Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Kaktukset saivat sittenkin maistaa kesän piikeissään!



Piti jo kesälomalla roudata kaikki piikkiset ulkoilemaan aitanrapulle. Beibehän teki viime vuonna minun kaktuskokoelmalle hienon tikashyllyn heinäseipäistä ja vanhoista saunanlaudepuista. Viime vuotisen kaktusten ulkokoilutuspostauksen pääset lukemaan tästä .

Aitanrapulla ei ihme kyllä ole kauheasti mitään roinaa!

Jotenkin vain se kesäkuu meni ja melkein heinäkuukin, ennenkuin sain kaktukset vietyä ulos. Tunnin homma, mutta tuntui koko päivältä. Lämpötilaa tuona päivänä oli +33 astetta!
Noin puolet noista ruukuista on yläkerrassa ja rappusten ylös-alas kapuaminen kukkaruukkujen kanssa oli kyllä aikas urakka. Varsinkin tällä kunnolla ja polvilla!


Muutamia uusia piikkisiä on muuttanut meille talven aikana. Muutamia on kyllä niin sanotusti "Lähteneet kuivemmille aavikoille"!



Emmin hieman tuoda noita ihan pikku-piikkisiä auringon ja tuulen armoille. Mutta yhtä hyvin ovat pärjänneet kuin isommatkin!






Kaktuksia alkaa olemaan jo niin paljon, että kaikki eivät tuohon hyllykölle mahdu. Täytyi vähän sommitella niitä terassille hyllyn alle ja otin vanhan puusaavinkin kukkapöytäkäyttöön.



Olen tehnyt talven aikana muutamia tosi hyviä Arabian kukkaruukkulöytöjä kirppiksiltä. Ja tosi kohtuulliseen hintaan. Olen löytänyt hyväkuntoisia ruukkuja hintaan 4-8 euroa ja nämä ruukut ovat tosi hyvännäköisiä kaktuksien kotina.

Viimeisimmät löydöt!

Pienempi löysikin asukin melkein heti! "Dragonfruit cactus"

Mää niin rakastan kaktuksia! Tytär aina kysyykin, että mitä mää niissä oikein nään? Ei tätä oikein osaa selittää. Ne ovat vaan niin kauniita karuudessaan ja yksinkertaisuudessaan. Niissä on jotain samaa kuin alppiruusuissa. Tajuatteko mitä tarkoitan? Alppiruusukaan ei puskana kummoinen ole. Mutta sitten kun se kukkii... voi taivas!



Minun kaktukseni eivät juurikaan ole kukkineen, joitain noita pienempiä yksilöitä lukuun ottamatta. Mutta silti ne ovat vaan niin hienoja!


Laskin kaktukseni ja niitä on 30. Aika monta! Beibe veikkasi viittätoista. Noi pienet hämää ja monta kaktusta asustelee vähän niinkuin kommuunissa. Eli samassa ruukussa!



Minä olen hieman rajoittanut vähäisen ikkunatilan vuoksi tätä piikkisten haalimistani. Mutta sellaisen yksilön tullessa vastaan, jossa on mielestäni sitä jotain, en vaan voi vastustaa. Beibe nauraakin, että jos rouvan hukkaa kaupoilla, hän yleensä löytää minut tuijottamassa kaktuksia!

Ammu vähän irstailee korallikaktus peittonaan! =D

6 kommenttia:

  1. Voi että miten hienoja. Mulla oli myös jokunen vuosi(17v.) sitten kaktushimo, mutta jostain syystä en osannut hoitaa niitä. Ne vaan lähtivät myös autuaammille aavikoille. Oli tuokin korallikaktus mulla, hieno sekin sulla.
    Toisilla on sisäkukka viherpeukalo, toisilla ulkokukkaviherpeukalo. Kai mulla on tuota jälkimmäistä vikaa. Tänä kesänä kyllä vein sisäkukat kuistille ja jotenkin ne näyttää nyt paljon paremmilta. Ihan kuin oisivat kasvaneet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niistä peukaloista tiiä! 😂 Kyllähän nää kasvijutut on vähän henkimaailman hommia. Joskus onnistuu, joskus ei! 😂

      Poista
  2. Upeita! Aion itsekin hankkia lähiaikoina muutaman piikikkään. Toivottavasti "hulluus" ei ihan totaalisesti iske, koska sitten tilaongelmia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, ai! Nyt siellä liikutaan vaarallisella asialla! Varo vaan etteivät sotke sinua pauloihinsa. Vai pitäisikö sanoa että piikkeihinsä! 😂

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Joo, ja ihan yhtä kova homma nää on kuskata takaisin sisälle! 😥😁

      Poista