perjantai 26. huhtikuuta 2019

Navetan purkamiseen ei sitten mennytkään koko kesää!


Navetan yhteydessä olevan huussin katolta löytyi kaksi ihan täysinäistä. vanerista
tulitikkulaatikkoa. 


Navetta on kivijalassaan! Vähän Beiben kanssa pelättiin, että sen purkamiseen menisi koko kesä, mutta ei sitten kuitenkaan! Navetta on kivijalassaan ja jotain pientä siivoamista vielä. Kattohuovat täytyy viedä hyötyjätekeskukselle, sitten kun on aikaa. Jotain metalliromuja perustuksilla lojuu, mutta ne menee sitten samalla kertaa kiertoon.
Ja hyvä että rakennus onkin purettuna, koska ei näillä helteillä kukaan tuollaista hommaa olisikaan jaksanut tehdä!



Ja tästä nopeasta purkutoiminnasta minä en voi ottaa juuri minkäänlaista kunniaa, vaan kaikki kuuluu Beibelle. Hän on tehnyt ihan uskomattoman urakan ja hienoa työtä tämän hirmuisen suuren urakan suhteen. Kaiken lisäksi ihan yksin! Minä olen ollut apuna ihan parina päivänä irroitellen jotain heloja, vienyt tavaraa navetasta pois ja siivonnut hieman. Kaiken muun on Beibe tehnyt. Olen niin ylpeä hänestä! <3

Pikkuhiljaa tuossa vuoden vaihteen jälkeen, tavaraa navetasta on alkanut liikkumaan muihin säilytyspisteisiin. Siinä on taas karsintaa käynyt kovalla kädellä, koska tuollainen noin 60 neliön tila on ollut aikasmoinen hamsteriluola. Ja todellakaan meillä ei ole moista katettua neliömäärää missään täällä tyhjillään! Joten tavaraa on lähtenyt kierrätykseen ja ihan poltettukin.

Purkaminen alkoi tosiaan kaikenlaisten helojen, hakojen, saranoiden sun muiden irroittelulla. Sitten Vanhan tallin/kanalan/kanilan sisustan purku. Sieltä otettiin talteen sinne aikanaan laitetut lautaritilät ja niistä Beibe teki multalaarit uuteen kasvihuoneeseen.
Vanhan navetan puolella nyt ei ihan hirvittävästi mitään rakenteita ollut, ihan vaan seinät ja katto.

Moni meiltä on vuosien varrella kysellyt, että miksi emme ole kunnostaneet rakennusta. Koska päällisin puolinhan se näytti ihan hyvältä. Varsinkin sen jälkeen, kun se sai punamultaa pintaansa.

Aikanaan kun Leppämäkeen muutettiin, olin ihan täpinöissäni, että meillä oli pieni navetta. Hevosemme Sara muutti kunnostettuun tallin osaan ja meillä oli lehmävasikka kasvamassa lihaksi.
Aika nopeasti kävi selväksi, että hirsirakenteet olivat pahasti mädäntyneet. Minä tilasin hienot satula- ja suitsitelineet hevoseni varusteille. Ongelmaksi koitui vain se, että ne eivät pysyneet seinässä! Hirsistä ei niin kovaa kohtaa löytynyt, että niihin olisi ruuvit saanut kiinnitettyä niin että pysyy.
Silloin päätimme, että navetta saa olla niin kauan kuin turvallisesti itsestään pystyssä pysyy ja hevoselle tehtiin uusi talli puimalan päätyyn.

Lähes 19 vuotta navetta ehti meitä palvelemaan. Sinne otettiin ensimmäiset kanat ja kanilanakin se ehti monta vuotta palvelemaan.
Se oli loistava varasto kaikenlaiselle lautatavaralle, polkupyörille, kukkaruukuille ja ihan kaikelle.
Sen kyllä sitten huomasikin, kun sitä tyhjennettiin, että kuinka helppo sinne olikaan ollut tavaraa tunkea.

Kun navetta oli tyhjennetty tavaroista, Beibe tyhjensi kanalan katolla olleet eristevillat. Se olikin ihan kamala homma, koska meillä oli siellä jossain vaiheessa aikasmoinen rottapopulaatio. Kanat ovat jotenkin sellaisia eläimiä, että ne houkuttaa rottia.
Hirvittävä myrkky- ja loukkusota käytiin, mutta rotat ehtivät mylläämään eristeet oikein kunnolla. Onneksi Beibellä oli asianmukaiset suojaimet touhussa, koska rotanpissanhaju oli kuulemma aikasmoinen.

Sen jälkeen oli vuorossa välikaton purku. Olimme toiveikkaita, että niistä saisimme leveitä lautoja jatkokäyttöön. Toive oli kuitenkin turha. Lähempi tarkastelu osoitti, että laudat olivat ihan pientä reikää täynnä. Tupajumit olivat tehneet aikanaan hyvää työtä!

Tämähän on ollut vanhoissa navetoissa ihan yleinen ongelma. Välikatto on tehty tosi matalalle, jotta tila pysyisi talvella lämpimänä eläinten ja lannan lämmöstä. Minkäänlaista ilmanvaihtoahan ei tietenkään ole ollut pientä ilmastointirööriä lukuunottamatta ja niinpä jatkuva kosteus on tehnyt tehtävänsä puisiin rakenteisiin.

Huovat alas otettuna

Tarviiko joku hyvää, mutta hieman sammaloitua
kattohuopaa? ='D


Välikaton jälkeen oli vuorossa vesikaton purku. Jo muutaman aikaisemman vuoden aikana, tuulet ja tuiverrukset olivat repineet isoja paloja tervapahvista. Mutta kyllä sitä silti vielä jäljellä oli.
Itse en ollut kotona silloin kun Beibe katteet oli irroittanut. Mutta pääsin siivoamaan katteen alla olevia sanomalehtiä, jotka olivat tuulisen ilman takia pitkin pihoja.


Agrh, mikä sotku!
Mä olin jo tässä vaiheessa taas kerran
valmis kattelemaan kerrostaloasuntoa
keskustasta!


Meidän navettahan oli rakennettu joskus 50 -luvulla. Mutta kattoremppa on tehty joskus 1976, sanomalehdistä päätellen. Niitä oli ilmeisesti kerätty monta vuotta, koska niitä oli aikaväliltä 1971-1976. Ne oli laitettu pehmikkeeksi vanhan pärekaton ja uuden tervapahvin väliin.

Nämä vanhat mainokset ovat aivan mahtavia!

Mainoksia ja työnhakuilmoituksia olivat lehdet täynnä!

von Wrightin veljesten tauluja on muuten juuri nytkin
näytillä Tampereen taidemuseossa. Ajankohtainen aihe
siis!

Meikäläisen syntymävuoden lehti!
Gelleriä epäiltiin vilpistä ja lusikat tutkittiin oikein Suomessa!


No, sitten olikin vuorossa jännät paikat, kun Beibe alkoi pärekattoa purkamaan. Kauhunsekaisin tuntemuksin katselin keittiön ikkunasta, kun hän istui katolla ja lapiolla työnsi päreitä alla olevaan peräkärryyn. Turvaköysi hänellä oli, totta kai! Mutta minun ruuanlaitostani ei meinannut tulla mitään, kun piti ikkunassa kytätä, että jos/koska hän putoaa.
Mutta yllättävän kivuttomasti päreet lähtivät irti ja homma oli tehty parissa illassa.

Tosielämän Hämis näkyy katolla, jos oikein tarkkaan katsoo!

Pikku hiljaa on päreet irroitettu!


Tähän väliin Beibe taisi purkaa heinäladon ja paskaruuman lautaseinät. Niistä otettiin jonkin verran parempia lautoja talteen. Niistä tulisi uuteen kasvihuoneeseen kulkuväylän ritilät ainakin.

Siinä on jo ladon laudoitusta purettu



Loppu katonpurku hoituikin sitten maasta käsin. Beibe pitkällä laudalla hakkasi altapäin ruodelaudat irti. Sitten hän jotenkin vain ujutteli kattotuolit alas ja kas niin, katto oli purettu. Täytyi vain ihailla, kuinka taivasti ja helpon näköisesti hän sen teki! Miehen pituudesta ehkä oli hieman hyötyä tässäkin asiassa.


Alkaa näyttämään navetan luurangolta!


Nyt on jo kattotuolitkin alhaalla

Tästä kuvasta näkee, ettei ole pienviljelijän navettaa mistään laatutavarasta
rakennettu. Pyöreitä puita ja ihmeellisiä jatkoksia. Meidän talo on tehty
vähän samanlaisesta matskusta!


Sitten loppu runko alas ja hirsiseinän kimppuun. Jos olimme vielä kokeneet jonkinlaista huonoa omaatuntoa tai epävarmuutta siitä, että oliko navetan purku sittenkään oikea ratkaisu, vai olisiko se sittenkin pitänyt kunnostaa, niin nyt viimeistään tiesimme tehneemme oikean ratkaisun. Navetasta ei todellakaan löytynyt yhtään ainutta kovaa hirttä!


Lunta oli vielä pelloilla runsaasti navetan purkuhommien aikaan, joten monta
kuormaa ihan vaan poltettiin.

Pieneksi on iso rakennus käynyt!


Purkuvaiheessa vielä näytti, että taka- ja väliseinän hirret saattaisivat olla sellaisessa kunnossa, että niitä voisi käyttää jossain projektissa. Esimerkiksi rakentaa laavu. Nopeasti kävi kyllä selväksi, että nekin olivat täynnä tupajuminreikiä ja kelpasivat suurin piirtein vain ja ainoastaan saunan lämmitykseen. Sisälle noita ei voi polttopuiksi tuoda, koska niistä lähtee sellainen ruskea, leijaileva pöly.
Muutama hirsi vietiin kasvimaalle ja niistä kasattiin jonkinlaiset kasvilavakehikot. Mutta voi olla, että ne ovat hyvin lyhytikäiset.

Navetta palaa!

Ei niin hyvää puuta! =(


Kyllä mä ihmettelen, että toi rakennus on ylipäätään
pysynyt pystyssä!

Hirren pää näyttää ihan kovalta...

... mutta läpileikkaus paljastaa paljon!


Kyllä myöntää täytyy, että maisema muuttui, kun navetta pihapiiristä lähti. Rakastin sitä näkyä, miltä navetta näytti talvisin keittiön ikkunasta. Mutta onneksi on muistot!

Takatalvi yllätti purkuhommat. Navetta ei enään ollut niin
ylväs lumipeitteessään.


Se, mitä navetan paikalle tulee, on mysteeri! Mitään eläinten asumusta siihen ei ainakaan tule. Se on varmaa!
Jos siihen jotain koppuloidaan, se on tuleva ihan jotain nautintoon ja rentoutumiseen viittaavaa.

Meillä ei ole ollut ikinä tapana suunnitella mitään, mitä tänne kemälle on rakennettu. Ne ovat aina vain rakentuneet ja suunnitelmat tulleet hommien edetessä. Ja silti on yleensä lopputulokset olleet silmää miellyttäviä!

Pikku hiljaa rakennus häviää hirsi hirreltä!


Vähiin käy, ennen kuin loppuu!
Ja puff, poissa!


Sillä, tehdäänkö navetan paikalle jotain, ei ole mitään kiirettä. Katsotaan, mihin varovaiset suunnitelmat ja unelmat vievät. Yleensä sanonta, hiljaa hyvä tulee, pitää paikkansa. "Mopo" vaan on näissä käsissä hyvin epävakaa!

Lämmöllä tätä näkyä muistellen! <3

16 kommenttia:

  1. On siinä ollut melkoinen purku projekti! Sinulla on kyllä laatumies..osaava ja ahkera mies on helmi! Kyllä se maisema tosiaan melkoisesti muuttuu ja alkuun voi tuntua ehkä oudoltakin ennen kuin silmä tottuu:) Leppoisaa perjantai päivää ja mukavaa viikonloppua❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan järkyttävän iso urakka! Kyllä täytyy sanoa, että on aikanaan miesvalinta osunut kohilleen! 😂 😉

      Ihmeesti silmä on jo tottunutkin näkymään . Ainut haitta on, että tuuli pääsee puhaltamaan suoraan pihaan tuolta peltoaukeilta.

      Kivaa viikonloppua sinulle !

      Poista
  2. On ollut iso työ! Olipa tosiaan silkkoa sisältä navetan puutavara. Mä laittaisin jonkun sellaisen terassin tuohon, kesäolohuoneen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja kyllä on kosteus aikanaan tehnyt rakennuksesta selvän !

      Njaa, ehkä jotain tuon suuntaista voisi vaikka ollakkin ajatuksissa ! 😃

      Poista
  3. Onpa hommaa ollut! Siellä on joku emäntä varmaan hoidellut lehmiä ennen sinuakin.
    Mutta hyvä kun saitte nyt purettua, koska oli jo niin lahonnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kova homma oli Beibellä!

      Juu, Vieno-emäntähän tässä on asunut ennen minua. Kolmen lehmän parsi tuossa oli. Joten ei mikään suuri karja!

      Poista
  4. Melkoinen homma, huhhuh! Ihastelen kyllä, miten tarkasti, siististi ja järjestelmällisesti Beibe on ton homman hoitanut. Sitä mietin, että olisko sen voinut polttaa siinä paikallaan? Olis säästynyt koko purkamisen vaiva... ;) tai olis ottanut pois vaan ne, mitä oli ihan pakko (esim. ikkunat). Siis jos lähes koko helahoito kuitenkin meni tulille.

    Mielenkiinnolla odotan, mitä tuohon tilalle mahtaa tulla... tuskin se tyhjäksi jää, kun teistä ahkeroitsijoista on kyse!! =D

    Mukavaa viikonloppua! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tota polttamista mietittiin ja vähän kyseltiinkin. Mutta kaikki muut rakennukset on niin lähellä, että riskit olis ollut liian isot . Ja sekin mietitytti, millainen sotku siitä sitten olisi tullut, kun olisi pitänyt siivota palon jäljet ja piha paloautojen jäljiltä.

      Mutta nyt se on purettu ja jatkosuunnitelmat muhivat! 😃

      Kivaa viikonloppua sinulle! 💛

      Poista
  5. Aikamoinen urakkasuoritus, nostan hattua. En voinut olla naurahtamatta tuolle vanhalle sukkahousumainokselle ;) ei varmaan tänäpäivänä menisi läpi. Ihanat nuo tikkuaskitkin, kaikkea kivaa sitä löytääkin. Vihreyttä viikonloppuun <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Beibe itsekkin hämmästeli , kuinka kivuttomasti homma sujui ja nopealla aikataululla. Oltiin tosiaan ajateltu, että koko kesä tuossa menee!

      Mulla meni kyllä pitkä tovi noita lehtiä selaillessa! 😂

      Poista
  6. On kyllä ollut iso urakka, huh huh!
    Purkaessa on tullut vastaan historian havinaa.
    Mukavaa alkavaa uutta viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, mutta nyt se on pääpiirteittäin tehty! Ladonpohjan kiviä vielä siirrellään ja ympäristöä siistitään, mutta ei mitään suurempia enään.

      Mulla olisi mennyt vaikka koko päivä noita lehtiä lukiessa!

      Ihanaa vappua teille! <3

      Poista
  7. Oho, melkonen urakka ollut! Voin vaan hämmästellä, miten keneltäkään voi purku sujua noin siististi :) Omat työmaat kun on aina sisältäneet purkutaravaa pitkin pihaa vielä viikkokausia, samoin on kyllä rakennustöiden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Beibe on siisti ja järjestelmällinen ihminen. Hyvä, että edes toinen meistä on! ='D Minulla on aina kaikki kamat ihan leväällään ja tavarat putoaa kädestä kuin koiralta kakka pyllystä!

      Poista
  8. Onni on ahkera ja pitkä mies 😉. Kovaa hommaa on rakentaminen mutta purkaminen se vasta kovaa hommaa onkin ja pölisevää!

    Mukavaa Vappuviikkoa Leppämäkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! =D Noi hirret pölisivät ihan kauheasti. Joka paikka oli ja on vieläkin ihan sellaisessa vaaleanruskeassa pölyssä. No, onneksi perinteinen vappusää on tuomassa vesisateita!

      Kivaa vappua Kivipeltoonkin! <3

      Poista