Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

maanantai 1. kesäkuuta 2020

Suuntana omavaraisuus osa 6; miten satoa käytetään, villivihannekset, kasvivärjäys ja tuholaisten torjunta!


Raparperikiisseliä on tullut syötyä moneen otteeseen!

Ja tietysti se, että mitä meille kuuluu! Hyvää kiitos kuuluu ja ai hurja, että on ihan oikeasti jo kesäkuu! Aika näköjään menee ihan yhtä lujaa, kuin kaikkina muinakin keväinä. Vaikka tämä kevät olikin aikas pitkä täällä itä-Pirkanmaalla. Kauan oli viileää ja se sopi kyllä hyvin meille, koska luonto sai aikaa heräillä talvesta. Mekin saimme armonaikaa tehdä kevättöitä, mutta silti ne vaan aina on myöhässä!

Toukokuinen kasvimaa

Taas on aika siis omavaraisuusbloggaajien yhteispostauksen! Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9 aamulla, joukko omavaraisemmasta elämästä kiinnostuneita bloggaajia postaavat etukäteen annetuista aiheista ja kertovat kuulumisiaan.

Juolavehnä ainakin on satoisaa!

Tsajut -blogin Satu ja Korkeala -blogin Heikki ovat alunperin laittaneet pystyyn tämän #suuntanaomavaraisuus -sarjan. Kiitos heille, että jaksavat joka kuukausi keräillä meidän postausten linkit ja patistella niitä heille lähettämään!

Kädet alkavat olemaan kesäkunnossa! ='D

Minun tämän sarjan ja edellisten vuosien postaukset löydät suuntana omavaraisuus ja omavaraisuus -tunnisteiden takaa. Instasta ja facesta löytyy myös #suuntanaomavaraisuus hästägillä.

Alla olevista linkeistä pääset lukemaan minun tämän vuotiset sarjaan liittyvät postaukset. Tämän kertaisen postauksen loppuun laitan tuttuun tapaan linkit muiden osallistuneiden bloggaajien postauksiin.


Oletko koskaan maistanut vaahteran kukkaa? Se maistuu
ihanan makealta ja raikkaalta!

Osa 1
Osa 2
Osa 3
Osa 4
Osa 5

Kuukuna on ollut paljon tekemässä hommia mummulassa.
Hän sanoo, että "Hommii!" ja sitten mennään!

Vesien lasku letkulla on nyt se Top 1 -homma!

Se tässä korona-ajassa on ollut hyvää, että olemme todellakin nyt syöneet viime satokaudella varastoituja ruokia pois. Pakastimet alkavat tyhjenemään, siis ei mitenkään huolestuttavasti, mutta kuitenkin olemme käyttäneet lihoja, kasviksia, marjoja ja keiteltyjä liemiä pois. Se on pelkästään positiivista ja hienoa, että voi syödä paljon itse kasvattamaansa ruokaa!

Viimeinen hapatettu kurkku!

Uutta satoa ei vielä kovin paljoa ole tullut. Retiisejä laitoin kasvihuoneeseen ja ne onnistuivat parhaiten ikinä. Olemme syöneet valehtelematta useamman kilon retiisiä. Ihan sellaisenaan raakoina, mutta olemme tehneet niistä myös mummon retiisiisejä kurkkujen tapaan ja lämmintä retiisilisäkettä. Jälkimmäinen onkin herkkua ja mikä parasta, lämpimänä retiisi menettää kipakkuutensa, mistä minä en niin välitä.
Lämpimien, hunajaisten retiisien ohjeen löydät täältä . Siinäpä tuli ensimmäinen vinkki, miten meillä satoa hyödynnetään! Tai oikeastaan toinen, koska ensimmäinen kuva oli raparperikiisselistä ja sitä meillä syödään paljon. Sekaan heitetään pakastimesta marjoja ja nautitaan maustamattoman jogurtin, vaniljakastikkeen tai ihan ehdan kerman kera.

Räntäsadetta paossa kasvihuoneessa!

Onnellinen retiisimuija!

Minähän opiskelen luonnonvaratuottamista ja villiyrtit kuuluvat isona osana opintojani. Minulla on pakollisena tutkinnonosana Luonnontuotteiden tuottaminen ja valinnaisina Hyvinvoinnin tuottaminen luonnontuotteiden avulla, sekä Luonnontuotteiden jatkojalostus. Kaikkiin näihin kuuluvat villiyrtit; niiden kerääminen, käsittely ja jatkojalostaminen.

Nokkosta kerättynä muutama litra.

Minä en ole kovin perehtynyt oikeastaan muihin kuin näihin helppoihin ja turvallisiin villiyrtteihin, kuten nokkonen ja vuohenputki. Voikukkaa en juurikaan käytä. Lehtiä en ole varmaan koskaan täällä kotona ihmisravinnoksi kerännyt, elukoille kyllä päivittäin. Meillä ei kasva sellaista sileälehtistä voikukkaa, joka olisi miedomman makuista.
Kukintoja olen kerännyt jonkin verran ja kuivannut niitä talven mahdollisia kosmetiikka kokeiluja varten. Hyytelöäkin tein, vaikka se on todella hidasta ja kovatöistä. Mutta niin hyvää!

Talven nokkoset ryöpättynä ja hienonnettuna pakkaseen!

Kuusenkerkkää kerään ja käytän lähinnä keittämällä siirappia siitä. Kuusenkerkkäsiirappia käytän tuorepuuroa makeuttamaan, lättyjen päällä, maustamattomaan jogurttiin ja kaikkeen leivontaa, sekä ruuanlaittoon, mihin siirappia nyt yleensä käytetään. Maustan sillä näin kesällä myös jääkahvia!
Kuusenkerkkäpesto on herkkua varhaisperunoiden ja lohen lisäkkeenä! Ohjeen pestoon voit napata täältä .

Olen myös pakastanut kuusenkerkkiä ja niitä soseutan
muiden ainesten kanssa smoothieihin.

Meillä on vielä itse kasvatettua lihaa ja viimeiset kukot olen käyttänyt vedettyyn kukkoon ja kukkoviillokkiin . Molemmat todellista herkkuruokaa ja ei todellakaan tehokasvatetusta siipikarjasta tehtyä!


Sipulia paistileikkeiden alle, jottei lihat jää padan-
pohjaan kiinni.

Yksinkertaisimmillaan vaan pullosta bbq -kastiketta päälle.

Hyvää riisin kanssa, mutta myös sämpylän välissä!

Lammaskuulumisia sen verran, että pässipojat kasvavat hurjaa vauhtia. Ovat kyllä sellaisia pullukoita, että! Kaksi pojista on tosi kesyjä, mutta kolmas ei anna rapsutella. Tämä on minusta aina hieman hämmentävää, että eläinlapset voivat olla laumassa noin erilaisia. Mutta niinhän me ihmisetkin olemme!
No, arkoja eläimiä meillä ei lisääntymiseen joka tapauksessa käytettäisikään. Joten. lampaanlihaa on ainakin yhden pässin verran syksyllä tulossa.
Mutta jos jollakulla teistä on uudelle pässille tarvetta, tässä olisi kyllä mukavan kesyjä poikia ihan siitokseen myynnissä. Nämähän ovat suomenlampaan ja ahvenanmaanlampaan sekoituksia. Eivät siis puhdasrotuisia.
En viitsi niitä alkaa missään Torissa tms. varmaan myymään, koska kahta uuhta myydessäni soittotulva oli niin valtava ulkomaalaistaustaisten osalta. Minun oli pakko jo poistaa ilmoitus, koska soittotulva alkoi häiritsemään.
Minullahan ei ole ketään vastaan mitään ja kaikkia ostajaehdokkaita kohtelen saman arvoisesti. Mutta jos olen ilmoittanut, etten myy lampaitani kuin sellaiselle ostajalle jolla on tilatunnukset, en niitä todellakaan myy tunnuksettomille. En vaikka veli, käly tai kumminkaima ne tulisi heti hakemaan! Se, että suomalainen lainsäädäntö ja sen noudattaminen ei mene jakeluun, on ärsyttävää.
Samoin se, että hintaa poljetaan ihan alakanttiin! Jos pyydän lampaasta 80 euroa, en todellakaan myy sitä 40 euroon!
Myös se, että olen myymässä kahta lammasta, niin minulta yritetään ostaa 10 lammasta. Eikä uskota, kun sanon, ettei minulla ole edes niin montaa lammasta. "Mutta onko sinun naapurilla? Ostan sinun naapurinkin lampaat?" ='D Voi luoja!
Kyllähän se on tiedossa, että nämä ulkomaalaistaustaiset ostajat haluavat ostaa lampaat lihaksi ja halalteurastaa ne. En halua myydä eläimiäni teuraaksi, jos tiedän ettei niitä tainnuteta ennen verenlaskua.

Voitto ja pikkupojat!

Kaiken tämän hössötyksen keskellä on ollut onneksi aikaa tutustua Omppuun. Tyttö on kasvanut kovasti, mutta on vieläkin reilun kuukauden iässä nippa nappa saavuttanut isoveikkansa syntymäpainon.
Hän on alkanut olemaan pieniä hetkiä hereillä ja silmät auki. Joten hänen kanssaan pystyy jo pikkuisen seurustelemaan. Hän on niin suloinen!

Omppu! <3

Kasvimaa, tuo ikuinen muuttuja! Olen kovasti purkanut vanhoja lavakauluslavoja, jotka ovat tulleet matkansa päähän. Osa niistä on kymmenisen vuotta vanhoja ja lahovaurioisia. Niiden tilalle olen tehnyt Beiben avustuksella isoja, matalia kasvatuspenkkejä.
Hieman epäkäytännöllisiähän ne ovat leveytensä puolesta, mutta olen ajatellut niihin laittaa vaikka laudan keskelle kulkuväyläksi.
Vaikka lavakaulukset ovat käteviä, ne kuivuvat ja niihin ei mahdu paljon kasvamaan.

Ikuisuusprojekti!

Juolavehnän ja ohdakkeiden kanssa on ikusta taistelua. Ne puskevat paksujenkin katteiden läpi ja valtaavat lavat. Ihan silläkin on hyvä kaivella noita iän kaiken vanhoja lavoja pois ja kattaa uudelleen. Minähän en haluaisi paljon rahaa käyttää katteisiin ja käyttää vain kierrätysmateriaaleja, kuten pahvia ja sanomalehteä. Missään tapauksessa en haluaisi laittaa mitään maatumatonta tuonne kasvimaalle, kun se on kuitenkin peltoa. Osaan meinaan kuvitella tilanteen, kun joku joskus sadan vuoden päästä niitä muoveja siellä kiroaisi!
Mutta pahvia ei sellaisia määriä mistään saa, että kerralla saisi ison alueen katettua. Joten ostin Hankkijalta biohajoavaa katekangasta. Se ei ollut kovin kallista, mutta epäilen vähän, ettei se pidä juolavehnää ja ohdakkeita yhtään sen paremmin kurissa kuin pahvi. Mutta oli pakko saada nopea ratkaisu, jotta sain tuon puretun alueen valmiiksi. Jäämme seuraamaan tilannetta!

Grillattua kanin ulkofilettä, retiisiä, pekoniin käärittyjä
horsmanversoja ja vuohenputkitempuraa. Omavaraisuus-
aste aikas korkea!

Tämä postaus nyt vähän hyppii aiheesta toiseen, koska latasin kännykästä kuvat ensin siinä järjestyksessä kun niitä on toukokuussa otettu. Aiheitakin on pohdittavaksi monta, joten mennään sujuvasti aiheesta toiseen hypellen. Yrittäkää pysyä mukana!

Viime kesän kuivattua villiyrttisatoa olen käyttänyt
jalkakylpyaineksina.

Kuusenkerkkää, puna-apilaa, kehäkukkaa, kamomillaa ja
siankärsämöä.

Opiskelusta vielä sen verran, että minulla on kaksi jaksoa tulossa vielä kesäkuussa. Nyt tällä viikolla olen oikein koululla viisi päivää yrttineuvojakoulutuksessa. Jännittää, miten siitä selviän! Toivottavasti edes muutamaan luonnonyrttiin saisin pätevyyden.
Sitten olisi vielä toisen pakollisen tutkinnonosan, Luonnontuotteiden tuottamisesta viikko. Siitä en vielä tiedä, mitä pitää sisällään ja onko lähiopetusta tulossa.
Green Care näyttö on suorittamista vailla, kun vain saisi opelta hyväksynnän suunnitelmasta. Teen sen luokkakaverin kanssa Facessa etänä.
Muuten aion lopun kesäkuuta kuluttaa Kestävällä tavalla toimimisen muutaman tehtävän parissa, enkä edes aio hakea nyt tälle kesälle enään mitään koulutussopimuspaikkaa. Ehkä olisin, jos olisin tiennyt tästä ajan paljoudesta tälle keväälle. Mutta toisaalta, olen kyllä harjoitellut jatkuvasti näitä kouluhommia täällä kotona. Se hyvä puoli tämän luontoalan opiskelussa on, että lajintunnistusta, kasvionkeruuta ja noita Moodle tehtäviä voi tehdä koko ajan kotioloissakin.

Kukko kiehumassa puuliedellä!

Ja taas rapsukiissulia pensasmustikoilla ja villivadelmilla.

Yhtenä aiheena oli tuholaisten torjunta. Meillä ei ole juurikaan käytetty mitään kemiallisia myrkkyjä torjunnassa. Nyt kun nokkosta on tullut ryöppäiltyä useampaan otteeseen, olen hyödyntänyt keitinvettä kasveille. Kesälläkin liotan nokkosta ja kastelen sillä kasvimaata. Tämä nyt on lähinnä ehkä enemmän lannoitusta, mutta joskus suihkuttelenkin sillä kasveja huomatessani niissä jotain ei toivottuja ötököitä.

Hän hymyilee! <3

Pässipojat!

Muutenkin yritän ehkä enemmänkin torjua ennakolta tuholaisia. Harjoitan jonkin verran kumppanuuskasviviljelyä, sekä vuoroviljelyä. Katson, mitkä kasvit ovat hyviä kumppaneita toisilleen ja torjuvat toistensa tuholaisia. Vuoroviljelyllä ennaltaehkäisen myös kasvitauteja. Esimerkiksi sipuli ja porkkana ovat loistavia kavereita toisilleen. Ehkä tässä on jotain perää, koska meillä ei ole koskaan esiintynyt porkkanakemppiä, vaikka kuusikkoa on ympärillä. Olen kuullut, että porkkanakemppi viihtyisi juuri tälläisessä kuusten ympäröimässä paikassa.

Kukkoviillokkia perunalla ja karpalohyytelöllä!

Maahan menossa sipulia, kyssäkaalia, porkkanaa, samettikukkaa ja kamomillaa!

Kylvän ja istutan myös kehäkukkaa ja samettiruusuja kasvimaalle. Ne auttavat torjumaan myös mullassa eläviä tuholaisia ja kasvitauteja. Auringonkukallakin on tälläisiä ominaisuuksia. Ja onhan kukkivat kukat todella kauniitakin kasvimaalla. Kehäkukasta lisäksi kerään kukkia kuivuriin jalkakylpyaineksiksi ja käytettäväksi öljyuutoksiin saippuaa ja salvoja varten.
Kumppanuuskasveista löytyy listaa esimerkiksi täältä .

Maitovaahto tuijottaa takaisin!

Munakasta omien kanojen munista ja vuohenputkella
höystettynä. On siellä vähän makkaraa ja juustoakin
Beiben mieliksi!


Meidän kasvimaalle laitetaan kasvamaan ihan sellaisia perusvihanneksia ja juureksia, kuten porkkanaa, sipulia, perunaa, mangoldia ja punajuurta. Myös papuja laitan joka vuosi. Niistä saa mukavasti pakkaseen tarpeita vaikkapa tortillatäytettä varten.
Myös hapatetut pavut ovat herkullisia ja helppoja tehdä. Ne säilyvät tosi hyvin jääkaapissa!

Kesän ensimmäiset kotimaiset mansikatkin on jo syöty!

Jääkahvia kuusenkerkkäsiirapilla maustettuna.

Raadannan keskellä jaksaa vielä hymyilläkin!

Olen hieman aloitellut taas kasveilla lankojen värjäämistä. Koiranputkella värjäsin 200g 7 -veikkaa. Olen kerran aiemmin sillä värjännyt joskus vuosia sitten värjäyskurssilla. Muistin, että väri olisi ollut silloin keltaisempi, mutta voi olla ajan kullanneen muistot. Väristä tuli hieman hailu minun mieleeni. Mutta koska olen keltaista värjännyt pietaryrtin kukinnoilla ja siitä tulee todella intensiivisisen keltaista, voi olla että muistelen koiranputkesta tulleen saman tapaista.

Koiranputkea liossa lankojen värjäystä varten.
Koiranputkella värjätty!



Lankojen värjäys kasviväreillä on sellaista puuhaa, mitä haluaisin tehdä enemmänkin ja vaikkapa järjestää jatkossa joskus värjäyksen peruskurssejakin. En ole tässä värjäystouhussa mitenkään pro ja itsekin ihan aloittelija. Mutta perusteet on hallussa ja niitä pystyn opettamaan. Jokainenhan voi itse sitten alkaa soveltamaan ja tekemään kokeilujaan omalla tahollaan.

Neitoperhonen voikukalla.

Muutenkaan en ole mikään käsityöihminen! Sukkia kudon jonkin verran, mutta siihen se sitten melkein jääkin. Mutta olenkin ajatellut, että voinhan minä värjätä lankoja ja vaikkapa myydä niitä niille, jotka osaavat niistä jotain tehdäkin. Sitähän se luonnonvaratuottaminen ja luonnontuotteiden jatkojalostaminen on!
Se on sitten eri asia, kuka noita lankoja ostaisi. Koska tuleehan niille jonkin verran hintaa, kun niihin alkaa työtuntejaan laskemaan. Sen vuoksi kurssittaminen jatkossa voisi kuitenkin olla se juttu, mikä saattaisi kannattaa.

Kasvihuoneessa on muutama persilja talvehtinut, joten siitä
on vähän satoa saatu.

Mehiläiskausikin on avattu! Viikko takaperin avasimme pesän oikein kunnolla tarkistaaksemme, miten siellä voidaan. Hyvin oli vielä ruokaa; siitepölyä ja hunajaa. Peittosikiöitäkin oli, mutta munia ja toukkia ei oikein näkynyt. Se hieman huoletti!

Leppämäen kuningatar! <3

Mietimmekin, voisiko se johtua silloin olleilta kylmistä keleistä ja että olisiko kuningatar lakannut munimasta kylmyyden takia. Tätä pitää nyt tarkkailla!
Meille on tulossa uusi kuningatar jaoketta varten kesäkuun alussa. Mutta jos nyt näyttää, että vanha kuningatar olisi taantunut muninnassaan, pitää harkita sen listimistä ja vaihtaa uusi kuningatar vanhaan pesään. Unohtaa jaokkeen teko nyt aikakin tältä erää.
Punainen väripiste sen selässä kertoo valtiattaren olevan vuodelta -18 ja voi olla, että sen häälennolta saamat siittiöt alkavat olemaan loppu.

Kania, lämpimiä retiisejä ja omia perunoita paistettuna!

On tämä mehiläistarhaus vaikeata tälläisille amatööreille! Vaikka on kurssi käytynä ja paljon kirjallisuutta tukena, plus netistä saatava tieto, silti on koko ajan epävarmuus tekemisistämme. Koko ajan lisää opitaan, mutta ei haluaisi oppia kantapään kautta, koska siinä on sitten koko pesän kohtalo pelissä.

Jalkakylpyaineksia!

Mehiläisille on voikukkien mesi maistunut!

Onneksi nyt on ollut lämmin jakso ja ainakin voikukka kukkii reippaasti. Luumu- ja kirsikkapuutkin alkavat olemaan kukassa, mutta niissä ei kyllä yhtään mehiläisiä näy. Aika jännä juttu sinänsä, koska meidän kahdella naapurillakin on mehiläisiä, joten luulisi jokaisen kukan olevan ruuhkaan asti täynnä pölyttäjiä. Mutta noi hedelmäpuiden kukat ei sitten kuitenkaan taida olla listalla ensimmäisinä pörriäisten mielestä.


Voikukkaa kuivuriin!

Papan kanssa tietä lanaamassa!

Mummun kasteluapulainen!

Vaikka olenkin ihan into piukeena lähdössä viikon yrttineuvojakoulutukseen, silti tuntuu etten millään ehtisi olemaan poissa kotoa! Minulla on enemmän aikaa touhuamiseen kuin koskaan aiemmin ja silti aika ei riitä mihinkään. Olen koko ajan ihan ylityöllistetty näistä kotihommista!
On se kummallista! Ja tämän kevään piti olla sellainen, että vähennän tekemisen määrää ja laitan vähemmän kasvamaan kaikkea. No, sitten tuli korona ja kotona olo tulikin osaksi arkea ja opiskeluja. Hyvä niin, koska olen kuitenkin nauttinut tästä etäopiskelusta ihan kympillä. Ei ole ahdistanut, ei sitten yhtään!

Pikkukasvihuoneen edessä ahomansikka kukkii!

Vaikka rehua on kahdessa astiassa, kaikkien täytyy syödä samasta yhtä aikaa!

Ainut mikä ahdistaa, on ajatus siitä, että tämä onni ja autuus loppuu joskus aikanaan! Tästä pitäisi taas jossain vaiheessa muuttua tehokkaaksi ja tuottavaksi, sekä miettiä työllistymistä. Eikö sitä vain voisi olla täällä kotona? Apua!

Nokkosta!

Vaikka olenkin ihan koko ajan tiedostanut sen, että työllistyminen tälle alalle on vaikeata, jotenkin mitä enemmän alaa opiskelen, sitä vaikeammalta työllistyminen vaikuttaa. Tämä on juuri sitä tiedon lisäämää tuskaa. Ihmisiä kovasti kiinnostaa luonnosta saatavan ravinnon ja hyvinvoinnin mahdollisuudet, mutta onko suomalaiset valmiita siitä maksamaan? Ehkä jossain pääkaupunkiseudulla, mutta eivät välttämättä täällä maaseudulla.
Ja se että, kaikki pitäisi sitten aloittaa niin järjettömän suuressa mittakaavassa ollakseen kannattavaa. Minä en enään haluaisi ottaa tässä iässä ja kunnossa mitään suuria lainoja rahoittaakseni yritystoimintaa, vaan yrittää lähinnä keksiä jotain sellaista pientä, millä nippa nappa tulisin toimeen. Mutta tuntuu, ettei tämä ole hyväksyttävä ajattelutapa, vaan pitäisi taas lähteä siihen kuuluisaan oravanpyörää olemaan tehokas ja tuottava yhteiskunnalle. En tiedä!

Välillä päntätään!

Menipäs nyt taas syvälliseksi paasaamiseksi! Nämä ajatukset vaan pyörivät jatkuvasti päässä ja niitä on välillä hyvä purkaa sanoiksi.
Mutta käykäähän lukemassa mitä muille bloggaajille kuuluu ja millaisissa ajatuksissa heidän toukokuunsa meni. Linkit heidän postauksiinsa löytyvät alta!

Maurille kortisonia allergiaoireisiin hakemassa lekurista!

Oikein mukavaa kesäkuuta kaikille lukijoille ja kanssakulkijoille!

Maan antimia! 💚

Linkit ovat kasvuvyöhykkeittäin, jotta lukijat löytävät omalla kasvuvyöhykkeellä kirjoitettut vinkit paremmin!

Vyöhyke 1

Vyöhyke 2

Vyöhyke 3

Vyöhyke 4

Vyöhyke 5



12 kommenttia:

  1. Ihan meni pää pökkyrälle kun oli vaikka mitä luettavaa, vaan kiva oli lukea kuulumisia ihanien kuvien kera...niin ja herkullisten myös:) Nuo pässipojat on sitten suloisia:) Leppoisaa ja aurinkoista alkanutta kesäkuuta ♥ ☀️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän oli sekavaa kerrontaa, asiasta toiseen hyppien. Mutta kiva, jos jotain irti sait!

      Mukavaa kesäkuun alkua sinullekkin!

      Poista
  2. Hapatuskurssin voisit järjestää - vaikka ihan verkkokurssina. Nuo hapatetut pavut kiinnostaa kovasti, ja miksei oma hapankaali. Pelkään vaan, että lopputulos on homeista löllöä :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi pavut kyllä on onnistunut mulla aina. Puhtaus on a ja O hapatuksessa. Mutta muutenhan se on aika yksinkertaista.

      Poista
  3. Meillä on edelleen etsinnän alla pässit. Näillä main tuntuu kaikki lähteneen samalta kasvattajalta niin ovat sukua toisilleen.

    Kun tuossa joku aika sitten etsin uutta kotia kukolle niin se olisi pitänyt viedä Tampereelle asti. Kauhea kiire ja tarve olisi juuri brahma kukolle mutta hakemaan sitä ei voitu tulla. Enkä ala kyllä ilmaista kukkoa kuskaamaan yhtään mihinkään. Jotkut kyllä osaavat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, meillä tossa niitä olisi! Taitaa vaan sinulle tulla liian pitkä matka.

      Joo, kanikaupoissa usein törmää tuohon, että voitko tuoda?

      Poista
  4. Teillä on ollut vilskettä. Meidän taapero katsoi postauksen kuvat ja ihaili jokaista traktori ja kastelukuvaa huolella :-D

    VastaaPoista
  5. Kiitos taasen ihanasta ja pitkästä postauksesta sekä ihanasta määrästä kuvia. Postauksiasi on aina ihana lukea ja välillä palaan niihin uudelleenkin. Ihanaa kesää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vain, ilo on minun puolellani! =) Ihanaa kesää teillekin !

      Poista
  6. Mehiläishommat on kyllä ihan huippu mielenkiintoisia. Tällä hetkellä miulla on 12 yhdyskuntaa, ja tuntuu, että useampaa on helpompi hoitaa kuin vain muutamaa. Jotenkin volyymi luo itselle perspektiiviä.

    Ymmärrän tuon tuskasi työelämän asioista. Miksi aina pitää tavoitella suurta menestystä ja isoja asioita? Aika harvassa on ammatit joissa tekemällä asioita "siinä sivussa" voi ansaita tarpeeksi elääkseen. Olisiko vastaus hankkia elantonsa hajautetusti useammista lähteistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on nyt tällä hetkellä 2 yhdyskuntaa ja kyllähän niitä on hyvä vertailla keskenään. Lisää tietoa ja kokemusta niiden hoitamisesta tulee koko ajan!

      Itsellä ei todellakaan ole haaveena ottaa lainaa ja perustaa jotain yritystä. Jotenkin tämä kevätkin on näyttänyt ainakin minulle, että ei se yrittäminen niin autuaaksi tekevää näytä olevan!
      Kyllä ajatukset siihen suuntaan ehkä menevätkin, että pienistä puroista sieltä täältä se ansio on opiskelujen jälkeen revittävä. Ei ehkä tule olemaan helppoa, mutta toivottavasti sitten sitäkin antoisampaa!

      Poista