Oi, kuusipuut! Ja epänormaalin kiirentöntä joulua...

Beibe valaisi piparitalon!

 Tyttäreni huomautti viikonloppuna, että minulle on tullut uusi piirre vanhenemisen myötä. Nimittäin se, ettei minulle riitä yksi joulukuusi.
 Viime vuonna sekosin ihan täysin ensimmäisen kerran. Itse pääkuusen lisäksi sauna sai oman kuusen. Keittiön ikkunaa somisti pari pikkukuusta. Pikkukuusen tuputin vävyllekkin ja tyttären huoneeseen. Sypressejä hankin yläkerran rappusiin ja eteisen lipaston päälle.
Tänä vuonna olen ollut maltillisempi. Tai no joo, empä tiedä... Ekan pikkusypressin ostin jo marraskuussa. Se kulkeutui yläkertaan kirstun päälle.

Yhden isomman sypressin olen hankkinut ulkorapulle. Ensin ajattelin, etten sitä edes koristele. Mutta kummasti siihen sitten hopeinen nauha ilmestyi.

Sauna sai taas oman pienen kuusensa. Koristeet ovat samat kuin viime vuonna; maalatut kävyt. Beibe tökkäsi pienen kuusen isoon säilyketölkkiin, mikä on täynnä kosteaa hiekkaa. Hyvin pysyy kuusi pystyssä.

Mutta jotain todella ennenkuulumatonta on joulukuusiperinteessä tapahtunut! Olen aina inhonut muovikuusia! Ymmärrän kyllä, jos ollaan allergisia. Muuten, nou, nou, muovikuusille!
No, viime vuonna jo "oireilin" valkoisten ja pinkkien muovikuusien perään. Olin todella huolissani mielenterveydestäni! "Mikä minua oikein vaivaa!", ajattelin. "Oikea kuusi se olla pitää!" Olivat kaiken lisäksi niin pirun kalliitakin.
Mutta tänä vuonna en enään kestänyt ja annoin periksi pakkomielteelleni. Vielä kun tytär soitti, että nyt olisi valkoinen, aikas isokin muovikuusi halvalla. Ennenkuin ehdin mitään tajuta, olin huudahtanut kiihkeästi puhelimeen, että OSTA!
Minulla on paljon sellaisia lapsellisia, blig bling -kuusenkoristeita. Ne eivät tule oikeasta kuusesta hyvin esille. Suoraan sanottuna, eivät ne kauheen hyvin oikeaan kuuseen sovi olenkaan!
Mutta tähän valkoiseen muovikuuseen, voi että! Ne ovat IHANIA!

 Olen tehnyt päätökseni: En aio kokea yhtään huonoa omaa tuntoa tästä muovikuusesta. PISTE! Menköön tämän hankkiminen, vaikka vanhuuden tuoman seniiliyden piikkiin! =D Pääasia on, että minä saan siitä hirvittävän paljon hyvää mieltä!

Koska yläkerran telkkarihuoneeseen sijoitettu ihanuus hipoo Beiben miehistä sietokykyä, hankin siihen yhden koristeen, ihan vain häntä ajatellen.

Tulokaslajit valtaavat jo joulukuusetkin! ='D

 Kyllähän joka kuusessa täytyy supikoira olla! Siellä se roikkuu sulassa sovussa korkkareiden, muffienssien, jätskitötteröiden ja muiden kimaltavien kanssa.

Kuusen latvaan korkealle, teki peippo pesän...

Pääkallokoristeet, tämän vuoden uutuus! I love it! <3

Kuusi valaistussa huoneessa...

...ja pimeässä

 Uutta tämän vuotisessa kuusiperinteessä on myös se, että "the joulukuusi" on jo tuotu sisälle. Se on tuotu aina ennen vasta aattoaamuna. Koristelu on ollut tyttären homma, kun samalla on katseltu televisiosta Joulupukin kuumaalinjaa. Tänä vuonna tytär koristelee kuusta omassa kodissaan. Haikeaa, mutta ihanaa!
 Televisiokin on nykyään yläkerrassa. Tytär kertoi minulle, että se Kuuman linjan "oikea" joulupukki on kuollut. Kai jo aikoja sitten. Joten Beiben kanssa päätettiin tuoda pääkuusi sisälle jo aatonaatonaattona. Elämme muutoksen aikoja...

" The Kuusi"

Tyttären mielestä meillä näyttää nykyään mummolalta!

 Se sai ylleen hieman perinteisemmän pallo- ja nauhakoristelun. Tyylikäs tuli siitäkin!

Se hyvä puoli tässä, ehkä hieman naurettavassakin, joulukuusien hamstraamisessa on, että voi tehdä monta erilaista. Eikä tumpata kaikkia lempikoristeitaan samaan kuuseen.
Kovin paljoa ei muuten olla kotia jouluun koristelu. Muutaman joulukukan olen hankkinut, hieman valoja laiteltu sisälle ja ulos, kynttilöitä ripoteltu vähän sinne ja tänne ja liinat vaihdettu pöytiin. Pari tonttua on tupsahtanut seuraamme. Mutta enempää ei tarvitakkaan. Koti on oikein kaunis ja juhlava!

Ihanat, käsin maalatut kynttilät joulumyyjäisistä!

Eteisen lipasto sai tänä vuonna tälläisen ilmeen!

Vaalea pörropää on hieman kaljuuntunut! =D

Iso tonttu sai pienen muorin!

Kelit nyt on mitä on. Meillä nyt ainakaan ei voi sanoa, että on musta joulu. Kyllä nurmikot niin kauniisti vihertävät! Marsut ja kanat saavat päivittäin tuoretta ruohoa. Eriskummallinen joulukuu!

Teuraskukot ovat vielä hengissä!

Jotenkin on mennyt tämä joulunodotus rauhallisesti. Ilman mitään kiirettä ja stressiä. Outoa! Beiben kanssa saunottiin tuossa äsken. Puhuttiin lauteilla siitä, kun ei ole oikein sellaista juhlan tuntua.

Vaikka ollaankin joulua laiteltu. Beibe arveli, että se johtuu juurikin siitä, kun kaikki on mennyt niin jouheesti. Joulua on laiteltu pikkuhiljaa. Eikä aatonaattona kauhealla raivolla, niinkuin aina ennen. Ajettu ympäri maakuntaa, vieden lahjoja. Tehty viimehetken hankintoja. Siivottu ja leivottu. Pahimmissa tapauksessa olen vielä lähtenyt iltavuoroon töihin ja päässyt sieltä joskus yöllä!

Joululaulut raikaa ja kynttilöitä palaa!

Ehkä jouluperinteet ovat tehty muutettaviksi. Ei tämä tälläinenkään hassumpaa ole. On monta kaunista kuusta ja kaikki hommat tehty ajoissa! Kai tästä saa nauttia?

Beiben kaveri teki meille piikkilankakranssin.

Piikkilanka on vanhaa ja kotoisin meidän tontilta!

Jouluaattona ja -päivänä tytär ja vävy tulevat käymään. Isäni ja veljeni tulevat meille pyhiksi. Toinen veljeni perheineen, he saapuvat joulupäivänä. Ihanaa ja mukavaa yhdessä oloa tiedossa! Olen aivan varma, että viimeistään rakkaat tuovat juhlan tunnun tullessaan!

Vanhemmiten alkaa näköjään pitämään joulutähdistä!

Näissä rauhallisissa tunnelmissa Leppämäen väki hiljenee joulun viettoon. Haluan toivottaa Teille kaikille oikein mukavaa ja rakkauden täyteistä Joulua!