sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Näkemiin talvi, vaan ei hyvästi!


31.03.2019



Talvi, talvi... oi talvi!
Meillä on ollut ihanaa aikaa yhdessä.
Olen nauttinut täysin siemauksin sinusta,
ollut onnellinen kanssasi.
Rakastanut sinua sydämestäni.


Olen rakastanut sitä tunnetta, 
kun olet kietonut minut hyiseen syliisi.
Olen kulkenut pimeydessäsi, 
astunut kuutamosi valoon.
Mitään pelkäämättä... turvassa kanssasi.


Olet monesti lohduttanut minua hiljaisuudellasi,
kun olen seissyt keskellä valkeuttasi.
Olen antanut sinun kietoa itseni lumiseen pehmeyteesi.
Olemme olleet yhtä,
sinä rakas talveni, minun kanssani.


Olet suuri rakkauteni!
Saat minut iloiseksi,
rentoutuneeksi 
ja hitaammaksi. 
Sinun seurasi on minulle hyvästä!  


Onko tämän pakko päättyä vielä?
Tuntuu, 
että vastahan me tavattiin pitkästä aikaa.
Viihdyn kanssasi,
enkä haluaisi vielä luopua sinusta.
Nautin meistä!


Tunnemme kuitenkin molemmat levottomuutta.
Sinä olet lähdössä pois 
ja minäkin haikailen vehreyden perään.
Haluat jakaa rakkauteni keväälle
ja minun heikko luonteeni on sen viettelylle altis.


Mutta mene rakkaani iloiten,
mene jonkun toisen rakastettavaksi.
Tiedän,että jonain päivänä tulet takaisin.
Minun luokseni,
minun syleiltäväkseni.



4 kommenttia:

  1. Tämä oli jotain niin kaunista! Sinähän olet ihana rakkausrunoilijakin - nuo sanat tulivat sydämestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! <3 Kaikenlaisia tuntemuksia pyörii päässä ja joskus ne saa kirjoitettua muistiin.

      Poista