maanantai 3. syyskuuta 2018

Askeleemme omavaraistelussa 9/2018: Sadonkorjuuta, säilöntää ja syksyyn valmistautumista!


Tulee aamuisin elukkahommissa ihailtua peltomaisemaa!


Niin siinä taas vaan kävi, että kesä alkaa olla auttamattomasti ohi. Sanoi joku yltiöpositiivinen mitä tahansa muuta!
Neljän aikaan aamulla on ihan säkkipimeää ja otsalamppuja on pitänyt kesän jäljiltä latailla ja ottaa käyttöön. Ja iltaisin on jopa pitkiä valoja autossa pitänyt väläytellä!



Aikaiset aamut ovat kyllä olleet todella kauniita! Auringon noustessa, taivaanranta on upean värinen ja sumu tehnyt omat kuvionsa maisemaan.





Mutta lämmintä on ollut päivisin, vaikka aamuthan on olleet vilakoita. Kuutta seitsemää astetta on olleet aamulämmöt ja me siitä syystä siirrettiin chilit ulkoruokinnasta isoon kasvihuoneeseen.
Muutahan sinne ei sitten tänä kesänä laitettu. Ja nyt kun siellä asustaa lähes 50 chiliä ruukuissaan, tuli sellainen fiilis, että eihän tuo 24 neliötä riitä mihinkään! Apua!

'Härän sarvi' eli

'Corno De Toro'


No, ehkä se siitä malliintuu, kunhan saadaan päätettyä, millaiset istutusalustat sinne tulee. Olen vain mieltynyt kovasti noihin laastipaljuihin ja niissä kasvattamiseen. Vähän ehkä mietityttää, jos niistä irtoaa jotain myrkkyjä.
Mutta niissä on ollut todella kätsyä kasvattaa kasvihuoneessa. Olen vaihtanut mullat niihin joka vuosi ja pessyt ne syksyisin. Meillä ei varmasti tästä syystä ole ollut pikkukasvarissa mitään tauti- eikä tuholaisongelmia.

Beibe ehti kalaankin ja sai hyvän ahvensaaliin!


Between Rikkaruohoelämää -blogista on pohtinut postauksessaan myös näitä asioita ja vinkkasi noista Ikean Trofast -laatikoista. Ne ovat pienempiä kuin nuo laastipaljut, mutta hintahan on aikas edullinen. Koska isoon kasvariin niitä tulisi aikas monta, noita ehkä raaskisi hankkia. Laastipaljut maksavat melkein tuplasti noihin verrattuna.

Hän fileoi kalat ja 

ja niistä syötiin pari päivää. Ilmaista ruokaa!


Meillähän on noita Betweenin mainitsemia termoruukkuja muutamia. Johtuen siitä, että  Beiben työpaikalla myytiin Arteknon kakkoslaatuisia sellaisia vuosi takaperin. Hän sitten osti meidän talon eteen niitä muutaman tosi edulliseen hintaan. Ovat olleet chileillä hyviä ja pitävät kasvit lämpiminä. Ovat kestäneet siirtelyäkin ja jopa pakkasta. Unohdin/laiskotti viime syksynä yhden ruukun kukkineen meidän paviljongille ja se ei edes haljennut, vaikka oli mullat kasveineen siinä ulkoilman armoilla koko talven.
Termoruukut ovat normihinnalla niin kalliita, että niillä ei kyllä raaski noin isoa kasvihuonetta täyttää.
Mutta katsotaan nyt, mihin päädytään. Onhan tässä koko talvi aikaa miettiä tätä asiaa.



Pikkukasvarista ollaan saatu huikeasti satoa! Kurkut aika alkaa olemaan auttamattomasti ohi, mutta kahdesta kasvihuonekurkuntaimesta syötiin kahdestaan pari kuukautta. Ei huono!

Ruokaa on tehty omasta sadosta ihan hulluna!


Runkotomaatintaimia kasvarissa on ollut muutamia ja niistäkin on syötävää saatu. Mutta ehdottomat tämän kesän satokuningattaret tai -kuninkaalliset ovat olleet kolme amppelitomaattia. Ne ovat antaneet niin huikean sadon, että!



Nämä amppelit ovat olleet niin satoisia, että tein jopa aurinkokuivattuja, öljyssä säilöttäviä tomaatteja. Uunissa ne tosin kuivasin, en auringossa!;'D
Olen keitellyt niistä myös sosepohjia pakkaseen kesäkurpitsan, sipulin ja valkosipulin kanssa. Jotain tuollaisia amppelitomaatteja aion laittaa jatkossakin. Niistä riittää yltäkyllin syötävää tälläiseen kahden hengen talouteen.


Olen tehnyt joitakin hapattamiskokeiluja. Mutta niistä ja niiden onnistumisesta en vielä voi kertoa mitään. Tekeytyminen on kesken.

Vietettiin lammella Venetsialaisia. Beibe teki silkkipaperilyhtyjä.

Pistin hapatukseen pensaspapuja ja vähän avomaankurkkuja. Alkaa pakastin olemaan niin täynnä, että pakko kokeilla vaihtoehtoisia tapoja.
Mutta jos hapatus kiinnostaa, täältä löytyy hyvä artikkeli ja ohjeet, mitä käytin. Palaan asiaan, kun selviää, sainko tehtyä raadolle haisevia papuja, vai jotain todella herkullista!

Ulkosaunalla on jo pitänyt saunoessa polttaa kynttilöitä!


Paprikoitakin on tullut joitakin. Ehkä parisenkymmentä saadaan yhteensä seitsemästä taimesta. Kaksi niistä oli ostettua ja loput itse kasvatin siemenestä.



Kaupastahan ei ole tarvinnut ostaa muutakuin maitotuotteita, rasvoja, silliä, leipää ja sen sellaista. Ja herkkuja, tietysti!

Karhunvattuja ollaan saatu syötäväksi asti, muttei säilöttäväksi.


Perunat onnistuivat yli odotusten ja melkein joka päivä ollaan syöty perunaa. Vaikka uutiset juurikin kertoivat, että suomalaiset syövät entistä vähemmän perunaa, Leppämäessä sitä kuluu!

Meillähän on ollut useita lajikkeita tänäkin vuonna kasvussa, mutta kyllähän 'Annabelle' on ollut se herkuista herkuin pottu. Sen suutuntuma ja maku on vailla vertaansa! Sitä kyllä laitetaan ensi vuonna kasvuun enemmän!

Olen tahtomattani kasvattanut jättiporkkanoita! ='D


Avomaalta on satoa saatu sipuleista, jotka ovat yhtä myöhään istutettua lavaa lukuun ottamatta jo nostettu kuivumaan.
Punasipuli onnistui parhaiten kuin koskaan. En tiedä, miksi se ei ole meikäläisellä ennen onnistunut. Mutta nyt eivät mädäntyneet ja kokokin on mukava!



Kaalit, nauriit, sun muut ristikukkaiset menivät parempiin suihin. Samaten avomaankurkut eivät onnistuneet tänäkään vuonna. Ihan vähän niitä tuli, verrattuna taimien määrään. Alkuja on kyllä vieläkin, mutta tuskin ehtivät kasvaa. Ensi vuonna laitan kurkut kasvihuoneeseen!

Härski kurkku! ='O


Mutta kesäkurppaa pukkaa ja sitä ollaankin syöty kilpaa perunan kanssa. Kesäkurpitsa on kyllä ihanan satoisa kasvi ja todella monikäyttöinen.

Talvikurpitsoja ei ollutkaan kovin montaa lajia. Spagettikurpitsasta saadaan ainakin yksi hyvin kasvanut yksilö. Samaten myskikurpitsasta tulee muutama mollukka.

Mutta ehkä hauskin kurpitsakokeilu tänä kesänä on ollut jättikurpitsa. Saatiin siemenet Jättikasviyhdistyksen ständiltä Lahden puutarhamessuilta ja ihan piruuttaan laitettiin kolme taimea kasvuun.



No, nehän on alkuvaikeuksien jälkeen huikeaan kasvuun ja kaksi valtavaa mollukkaa kasvavat nyt kasvimaalla.

"Pieniä" ollaan jo korjattu!


Muutamia pienempiäkin on kasvanut, eivätkä nekään ihan pikkasia ole! Hauska kokeilu ja kiva nähdä, kuinka isoiksi noi tosissaan ehtii vielä kasvamaan!

Olen polvillani tuolla takana, en seiso. Mutta iso se on!



En ole vielä kauheasti palsternakkoja nostellut. Kun en myöskään musta- ja kaurajuuria. Porkkanoita ollaan syöty, mutta vähemmän. Koska kesäkurpitsa ja perunat!

Luumuja tulee ihan kivasti!


Ja eikä ollut mikään yllätys, että punajuuret eivät onnistu tänäkään vuonna. Jumalauta, mä en ymmärrä miten niitä kasvatetaan. Muuten kuin laittamalla siemenet maahan ja sitä rataa!

Koirasporkkana!


Olen vähän odotellut oikeasti, että kelit kylmenisivät, jotta sadonkorjuuta voisi aloitella ihan urakalla. Kellari on nimittäin aikas lämmin vielä!

Yksi aamu oli kurpitsa repsikkana työmatkalla!


Marjasatoa meillä ei kerätty muuten kuin suoraan suuhun ja tuorepuuron kanssa syötäväksi. Mustikatkin ostin. Kyllä! Eikä edes hävetä!


"mustikkamettällä" omassa keittiössä!


Painiskelin ihan hirveissä tunnontuskissani ja epätoivossa, kun ei yksinkertaisesti löytynyt aikaa lähteä etsimään mustikoita mettästä. Olin ihan varma, että Leppämäen pakkasissa ei tänä talvena mustikkaa ole.



Mutta sitten sattumalta kuulin, että yhden kesätyöntekijän tuttavan tuttava kerää ja myy mustikkaa. Joten sain ämpärillisen perattua mustikkaa 40 euron hintaan ja ämpäri kaupan päälle. Mielestäni tein hyvät kaupat ja sain säästettyä aikaa ja jaksamista muihin hommiin. Joskus vain on vain tunnustettava itselleen, että ei vaan pysty repeämään joka paikkaan!



Sen verran ollaan tehty hankintoja. Hommattiin polttomoottoripumppu kasvimaalle, veden nostoon lammesta. Naurettiinkin Beiben kanssa, että varmaan alkaa ne sateet heti kun saatin apua kasvimaan kasteluun.
Niinhän siinä sitten kävikin, sadellut on tasaiseen tahtiin ja pumppua ei olla tarvittu kuin muutaman kerran. Mutta ei se mitään! Onpahan hommattuna tulevia kesiä varten.

Olen ollut yhtä väsy, kuin tämä auringonkukka!


Sen verran olen ehtinyt villiyrttitouhuja tehdä, että olen pariin otteeseen kerännyt nokkosen siemeniä. Niistä toivon saavani voimia ja jaksamista tähän nykyään jatkuvasti vaivaavaan väsymykseen ja alakuloiseen mieleen.



Sadonkorjuuhommat jatkuvat, samoin säilömiset. Omenahommia ei olla tehty vielä yhtään. Tosin, eipä meille paljoa omppuja tule, kun suurin osa puista on vielä niin pieniä.
Vanha 'Antonovka' on täynnä omppuja, mutta niistä nyt ei muuta saa kuin hilloa. Ja tietysti sitten kellariin kerätä talvisäilöön.

Pressa sentäs antaa vähän syöntiomppuja!


Syksyn teurastuksiakin ollaan alettu suunnittelemaan. Kaneja menee lahtiin joitakin ja pari kukkonuorikkoa on kasvamassa.



Toinen meidän lampaista. Napero on osoittautunut herkästi villiintyväksi ja ei anna kiinni laitumelta. Tulee kyllä Tipin ja Hehku-lehmän peesissä, mutta ei anna koskea. Olen saanut sen pari kertaa huijaamalla ja hirveällä väsytystaktiikalla napattua niin, että olen saanut kaulapannasta kiinni.
Minä en halua pitää sellaista lähes lemmikkistatuksen omaavaa lammasta, joka ei kesyynny. Sillä on vähän puskemistaipumustakin ja se käy hampaillaan kiinni herkästi vaatteisiin.
Meillä kuitenkin näitä kahta lammasta käsitellään päivittäin. Mutta tämä ei anna vapaaehtoisesti edes rapsuttaa. Joten olen tehnyt päätöksen, että Napero teurastetaan syksyllä.



Tarkoitushan oli astuttaa loppuvuodesta nämä molemmat. En kuitenkaan halua jatkaa sellaisen lampaan sukua, joka näyttää karitsoilleen, että ihmistä pitää pelätä. Tippi astutetaan ja sille on jo suunnitteilla uusi lammaskaveri.



Sieniä ei olla ehditty käydä katselemassa kuin kerran. Sen verran kanttarelleja löydettiin, että soosi saatiin. Ei kyllä sieniäkään ole kuin vasta alkanut maan pinnalle putkahtelemaan. Jos suppiksia vaikka vielä tänä syksynä löytyisikin!



Sienireissulla tehtiin vähän katselmusta puolukkatilanteesta. Jonkin verran niitä tulee, mutta eivät ole vielä ihan kypsiä. Viikon parin päästä täytyy lähteä niitä keräämään.



Tämmöisiä tänne. Kuivuri on yhä edelleen hankkimatta mutta elämä jatkuu muuten hommia tehden. On meillä vähän uusiakin suunnitelmia omavaraistelun suhteen. Mutta niistä sitten syssymmällä!

Lakritsalla on ollut metsästysonnea!

Tämä postaus on osa omavaraisuusbloggareiden yhgteispostausta, joka julkaistaan kuukauden ensimmäisenä maanantaina. Käyhän lukemassa alla olevista linkeistä, mitä muille kuuluu!



20 kommenttia:

  1. Upea sato! Mäkin oon ostanut mustikat kun aika ei ole riittänyt ja omenat olen ottanut vastaan lahjoituksina kun omat puut eivät vielä tuota tarvittavia määriä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, aikas yllättävää loppuen lopuksi, kuinka paljon onnistui ja on vielä tulossa. On ollut niin kuivaa, että aateltiin kaiken menevän piloille!

      Jotain hyviä syömä- ja mehuomppuja olisikin ihana saada jostain!

      Poista
  2. Onpa hienon ja runsaan nakoinen sato! Nauttikaa! Kylla kay vahan kateeksi taalla ulkomailla asuessa kun ei saa mustikkaa mutta loytyipa ainakin mahtava karhunvatukka-paikka ja siella ollaan kayty ahkerasti. Hilloa ja piiraita tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti kyllä ollaan satoa saatu! Täytyy olla tyytyväinen!

      Mustikkaa pitäisi kyllä arvostaa täällä Suomessa enemmän. Se on ihan huippu marja!

      Karhunvatukka ei aina joka kesä ehdi kypsyä. Mutta sitten kun ehtii, on se vaan hyvää!

      Poista
  3. Olet ollut kyllä hurjan ahkera, ei ihme jos väsyttää. Upea sato, mulla ei tullut edes kylvettyä. Mutta peruna on tehnyt ihan huippusadon. Yhdestä tulee yli 20 :) Marjoja ei ollut täälläkään, ehkä litran sain mustikkaa. Eli kaupan laarista pitää hakea talvella niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahkeruus on ilomme! ;'D

      Peruna on ollut kyllä satoisaa. Ei ole ollut pahasti ruttoa, eikä muitakaan vaivoja. Kun vain saisi kellaria viilenemään, jotta saisi perunasatoa sinne alkaa kantamaan!

      Poista
  4. Ootte työ kyllä ahkeraa ja aikaan saavaa väkeä. Ihanaa <3 Tänään olit taas mielessäni, kun kuljeskelin tuolla kasvimaalla. Miten teidän penikset muuten jakselevat? Siis ne chilit tarkoitan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hulluja suorittajia, se ehkä kuvaa paremmin meitä! =D

      Penikset ovat vähän myöhässä. Jotain pikku-pippeleitä on jo, mutta saas nähdä ehtivätkö pullistua ja saada väriä! Kylvin ne myöhemmin, kuin muut chilit. Jätin kuitenkin siemeniä ensi vuotta varten. Täytyy kylvää ne ajoissa, jotta saadaan varmemmin pippelisatoa! ='D

      Poista
  5. Ihailen kyllä täysillä tuota teidän puuhakkuutta ja aikaansaavuutta! Mutta ei ihme, jos vähän ottaa voimille - onneksi nuo nokkosen siemenet on siihen vaivaan mitä parhainta lääkettä :) Ihan herahti vesi kielelle kanttarellikuvista, elän vielä toivossa, että niitä onnistuisi löytää tässä syksyn mittaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kun pitäisi ehtiä vielä enemmän. Jää kaikkea kivaa tekemättä koko ajan! Mutta kun aika on rajallista, sekä tosiaan se jaksaminen. Mur!

      Huonosti on noita kanttarelleja tässä meidänkin tontilla, mistä olen parina viime vuotena kerännyt useammankin kastikeaineen. Mutta yhden täydellisen ja madottoman herkkutatin löysin eilen elukoiden laitumelta!

      Poista
  6. Mahtava sato siellä, onnea!! Kaikki se ahkera puuhastelu on todella tuottanut tulosta, hyvä te!

    Hei kerrotko, miten keräät nokkosen siemenet? Voi että kun mä saisin aikaan niitä kerätä... Mä en oikein tiedä, mistä niitä keräisin, kun ainoat nokkoset mitä tässä meidän kulmalla on, on jostain kusipaikan tienoilta.

    Musta on jotenkin outoa kuulla, että olet väsynyt ja alakuloinen. Tai en siis ihmettele sitä väsymystä todellakaan, kun oot noin puuhakas.. mutta alakuloinen? Sinun teksteistä aina huokuu ilo, tarmokkuus ja onnellisuus. Mikä sinun mieltä mahtaa laittaa alakuloiseksi? Teetkö liikaa hommia, kun oot todella niin mahdottoman tekeväinen? Muistatko höllätä välillä ihan kunnolla?

    Tsemppiä, iloa ja väriä sinne syksyysi! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tälleen satoa korjatessa kiitos seisoo!

      Minä olen nyppinyt ne siemenet sen "tertun" kanssa, missä ne siemenet ovat kiinni. Samalla olen pitänyt astiaa, mihin niitä kerään, siinä alla. Jotta mahdolliset irtoavat putoavat talteen. Sitten olen kuivannut niitä ihan huoneenlämmössä kuivaksi ja hieronut siemenet irti niistä tertuista. Irtoavatkin kuivina tosi hyvin.
      Sehän siinä just onkin, kun nokkoset kasvavat aina jossain paskakasassa. Vaikea löytää muualta!

      Mulla on ollut pitkään omaan terveyteen liittyviä huolia ja sitä myötä työasiat mietityttää. Töissä on koko ajan kaikenlaista, mitä en jaksa/halua täällä vatvoa, koska se ei ole ratkaisu mihinkään. Pitäisi jotain tehdä omien asioiden suhteen, mutta kun ei vaan keksi mitä!
      Mun siviilielämä täällä kotona on tosi onnellista ja tunnen olevani aina "turvassa" kaikelta, kun tänne pääsen. Tottahan se on, että kun ensin tekee fyysistä tehdas/keittiötyötä täysipäiväisesti ja sitten tää riehuminen täällä kotona päälle, oon aikas ylirasittunut. Siksi mietinkin jatkuvasti sitä, että johtuuko tämä alakuloisuus siitä vaiko onko syynä sitten kuitenkin noista edellä mainituista asioista johtuvat asiat.
      No, nää on näitä ja niihin ei kukaan muu minulle ratkaisua tuo kuin minä itse!

      Kiitos Heli <3 ja iloa sinunkin syksyysi!

      Poista
  7. On hieno sato ja metsäkin antanut antimiansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä vaan teillekkin. Kyllä se siitä. Jos ei tänä vuonna, niin tulevina sitten! =D

      Poista
  8. Hieno sato ja "ihana" kuulla, että muillakin takkuaa punajuurten kanssa. Niiden kanssa pitää varmaan tehdä jotain poppaskonsteja....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää en ymmärrä tuota punajuurikirousta! Ei minun esiäideilläni ollut koskaan ongelmia niiden kasvatuksessa. Muistan, kun mummuloissa säilöttiin aina syksyisin punajuuria ja niitä oli kellarissa sellaisenaankin. Rosolliin niitä sitten keiteltiin joulun alla.

      Olen siis kasvattanut punajuurta ihan avomaallakin. Joskus entisessä asuinpaikassamme muistan saaneen jonkin verran satoa. Mutta Leppämäessä ne eivät ole koskaan kasvaneet! Neuvoja kaivataan!

      Poista