Timin mänty

 

Kuulin ensimmäisen  kerran Hämeenkyrössä olevasta, 400- vuotta vanhasta uhripuusta, vieraillessamme alkuvuodesta Ahlmanin luonnovaratuottajaopiskelijoiden kanssa Osaralla ja eräässä marjoista tuotteita valmistavassa yrityksessä. Nyt kun opiskelen Hämeenkyrössä, oli ihan pakko lähteä katsomaan tätä paikallista nähtävyyttä.

Puu on valtava, jo suurin osin keloutunut ja jopa kuolleeltakin näyttävä mänty. Se seisoo ylväänä hiekkatien vieressä, pienen polun päässä Timin kylässä. Sitä kutsutaankin Timin männyksi.

Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että ikiaikainen petäjä on hengissä ja oksissa on vihreitä neulasia. 

Lähestyimme luokkakavereitteni kanssa mäntyä kunnioittavasti. Timin mäntyä on pidetty pyhänä paikkana, enkä yhtään ihmettele. Puusta huokuu mieletöntä energiaa ja pyhyyttä.

Timin mäntyä on pidetty parantajapuuna. Varsinkin hammassärkyisten pelastajana. Tästä on tallennettu paljon perimätietoa. Tiedon mukaan jos särkevän hampaan ientä kaivoi niin, että siitä alkoi vuotamaan verta ja hammassärkyinen löi tikun männyn kylkeen, pääsi siten taudistaan. Mänty vain vahvistui ja sai voimaa tikusta ja siinä olleesta "särystä".

Puussa on myös aikojen saatossa nähty värikkäitä nauhoja ja karhun kalloja. Mänty onkin ollut ns. karhunkallopuu, johon metsästäjät ovat ripustaneet kaatamansa karhun kallon palauttaakseen sen sen taivaalliseen alkukotiinsa. Karhullahan on suomalaisessa kansanperinteessä vahva sija.

Männylle on tuotu uhrilahjoja, kuten kolikoita ja linnun sulkia. Niitä näkyi vieläkin puun uurteissa ja koloissa. Minä en tuonut puulle tällä kertaa muuta kuin rakkautta, mutta koulukaverini jättivät koloihin jotain.

Meillä suomalaisilla on ollut kautta aikojen pyhiä paikkoja, -puita ja -kiviä. Niitä on pidetty portteina ihmisten ja tuonpuoleisen kanssa. Niistä on myös haettu parannusta, neuvoja ja apua ongelmiin.

Männyn kyljessä oli syviä koroja!

Tälläisissä paikoissa on ajateltu asuvan "väkeä", joiden kanssa on voinut käydä kauppaa. Timin mänty on suojeltu vuonna 1966. 

Osittain jo kuolleet oksat roikkuivat tehden
kattoa puun juurella vierailevien päälle.

Minä rakastan suuria puita! Olen Tampereen keskustan puistojen kasvatti ja jo lapsena pidin isoista tammista, vaahteroista ja lehmuksista, mitä puistoissa oli.

Joidenkin mielestä suuret puut saattavat olla olemukseltaan pelottavia tai uhkaavia. Joissakin elokuvissakin ne kuvataan ihmisiä vihaavina. Minusta suurissa puissa on lohtua, turvallisuutta ja edustavat jonkinlaista pysähtyneisyyttä ja pysyvyyttä.

Minä ja Marianne nojaillaan mäntyyn.

Tämä suuri ja vanha puu oli kyllä todella vaikuttava! Se oli todellakin kuin suoraan menneisyydestä. Mietittiin sitä, mitä kaikkea sen juurella on tapahtunut, mitä se on "nähnyt" ja kokenut.

Koimme myös hienon hetken, kun luokkakaverini Maria lauloi hiljaa karhun syntylaulua, puuhun nojaten puuta kunnioittaakseen. 

Maria laulaa karhunkallopetäjälle.

Minä en ole uskonnollinen, enkä juurikaan usko oikein mihinkään. Mutta tämän suuren puun vierellä tunsin kyllä sen pyhyyden. Jopa herkistyin sen mahtavuudesta. En yhtään ihmettele, miksi se on ollut ennen muinoin tärkeä puu sen ajan ihmisille.

Puun sisässä on jokin ikiaikanen naula!

Satuimme jutulle erään paikallisen kanssa, joka kyseli mistä olemme tulleet männylle. Kerroimme olevamme Osaran opiskelijoita ja hän kertoi kulkevansa koiralenkillä aina männyn ohi. Kyselimme häneltä, että käykö puuta katsomassa paljon ihmisiä. Kesällä oli kuulemma parahimmillaan ollut kahdeksankin autollista porukkaa yhtä aikaa. Se on tosi paljon ottaen huomioon, että kyseessä on puolikuollut puu, joka sijaitsee "ei missään"!

Puun kyljissä oli monenmoista kuviota!

Jos ajelette Vaasantietä Hämeenkyrön läpi, poiketkaa ilman muuta katsomaan tätä vanhaa karhunkallopetäjää. Se kannattaa!

Karhun synty, runo Kalevalasta

Missä Ohto synnytelty,
Mesikämmen käännytelty?
Luona kuun, tykönä päivän,
Otavaisen olkapäillä.
Sieltä on maahan laskettu
Hihnoissa hopeisissa,
Kultaisissa kätkyeissä.

TIMIN MÄNTY

Timintie 257, 39100 Hämeenkyrö

Suuntana omavaraisuus; osa 9: Mitä tänään syötäisiin?

Kasvihuoneen ja -maan satoa

Hei vaan kaikille! Syyskuu on jo pitkällä, mutta nyt vasta on kuukauden ensimmäinen maanantai. Sehän tarkoittaa sitä, että on aika suuntana omavaraisuus -sarjan yhteispostauksen. 

Tomaattien kalttaamista soseutusta varten.

 

Tsaut -blogin Satu  ja Korkeala -blogin Heikki ovat ideoineet aikaan tämän yhteispostaussarjan ja edelleen jaksavat sitä ylläpitää meitä muita "patistaen" kirjoittamaan ennalta sovituista aiheista. Kiitos teille molemmille, kun jaksatte!

Kuukuna auttaa tomaatin keruussa

Rakkautta ja maan antimia on ollut alusta asti mukana ja osallistunut lähes jokaiseen kuukauteen omalla postauksellaan. On ollut tosi ihanaa saada olla mukana tässä sallivassa blogiyhteisössä. Näistä yhteisistä kirjoituksista on tullut niin tapa, että ei vain voi olla pois kuin ihan pakottavista syistä!

Karhunvatukat maistuu!

Alla olevista linkeistä pääset lukemaan tämän vuotiset suuntana omavaraisuus -postaukset. Muiden vuosien postauksia löytyy tunnisteilla suuntanaomavaraisuus, omavaraisuus, yhteispostaus ja blogiyhteisö.

Hapankaali tekeytymään! Koulun jatkojalos-
tuksen kurssilla tehdään mm. tälläistä.

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Osa 5

Osa 6

Osa 8

Tämä syötiin höyrytettynä ja oli todella maukas!

Tämän kuun aihe oli kertoa, millaisen aterian on saanut tehtyä oman maan tai vaikkapa navetan antimista. Mutta kerron tapani mukaan ensin meidän kuulumisia. Tavoistani poiketen kerron sen lyhyesti! 

Hunajaa tuli puolet vähemmän, kuin edelliskesänä.

Muutenkaan en nyt kovin paljon tekstein kerro ruuista tai anna yksityiskohtaisia reseptejä niihin. Keräsin kuvia kännykästäni tämän kevään ja kesän osalta ja laitoin niiden kuvateksteihin vähän tietoa, mitä lautasilla on. Kuvat kertokoot enemmän kuin sanat tällä kertaa!

Ahvenet itse ongittuja ja loput lautasen ruoka-aineista
kasvimaalta, sekä -huoneesta.

Sen verran kuulumisista, että hyvää kuuluu ja ihmettelen edelleen sitä, mihin se kesä meni! Opiskelut ovat hyvässä vauhdissa. Olen ehtinyt tenttimään itseni luonnonmarjaneuvojaksi, tekemään kahden päivän mittaisen kestävällä tavalla toimimisen -näytön ja aloittamaan luonnontuotteiden jatkojalostuskurssin. Se vielä jatkuu nyt vielä viikon verran ja joudun tekemään retkiruokatehtävän nyt syksyllä. Näyttö on ensi keväänä ja pitäisi kehittää yksi tai useampi luonnontuotteita sisältävä syötävä tuote tai kokonaisuus. 

Tämän annoksen aineista on kastikkeen
jauhot, paistorasvat, sekä suola ja pippuri 
ostettu. Säilyikkeiden etikka, suola ja sokeri
kaupasta. Kaikki muu itse kasvatettua tai
kerättyä.

Tähän useamman peräkkäisen lähiopetusviikon putkeen mahtuu vielä sienineuvojakoulutus ja luonnon tuotteistamisen näyttö. Sitten helpottaa muutamaksi viikoksi lähiopetus. Tosin pitää alkaa miettimään seuraavien kurssien näyttöjä jo ennen kuin kurssit alkavat. Tähän päälle minulla on neljän kuukauden kestoinen matematiikan kurssi suoritettavanani nettiopintoina. Loppuvuodesta alkaa sitten lisää yto-aineiden kursseja.

Paputäyte tortilloille.

Säilykkeet omia ja täytteen aineistakin suurin
osa.

Beibe hoitelee "ranchia" meikäläisen opiskellessa muualla. Hänellä vuorotteluvapaa kestää vielä lokakuun loppuun ja maltan tuskin odottaa syyslomaani, jotta ehditään tekemään yhdessä jotain kivaa!

Sienirisotto jäniksen fileellä. Sienet, jänis ja 
risottoon käytetty raparperiviini omaa "tuotantoa".
sekä koristeena olevat herneenversot.

Viikonloput on tiukkaa mummuilua Kuukunan ja Ompun kanssa. Koulussa ollessani minulla on suunnaton ikävä läheisiäni. Onneksi näen heitä viikonloppuisin! Ystävien ja sukulaisten näkemiseen ei vain nyt yksinkertaisesti ole aikaa. Koulussa opiskelen myös iltaisin kaiken liikenevän ajan, joten en kyllä ole edes soitellut kellekkään. Sori tästä! 

Salaatin oliivit ja mozzarellajuusto kaupasta.
Fileen päällä olevan, kotipihan vuohenputkesta tehdyn
salsa verden öljy ja muut ainekset ostettu.

Viikonloppuisin myös yritän säilöä mahdollisuuksien mukaan kasvimaan ja -kasvihuoneen antimia. Yritän myös ehtiä hieman pyörähtämään lähimetsässä etsiskelemässä sieniä ja marjoja. Kiirettä pukkaa!

Sinappi, paistorasva ja mausteet kaupasta.
Osterivinokkaasta tehdyn hässäkän tuorejuusto
kaupasta.

Naudanpihvi vissymaitohorsmilla, hapatetuilla
pavuilla ja salaatilla. Salaatin aineet kaupasta.

Naudanliha ja osa salaatin aineksista omia.

Tähän postaukseen keräämäni ruokakuvat edustavat tyypillistä Leppämäen ateriointia. Pääasiassa me syömme täällä kahdestaan. Kahdelle ihmiselle on helppo "rääpäistä" kasaan jotain hieman pienemmästäkin sadosta.

Kaupan pasta porkkanannaattipestolla ja 
oman maan kasviksilla.

Paistetut perunat kesäkurpitsa-halloumi-
pihveillä ja wokatuilla vihanneksilla. Halloumi,
mausteet ja öljy kaupasta.

Talviaikaan syömme paljon patatyyppisiä ruokia perunan kanssa ja lisukkeina juuresraasteita, sekä kesällä säilömiämme kasviksia, sieniä ja marjoja.

Oma kasvatetun karitsan fileet grillissä. 
BBq-kastike kaupasta.

Samat fileet lautasella omien salaatti-
aineksien kanssa.

Oikeastaan kevät on kaikista "niukinta" aikaa! Mutta silloinkin villivihannekset täydentävät aterioita, ennen kuin kasvimaa ja -huone alkavat "suoltamaan" satoa.

Kaikki muu itseltä, paitsi tattipaistoksen öljy
ja mausteet.

Tässä valmistuu kesäkurpitsapihvejä, sekä
paistettuja perunoita puuhellalla, joka 
lämpiää oman pihan puilla.

Annoksen sämpylä punalapulla ostettu ja majoneesi
kaupasta. Muut kotipihan antimia.

Meidän ruokamme koostuvatkin itsekasvatetun lisäksi kauppojen punalaputetuista tuotteista ja hävikkihedelmistä. Tilaan myös jonkin verran ruokaa nettien hävikkiruokakaupoista. Niissä vaan valikoima tuppaa olemaan aikas herkkupainotteista! Mutta elämäänhän tarvitaan myös herkuttelua. Vai mitä?!?

Kasviswokkia ostoriisillä. Kaikki kasvikset
itseltä.

Voita, suolaa ja pippuria lukuun ottamatta kaikki
itseltä. Tuo tumma yläreunassa on uunipunajuurta.

Tällä hetkellä leivän leipominen on jäissä, johtuen ihan ajan puuttesta. Leipää meillä ei kovin paljoa menekään ja onneksi tytär tuo välillä tullessaan leipomiaan herkkusämpylöitä!

Tyypillinen kesäwokki Leppämäen tapaan!

Paistorasva ja suola kaupasta. Kyseessä siis munakas!

Me syömme kasvipainoitteista sekaruokaa. Vaikka kuvista taitaa saadakin sellaisen kuvan, että joka aterialla on lihaa. Jostain syystä en ole ottanut juurikaan kuvia keittoannoksista, vaikka keittojakin kyllä syömme.

Teemme ruokaa yleensä niin paljon, että sitä syödään useampana päivänä. Arkena saattaa olla kolmea, neljää eri ruokaa, jota vaihtelemme päivittäin. Kun olemme molemmat kotona, syömme kaksi ns. "kunnon ruokaa" päivittäin. Emme ole välipalatyyppejä!

Taas naudanfilepihviä. Ketsuppi kaupasta.

Leppämäen "Supermarketin" valikoimaa!

Kaupasta ostamme vilja- ja maitotuotteet, tällä hetkellä leivän, sekä juuston ja oivariinin leivänpäälle, paistorasvat, sokerin, suolan, mausteet, osan käyttämästämme alkoholista, herkut jne. 

Wok,wok!

Tosi paljon kuitenkin syömme itse omalla tonttimme tai lähiluonnon tuottamaa ruokaa. Se on aivan mahtavaa! En pysty kuvailemaan sitä onnentunnetta, mitä se minulle ja Beibelle tuottaa.

Oman ruuan tuottamien on meidän omavaraistelun perusta. Myös se, että kaikki käytetään hyödyksi mahdollisimman tarkkaan, on meille tärkeätä. 

Emme niinkään haikaile käyttämämme sähkön, tai muiden hyödykkeiden omavaraisuutta. Polttopuissa olemme olleet onnekkaasti omavaraisia oikeastaan koko Leppämäkivuotemme. Sekin on ihanaa!

Säilykeliha on teetetty muualla, mutta omien
karitsoiden lihaa. Olen ehkä lisännyt tähän
annokseen vielä nokareen voita ja pari palaa
silliä, jotka kaupasta.

Kyllähän siinä nyt kuitenkin tuli vähän enemmän "läppää", kuin olin ajatellut! Ruoka on minun intohimoni ja siitä voisin puhua, saati kirjoittaa vaikka kuinka!

Mutta käykäähän lukemassa muiden yhteispostauksiin osallistuneiden bloggareiden omavaraisuudessa aterioissaan. Linkit tuttuun tapaan tässä omani perässä!

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/syyskuu2020

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/09/lounas-kasvimaan-sadosta-omavaraisuus.html

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-9/

Villakotiranta http://www.villakotiranta.fi/kotipuutarhurin-kuulumisia-omavaraisuus-osa-9-2020/

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=20481

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/09/unelmana-omavaraisempi-elama-herkkuja.html

Korkeala vyöhyke 4 https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2020-ruoka/