Pyynikin näkötornilla katselemassa lapsuuden maisemia yläilmoista!

Olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni Tampereen keskustan alueella, kuten moni jo varmaan tietääkin. Kouluni olen käynyt aikanaa Amurin ala-asteella, Pyynikin ylä-asteella ja Pyynikin ammattikoulussa.
Kaikista näistä opinahjoista,  kävimme Pyynikinharjulla liikuntatunneilla. Hiihdettiin talvisin ja suunnistettiin keväisin ja syksyisin.

Varsinkin nämä suunnistusreissut olivat aina hieman mielenkiintoisia. Kaikki lähiseutujen pervot runkkarit ilmeisesti pitivät jonkinlaista lukujärjestystä lähikoulujen tyttöjen liikuntatunneista, koska käteenvetäjiä oli Pyynikin puskat väärällään. Siis ihan oikeasti! Tämä on totta!
Muistaakseni näistä joskus opettajille mainittiinkin, mutta en muista miten opet siihen suhtautuivat. Ilmeisesti eivät mitenkään, koska mitään seuraamuksia ei tullut.
Mutta eipä näistä runkkareista mitään harmia meille ollut, muutakuin vähän aina säikähdettiin, että mikäs se siellä puskassa heiluu. Eivät he koskaan mitään kontaktia meihin ottaneet. Itseensä vain! Eikä onneksi, ainakaan minulle, mitään traumoja jäänyt. Huvittava muisto vain!

Ihana "pelikaanipussikuva"!

No, me käytiin kesälomallamme Beiben kanssa Pyynikillä. Ei niitä runkkareita etsimässä, vaan näkötornilla!
Likkasena usein jäätiin munkille ja limsalle näkötornin kahvilaan, jos liikkatunnit olivat päivän viimeiset.
Jotkut kävivät ihan ylhäällä tornissa maisemia katsomassa. Mutta minulla ei ollut ikinä rahaa niin paljon, että olisin saanut sekä munkin, että lipun ylös torniin. Makealle persona, valitsin aina sen munkin!

Pyynikin näkötorni on kuuluisa lähinnä kahviostaan ja  legendaarisen hyvistä munkeistaan. Ei niinkään itse näkötornista ja sieltä näkyvistä maisemista.

Meitä kiinnosti itse torni ja sen näkymät, mutta eihän tuolla voi käydä nauttimatta sitä munkkia. Ja se pitäisi syödä lipaisematta huuliaan. Beibe onnistui, minä lipaisin refleksin omaisesti heti ekan haukun jälkeen!
Nuo munkit ovat hyviä! Rapeita, rasvaisia ja jotenkin sellaisia munkin ja donitsin risteytymiä. Pieni miinus kahville, joka oli tosi tummapaahtoista ja meidän juhlamokka -makuun ihan liian tymäkkää.

Pyynikin näkötorni on valmistunut vuonna 1929. Tätä graniitista rakennettua tornia edelsi puinen torni, joka valmistui vuonna 1888 ja se vaurioitui pahasti vuoden 1918 sisällissodassa käydyn Tampereen taistelun yhteydessä ja purettiin pois. Vanhasta tornista löytyy kuva täältä ja hieman historiaakin.

Itse torniin on 2 euron pääsymaksu ja ylös pääsee joko hissillä tai portaita. Hissi on sellainen vanha ja klonksottava, mutta päätimme käyttää sitä. Hurja kyyti, suosittelen!

Tornilla vierailupäivämme oli todella kaunis ja aurinkoinen. Pieni tuuli kävi ja ylhäältä tornista oli huikeat näkymät.
Itse tornihan ei ole mitenkään hirmu korkea. Ainoastaan 26 metriä. Mutta kun se seisoo Pyynikinharjun laella, 152 metriä meren pinnasta, näkymät ovat taatut!

Enpä ole ennen tästä suunnasta ja yläilmoista vanhoja huudejani katsellutkaan. Kaikki vanhat asuintaloni näin, ne mitä ei ole purettu. Komeat olivat myös järvinäkymät molempiin suuntiin!

Alas tornista tultiin rappusia. Beibeä vähän jännitti yläosan jyrkät raput. Lähinnä se, että miten eukko niistä taipumattomine polvineen suoriutuu!

Alhaalla juteltiin lipuntarkastajana toimivan nuoren miehen kanssa ja ihmeteltiin tornilla olevaa väenpaljoutta. Olimme liikkeellä ihan perustiistaina ja porukkaa oli tosi paljon niin munkkia syömässä, kuin vierailulla yläilmoissa.

Juteltiin niitä näitä ja kerroin nuorelle miehelle, kuinka me aina kouluaikoina suunnistettiin täällä Pyynikillä. Niistä runkkareista en kuitenkaan kertonut! Vaan siitä, että kuinka me suunnistettiin vilpillä. Porukoilla ettittiin tietyt rastit ja kokoonnuttiin sitten ennen open tarkastusta yhteen ja jaettiin löytämämme rastit niin, että kaikki saivat kaikki. Nuori mies kertoi, että tätä tapaa harrastetaan yhä edelleen. Hienoa, että jotain "hyviä" tapoja on siirtynyt meitä seuraavillekkin sukupolville!

Lapsuuden suunnistusmaastot!

Pyynikin näkötorni on hieno matkailukohde munkkikahviloineen. Seuraavan kerran otamme lenkkarit mukaan ja käymme kävelyllä Pyynikinharjun kauniissa maisemissa. Vieläköhän puskissa heiluu?!? ='D

Vielä jätskit naamaan ennen kotiin lähtöä! =D