Olin lukenut, että varsista voisi uuttaa juomaa, mitä voisi sitten tarjoilla valkoviinin korvikkeena. Koska lämpimät yrttijuomat eivät ole niin minun mieleen, tälläistä kylmää juomaahan oli sitten kokeiltava.
Ohjettahan ei mistään löytynyt, joten tein juoman samaan tapaan kuin mansikanakantamehun . Ja hyväähän siitäkin tuli!

Näyttääkin ihan valkoviiniltä!

PIHASAUNIOJUOMA

• n. 2 l pihasaunion varsia
• 2 l kiehuvan kuumaa vettä
• 1 sitruuna
• 1-1,5 dl sokeria
• 2 tl viini- tai sitruunahappoa

Huuhtele pihasaunion varret kylmällä vedellä puhtaiksi. Kiehauta vesi kattilassa ja laita pihasaunion varret veteen.

Viipaloi hyvin pesty sitruuna (tai käytä luomu sitruunaa) ja lisää se kattilaan. Lisää sokeri ja happo, sekoita hyvin ja jätä huoneenlämpöön tekeytymään yön yli. 

Voit sekoitella juomaa välillä, jotta sokeri varmasti on sulanut. Painele myös sitruunan viipaleita, jotta mehu irtoaa niistä.

Siivilöi juoma seuraavana päivänä ja nauti hyvin kylmenneenä. Säilyy noin viikon jääkaapissa, mutta on niin hyvää, että tulee kyllä juotua aiemmin. Jos haluat säilyttää kuitenkin kauemmin, pakasta juoma.

Varret tummuvat kuumassa vedessä.

Väkisinkin olen alkanut miettimään, mihin saisin lisättyä pihasauniota meidän tontille. Pihasauniohan on kova leviämään siemenestä ja alunperin viljelykarkulaisenahan se on Suomeen tullutkin. Pitäisi varmaan perustaa sille ihan oma kasvilava kasvimaalle. Se on mielestäni jotenkin niin ihanan tuoksuinen, monikäyttöinen ja symppis villiyrtti!

Syksyn ensimmäinen lähiviikko takana!

Pärjääkö tällä tavaramäärällä 4 päivää?

Minulla alkoi sitten lähiopetusjaksot. Onneksi silleen matalalla kynnyksellä, koska heti ensi viikko onkin sitten etänä.
Kouluhan alkoi virallisesti jo viikkoa aikaisemmin. Teinkin etätehtäviä verkossa ja ensimmäinen Yto -ainekin alkoi. Matikkaa, apua!

Koulun päärakennusta on rempattu kesän aikana. Tykkään
ihan älyttömästi tästä ideasta!

Maanantaina kävimme pienellä porukalla laskemassa ja peittämässä isän tuhkauurnan hautausmaalla. Joten minä lähdin koululle vasta tiistaiaamuna.
Pakkaaminen on kyllä oma lukunsa! Kavereiden kanssa maanantaina juteltiin siitä, että kuinka paljon ihminen  tarvitsee tavaraa mukaansa vajaaksi viikoksi.

Ihana lehmä!

Eihän sitä nyt yleensä tarvitse kuin vähän alusvaatteita, hygieniatarpeet ja sen sellaista. Meillä tämä luontoalan opiskelu tuo vielä lisähaastetta, koska meidän on tarkoitus olla ulkona hommien niin vaatiessa säällä kuin säällä. Onneksi viikoksi oli luvattu nättiä keliä!

Mahnalanlahti Hämeenkyrössä

Luonnon tuotteistamisen jakso oli meillä menossa ja kaikenlaista luonnonmateriaalia oli tarkoitus kerätä tulevaa varten. Näissä hommissa vaatteet kyllä likaantuvat ja kastuvatkin. Lisäksi pitää huomioida, että vaatteet saattavat mennä ihan pilalle asti. Joten pakatessa on otettava mukaan ne kaikkein rytöisimmät. Kenkiä on hyvä kanssa olla joka lähtöön, saappaista sandaaleihin.

Järvikaislaa kerättynä ja niputettuna.

Maanantaina luokkakaverit olivat keräillyt koulun pihapiiristä kaikenlaista "tarpeellista". Ruusunmarjoja, kukkia ja viljaa kuivumaan, käpyjä ym.

Osmankäämiä ja heiniä

Tiistaina menimmekin sitten kahlaamaan kaislikkoon. Jaloissa oli hyvä olla kengät, jottei satuta vain jalkojaan mihinkään. Oksasaksilla ja sirpeillä katkottiin kaisloja ja osa porukasta otti meiltä nippuja vastaan rannalla. Niput vietiin koululle kuivumaan lavoille ja laitettiin suolaa päälle, jotta sitkistyisivät vähän. Näin kestäisivät punontaa sitten joskus paremmin, kun aletaan niistä jotain tekemään.

Osmankäämin lehtiäkin käsiteltiin kuivumaan,

Näistä meidän tiistaina keräämistämme, minua kiinnosti eniten osmankäämit. Lehtiä voi käyttää punotaan ja niistä voi tehdä myös kransseja. Tai näin minulle ainakin kerrottiin. Itsehän en ole koskaan moista materiaalia ennen käsitellyt, saati käyttänyt.

Wauu!

Oooo!

Osmankääminlehdet suikaloitiin koirankammalla. Sitten ne laitettiin nippuihin kuivumaan. Osa myös letitettiin, jotta niistä kuivuessaan tulisi kiharampia.

Olen ehkä turhankin innostuneen oloinen!

Ei voi olla näin hauskaa!

Jotenkin tuo osmankäämien käsittely oli minusta kovin kivaa ja terapeuttista. Tämä materiaali puhutteli mina kovin ja tästä haluan jotain tehdä. Jään innolla odottelemaan!

Mutta kun on! Terveisin "Hullu luontomummo!"

Illathan kuluvat aikas pitkälti asuntolalla makoillen. Se on toisaalta ihan kivaakin, kun ei tartte välttämättä tehdä mitään. Mutta toisaalta se on myös hirvittävän pitkästyttävää.
Olemme kyllä autoilleet kylille kaupoille ja paikallisilla kirppiksilläkin olemme vierailleet. Hämeenkyrö, Ikaalinen ja Kyröskoski nyt eivät kuitenkaan ole mitään kovin isoja paikkoja ja niiden aktiviteetit aikas rajalliset.

Opiskelija illallinen!

Olenkin hieman lukenut opiskelukirjoja, koska marja- ja sienineuvojakurssit ovat tulossa ihan kohta ja KeTaTon näyttökin parin viikon päästä. Hirvittävä määrä päntättävää olisi kasvien tunnistamisen suhteen.

Olen käynyt ruokalassa valmiilla aamupalalla.

Olen tälle jaksolle ottanut romaaninkin luettavaksi. Kotona lukemiseen ei meinaa löytyä aikaa millään, niin hyödynnetään nyt tätä asuntolaelämää. Pakko saada lukea välillä jotain muutakin, kuin tietokirjallisuutta.

Keräsin yhtenä päivänä kanervankukkaa kuivumaan.

Luontoalan opiskelussa on se huono puoli, että opiskelun ja vapaa-ajan erottaminen on välillä tosi vaikeaa. Tämä on sellainen asia, mikä minua jo pohditutti ennen kuin opiskelemaan lähdin. Luontoilu on mukava harrastus. Mutta nyt kun sitä opiskelee ja siitä pitäisi tulla ammattikin, tunnen välillä väsyväni jatkuvaan kasvien tunnistamiseen ja luonnontarkkailuun. Tuntuu, että ulkona liikkuu koko ajan vain jotain havainnoiden. Sitten vielä pitäisi lukea kirjoista ja netistä lisää. Huh huh! Pää on välillä tosi kovilla kaikesta tästä!

Onneksi koululla on kauniit maisemat!

Keskiviikkona kävimme kaivelemassa männynjuuria juuripunontaa varten. Tätä teimme myös keväällä. Ruokailun jälkeen käsittelimme juuret kuivauskuntoon ja varastoimme ne tulevaisuutta varten.
Isolla porukalla saimmekin paljon juuria kerättyä ja käsiteltyä varastokuntoon. Mutta kyllähän niitä paljon isolle porukalle tarvitaankin tulevia kursseja varten.

Onneksi näitä hommia voi tehdä ulkona!

Juurista siis poistettiin kuori puukkoa ja sarvesta tehtyä "erityistyökalua" käyttäen. Sarvenpalaan oli porattu erikokoisia reikiä, joiden läpi juurta vedettiin ja se samalla kuoriutui. Paksumpia juuria ohennettiin niitä halkaisemalla.

Kuorittuja männynjuuria ja työvälineet.

Juuret laitettiin naruun tai kangassuikaleeseen nippuihin ja
vietiin varastoon.

Torstaina meillä olikin viikon ainoat teoriatunnit aamupäivästä. Niillä käytiin läpi pakurikäävän viljelyä. Ihan mielenkiintoista, mutta tarttis olla hiukka enemmän koivikkoa itellä. Nämä ovat vähän enemmän sellaisia metsänomistajien juttuja. Toki meidänkin ryhmästä sellaisia opiskelijoita löytyy, joilla omaa metsää on.
Meille myös kerrottiin metsien luomuksi hakemisesta. Tämäkään ei nyt mitenkään niin tärkeätä tietoa minulle ollut. Mutta meille kyllä kuuluu, varsinkin ympäristöneuvojiksi suuntautuville, luontoneuvonta. Joten, nyt jos joku metsänomistaja kysyy, että mitenkähän voisin saada metsilleni luomustatuksen, osaan neuvoja häntä.

Pakurikääpä

Toinen luokka oli vuosi sitten ympännyt pakuria koulun perinnebiotoopin koivuihin. Ymppääminenhän tarkoittaa sitä, että koivuihin on porattu reijät ja niihin on naputeltu reiän kokoiset puutapit, joissa on pakurikäävän rihmastoa. Reiät on peitetty vahalla, jottei niistä pääse puihin muita sieniä ja tauteja.
Jos hyvin käy, näistä koivuista voi alkaa keräämään pakurikääpää 5-8 vuoden päästä. Pakuri on uusiutuvaa ja sitä voi saada samasta kohtaa 2-3 satoa.

Tähän puuhun on vuosi sitten ympätty pakurikääpää.
Ruskea neste paljastaa, että ymppi on onnistunut ja
pakuri on alkanut kasvamaan.

Koulun ja peltojen väliin jää perinnebiotooppialue. Se on minusta tosi kaunis paikka! Lehdossa on monenlaista puuta ja kasvia ja ihanan hämyisä tunnelma.

Koulun perinnebiotooppia

Kuukuset kasvavat vanhan tatin päällä!

Sudenmarja, joka on myrkyllinen. Silti niin kaunis!

Toukan tekemää kaunista jälkeä lahopuulla.

Perinnbiotooppia hoidetaan laidunnuksella. Lehmät päästetään aina aika-ajoin sinne syömään kasvustoa. Niitä ei kuitenkaan pidetä siellä jatkuvasti, koska silloin ne talloisivat maaperää likaa ja hävittäisivät kasvustot.

Koulun ympäristössä on paljon punaisia siankärsämöjä!

Torstain loppu iltapäivä meillä menikin seuraavan päivän valmisteluihin. Ohjelmassa olisi tervanpolttoa siitä männystä, minkä keväällä olimme kaataneet(ope kaatoi), pilkkoneet ja varastoineet.

Savea tervanpolttotynnyrin tilkitsemiseksi.

Tälläisellä pikkutynnyrillä poltettaisiin tervaa.

Sillä välin kun osa porukasta lähti hakemaan kauempana varastossa olevia puita ja tynnyriä, osa jäi kaivamaan hevoslaitumen reunasta savea. Sillä tilkittäisiin tynnyrin reuna, jottei sinne pääsisi ilmaa sytyttämään tervaspuita palamaan.

Tervasklpien sovittelu oli tarkkaa puuhaa!

Puut pitää olla niin tiiviisti, ettei ne putoa alas kun
tynnyri käännetään nurin.

Porukalla täytettiin pikku tynnyriä opettajan pilkkomilla tervaksilla. Yllättävän paljon noinkin pieneen tynnyriin puuta meni, kun oikein tiiviisti tunki.
Sitten olikin enään auton pakkaaminen ja tarvikkeiden tarkistus seuraavan päivän hommia varten. Lähtisimme aamulla tervanpolttoon Hämeenkyrön lentokentän maastoon, joka on aivan pelkkää hiekkaa. Siellä tervanpoltto olisi turvallista ja sujuvaa.

Auto pakattuna valmiiksi seuraavan päivän tervanpolttoa
varten.

Minua oli hieman varoiteltu Osaran kouluruuasta. Moni tiesi, että kun olin ollut Ahlmanilla ja syönyt siellä loistavaa lähiruokaa, Osaran ruoka voisi olla tasonlaskua minulle. No, voin kyllä sanoa, että ainakin sekaruoka on ollut tosi hyvää! Ihan sellaista perusruokaa, mistä minä pidän. Vihanneksia on ollut tosi hyvin ja jälkkäriäkin on ollut. Kotimaisia marjoja kinuskikastikkeen kera ja marjakiisseliä. Kiisselimuija on ollut kiitollinen! =D

Kyllä taas kelpaa!

Olin nukkunut ke-to välisen yön tosi huonosti. En meinannut illalla saada unta millään. Päätä särki ja niskatkin jumittivat. Luovutin jossain vaiheessa unen metsästyksen ja luin kirjaa aamuyöhön. Torstaina oli koko päivän tosi väsynyt.
Illalla keräsin kotiinviemisiksi pikku ämpärin mustia viinimarjoja ja kävin lenkillä. Läheisellä maatilalla kasvatetaan kyyttöjä ja kävin niitä katsomassa, mutta ne olivat kaukana pellolla makoilemassa.

Kasvimaan kauniit auringonkukat!

Podin tosi kovaa koti-ikävää koko torstai-illan! Beibeä oli ihan hirmuinen ikävä ja eikä edes puhelimessa puhuminen sitä helpottanut.
Ikävöin myös tyttären perhettä ja mummun pikku-muruja. Hassua sinänsä, koska en olisi heitä joka tapauksessa päässyt tapaamaan. He olivat lomareissulla vävyn veljen perheen kanssa.
Mutta tämä on tälläistä! Opiskelu on todella kivaa ja antoisaa. Mutta kun on niin koti-ihminen ja paikkauskollinen, on vaikeata olla näin monta päivää, sekä yötä pois. Ihan hirvittää se, että syksy on todella tiivistä koululla oloa. Ja koko ajan illat pimenee, sekä ilma kylmenee!

Yrttilitkua, anteeksi teetä, hyvän unen takaamiseksi.

Varmistin, että nukkuisin paremmin to-pe välisen yön valmistamalla illalla yrttijuomaa. Laitoin siihen siankärsämöä, kanervaa, ruusua, pihasauniota ja mäkimeiramia. Näistä yrteistä löytui vaikuttavia aineita levottoman vatsan ja mielen rauhoittamisen kautta pirujen karkoittamiseen. Sainkin nukuttua ihan kohtuu hyvin ja olin ihan lyönnissä perjantaiaamuna tervanpolttoon.

Polttotynnyrin alle laitettava teräslieriö, missä putki valuvaa
tervaa varten.

Savi valmiina tynnyrin tilkitsemistä varten.

Oltiinki koko porukka tosi ajoissa kokoonnuttu autoille ja päästiin heti aamu yhdeksän jälkeen lähtemään kohti Hämeenkyrön lentokentän maastoa, missä on koulun maita sorakuopalla. Aamulla vielä tarkistettiin sen hetken metsäpalovaroitus. Kielto ei silloin aamulla ollut, joten tervanpoltto oli mahdollista.

Tynnyri mallattuna aluslautaselle. Tynnyrihän oli jo
ladattu puilla.

Sorakuopalla oli hienoa hiekkaa, mihin tynnyrin alle tuleva "lautanen" oli helppo upottaa. Tynnyri, mihin puut oli jo edellisenä päivänä ladattu tiukasti, laitettiin ylös alaisin lautasen päälle. Sen jälkeen tynnyri tilkittiin savella ilmatiiviiksi. Jos tynnyriin pääsisi palovaiheessa ilmaa, tervaspuut syttyisivät palamaan ja tervanvalutus epäonnistuisi.

Tynnyriä tilkitään savella ilmatiiviiksi.

Laittettiin suojapellit tynnyrin ympärille.

Tulta päin!

Laitoimme vielä tynnyrin ympärille isommasta tynnyristä tehdyt suojapellit. Tämä ihan siitäkin syystä, että saisimme polttaa välissä puita ja niitä ei ehkä menisikään niin paljon.
Tuli syttyi hyvin ja tervanpoltto näin siis lähti käyntiin onnistuneesti.

Porukka oli jotenkin tosi reippaina ja innostuneina tästä hommasta! Kello ei ollut kuin 10.10., kun ensimmäiset tipat tervankusta jo tippui putken päästä.
Tervankusi on puista vapautuvaa vettä, missä on jo tervaa. Sitä voi käyttää puunsuojaukseen, mutta sitä käytetään myös huone- ja saunatuoksuna.

Tervaa!

Kovinhan pitkäveteistä hommaahan tervanpoltto on. Sellaista seisomista ja valvomista, välillä puita tuleen lisäten.
Odotellessa keräilimme juuria lisää, sekä kaikenlaista tarpeellista kotiinviemisiksi. Kävimme myös välissä koululla syömässä, osan porukasta jäädessä valvomaan tulia.

Keräsin keloontuneita keppejä. Luoja taas tietää,
mihin tarkoitukseen!

Jotkut käyttivät tulet hyväksi makkaranpaistossa!

Jotkut tekivät myös kransseja kanervista ja
sieanpuolukasta.

Tuollaisella noin 50 litran tynnyrillä tervaa poltettaessa homma olikin aikas rivakasti ohi. Lähdimme koululta aamu yhdeksältä ja olimme siellä takaisin 13.30. Tynnyri jäi sinne vielä jäähtymään ja ope lupasi sen käydä sieltä sitten hakemassa.

Valmista tervaa.

Kaikki saivat pienen määrän tervaakin kotiinviemisiksi.

Tynnyrillisestä puita tuli kolmisen litraa tervaa ja pari litraa tervankusta. Siis, tosi paljon! Saimme vielä kaikki pienen määrän tervaakin itsellemme. Sitä voi käyttää salvoihin tai vaikkapa saippuan tekoon.

Tervankusi erottuu tervasta jäämällä pohjalle.

Poltto ohi!

Jotenkin ajattelin, että tervanpoltto olisi ollut isompikin projekti. Varmaan onkin, kun oikein tervahautadalla poltetaan. Mutta oli kiva kokea, että sitä voi tehdä näin pienestikin. Voisi kokeilla joskus kotonakin uudestaan.
Mukava ja touhukas oli kouluviikko. Mutta kyllä oli ihanaa lähteä kotiin! Nyt viikko etäilyä ja sitten onkin monta viikkoa lähiopetusta peräkkäin. Etäviikolla on pakko opiskella kasvilajeja näyttöä varten, sekä marjoja ja sieniä. Huh huh, kyllä on taas pää kovilla!

Koulukaverini Maria oli napannut minusta salakuvan kodalla!