Sitä sun tätä!

Voikukat kukkivat kauniisti Kuhmalahden kaupan
seinustalla.

Päivät menevät puuhaillessa kaikenlaista. Olen vähän salaa iloinen, että etäkoulu jatkuu ja saan olla kotona opiskelemassa. Tosin, kesäkuussa on kyllä yrttineuvojakoulutus, mihin pitäisi päntätä hulluna villiyrttejä. Niiden käyttötarkoituksia, näköislajeja ja myrkyllisiä kasveja. Koska se on viikon kurssi ja sillä saa sen läpäistyään yrttineuvojan "paperit", se olisi kovin tärkeä.

Siis, kerrankin onnistuin saamaan perhosesta kuvan!

Opiskeluiden suhteen olen tosiaan ollut kotona ja tehnyt tehtäviä. On kevätseurantaa, kasvientunnistusta ja vaikka mitä. Olen alkanut suunnittelemaan kasvion tekoakin. 70 määrättyä kasvia ja kymmenen omavalintaista pitäisi kerätä, kuivata ja arkistoida. Voisihan tämän tehdä digitaalisena, mutta haluaisin tehdä sellaisen perinteisen. Beibe teki minulle jo kasviprässinkin!

Kevätlinnunsilmä on minulle uusi tuttavuus. Täällä meidän nurkissa
tätä ei kasva. Tämän kuvasin Osarassa, koulun laitumella.

Yksi iso asia on Green Care, mitä yritämme luokkakaverin kanssa saada siihen malliin, että voisimme siitä näytön suorittaa.
Olemme yrittäneet suunnitella ja tehdä siitä sellaista, että voisimme perustaa Faceen suljetun ryhmän ja sinne muutamia helppoja luonnosta voimaantumistehtäviä. Suuntaamme tehtävät kaupunkiympäristössä asuville, jotta samalla toisimme lähiluonnon merkityksellisyyttä esille. Nyt tänä aikana on otettava myös tälläisiä digitaalisia välineitä käyttöön luontomenetelmissä, vaikka ne eivät perinteisesti Green Careen kuulukkaan.

Taiteilua luonnonmateriaaleista!

Niin, minähän jouduin sitten luomaan Facebook -profiilin tätä näyttöjuttua varten. Olen aina inhonnut koko Facea, mutta siellä nyt ollaan,vähän niin kuin pakon sanelemana.
En kovinkaan aktiivinen ole ollut ja enkä etsinyt ketään kavereikseni. Minut on kuitenkin löydetty ja kaveripyyntöjä satelee tasaiseen tahtiin ja niitä olenkin tuttujen osalta hyväksynytkin. Pariin ryhmäänkin olen liittynyt. Sellaisiin, mitkä tukevat opiskelujani, harrastuksiani ja omavaraistelua.

Kaikenlaisia kokeiluja!

Olinhan minä yhtenä päivänä oikein koulullakin lähiopetuksessa. Meillä oli järjestetty alle 10 hengen ryhmässä kasvientunnistusta ja lintubongailua. Kyllä oli todella hyödyllinen päivä! Opin monta lintua ja kasvia. Kyllä vaan on hienoa, kun joku kohdistaa kaukoputken pellolle ja sanoo, että tuolla on esimerkiksi metsähanhi. Ja sitten kaikki katsoivat ja vielä kirjasta kuvia. Itsenäisesti olisi kyllä mennyt ihmetellessä, että mikähän tuokin lintu mahtaa olla!

Tämä nyt on kantokääpä. Opettaja kertoi! ='D

Näissä kahdessa edellä mainitussa tulikin ihania onnistumisen hetkiä. Mutta sitten iltapäivästä meillä oli suunnistusta. Meikäläisellähän on ollut kartta ja kompassi kädessä viimeksi 80 -luvun lopulla ja silloinkin lintsasin sujuvasti koko hommasta.

En siis osaa lukea karttaa kuin auttavasti ja kompassinkin käyttö on kyllä ihan hepreaa. Mutta sinne vaan mettään ja itku meinasi tulla, vaikka menin sellaista avustettua rataa, mikä oli valkoisella liinalla merkattu. Silti en löytänyt rasteja, en tiennyt missä kohtaa kartalla olin ja tunsin itteni kyllä tosi surkeaksi. No, pois metsästä löysin, kiitos opettajan ja maassa menevän liinan. Ilman näitä apuja olisin siellä varmaan vieläkin!
Tämä kartanlukutaito ja suunnistus kuuluu tähän meidän kestävällä tavalla toimimisen pakolliseen tutkinnon osaan. Kunhan sen nyt edes avustettuna läpäisisin, niin olisin tyytyväinen!

Kotona olen kitkenyt kasvilavoja ja valmistellut niitä istutuskuntoon. Syyskylvöt menivät osittain pieleen lämpimän talven takia. Osa kylvöistä lähti kasvuun jo helmikuussa ja ne eivät sitten maaliskuun pakkasia kestäneet. Joten, uusinta kylvöjä tarvii tehdä. Eipä ole koskaan ennen näin käynytkään!

Mauri makaa tylsistyneenä kasvimaalla. Kielsin sitä mene-
mästä kaivamaan minun vadelmiani! ='D

Punajuurta kylvin, taas kerran. Ja varmaan siinä, taas kerran, epäonnistun! Kertokaa nyt minulle, miksi se menee aina mönkään?
No, en varmaan koskaan ole kylvänyt sitä näin aikaisin, vaan joskus touko-kesäkuun vaiheteessa. Olen joskus lukenut, että se suosisi lämmintä maata kylvettäessä. Lisäksi olen lukenut, että maa ei saisi olla kovin vahvasti lannoitettu. Silloin se kasvattaa vain vartta, kerää nitraatteja ja mukula jää pieneksi. Näin minulle on kerran käynytkin, että komeat olivat lehdet ja sitten mukula ihan pieni.
Viime kesänä minulla oli lavoissa kylvettynä kolmea erilaista juurikasta. Oli punainen pyöreä, punainen pitkulainen ja keltajuurikas. Punaisista sain ihan muutaman hassun syötävän kokoisen!
Punajuuret kyllä minulla itävät, mutta kasvu tyrehtyy aina lehtien ollessa noin 5 cm pituisia. Ne eivät kuole tms., vaan eivät yksinkertaisesti jatka kasvua. Vinkkejä todellakin otetaan vastaan punajuuren viljelyyn!

Etualan isossa lavassa on 'Aleksandra' valkosipuli ja sen seuraksi kylvin
porkkanaa.

Tässä menee 'Timoa' multiin. kahteen lavaan laitoin tuon
5 kilon pussin.

Minullahan pakkanen vei paprikan ja chilien taimet. Vähän harmittaa, mutta ihmeen vähän! Tänä vuonna sitten yritän löytää taimistoilta muutaman paprikan ja chilin. Ehkä ihan hyväkin pitää välivuotta, koska kuivattua ja savustettua chilijauhetta kyllä on edellisiltä vuosilta jäljellä. Jalapenoja olen säilönyt monena vuonna ja niitä meillä menee paljon tortillojen täytteinä. Jos jollain on vinkkiä täällä Tampereen seudulla olevasta kaupasta, joka jalapenon taimia myy, ilmoitelkaahan minulle!

Mun tomaatintaimet ovat kyllä ihan surkeita ruippanoita!

Villiyrttikauttakin olen yrittänyt viritellä käyntiin. Tein salsa verdeä vuohenputkesta ja nokkospiiraita, mutta muuta en sitten ole tehnytkään. En ole vielä yhtään kerännyt säilöön mitään, mutta kuivaamista olen alkanut jo suunnittelmaan. Ajattelin kuivata jotain viherjauhetta talveksi.

Laitoin koristeeksi voileipäkakkuun villiyrttejä ja
viinisuolaheinää.

Mutta, vaikka olenkin alaa opiskelemassa ja pitäisi kauheasti kiinnostaa villiyrttien käyttö, niin ei minua sitten kuitenkaan niin kauheasti kiinnosta. Tai kyllä kiinnostaakin, mutta koska en ole mikään yrttihaudukkeiden litkijä, pitäisi keksiä niille muita käyttökohteita.
Nokkosta ryöppään aika paljon pakkaseen ja sitä tuleekin keittoihin, lättyihin ym. käytettyä. Mutta esimerkiksi nokkosen siementä minulla on litran purkki ja siitä meni talven aikana ehkä 2 dl. Käytin sitä tuorepuuron ja smoothien sekaan. Koska sitä ei kauheasti niihin mennyt kerralla, sitä on sitten jäljellä vielä paljon.
Kuivattua nokkosta en käytä juuri ollenkaan. Aina sitä kuivaan sellaisen 2 litran purkin, mutta yleensä loput syötän elukoille keväällä. Kuivattu nokkonen maistuu mielestäni pahville, varsinkin jos sitä laittaa paljon.
Tosin talvella käytin kuivattua nokkosta uuttamalla sitä öljyyn ja tekemällä saippuaa. Joten kosmetiikkaan sitä voi myös käyttää.

Nokkosfetapannari oli hyvää!

Olen minäkin luonnonvaratuottaja! Mutta oikeasti, yritän jatkuvasti keksiä keinoja, miten villiyrttejä voisi käyttää ihan sellaisena normaalin ruuan lisänä tai raaka-aineena. Kävin meinaan sellaisessa seminaarissakin alkuvuodesta, missä oikein ravintoloille etsittiin keinoja villiyrttien käytön lisäämiseen. Aina se on jotain niistä keitettyä siirappia, kuivattuna käytettyä maustetta, suolaa tms. Itse haluaisin oppia käyttämään niitä niin, että jostain villiyrtistä saisi ruokalajin, ja että se olisi se pääraaka-aine.

Peltokanankaali

No, tässä tietysti rajoittaa se, että monet villiyrtit ovat lääkitseviltä vaikutuksiltaan sellaisia, että niitä ei voi käyttää kuin vähissä määrin. Kuten esimerkiksi mesiangervo. Mutta juurikin nokkonen, voikukka, horsma ja vuohenputki ovat sellaisia "turvallisia" villiyrttejä, joista voisi jotain alkaa kehittelemään. Ja ne nyt ovat niitä muutenkin helposti tunnistettavia ja saatavia!

Kesän ensimmäinen raparperikiisseli jogurttisilmällä! <3

Villiyrteistä vielä eläinkuulumisiin! Vähensin lampaita ja myin pois Nellan ja Upin. Tein tämän ratkaisun ihan niistä syistä, että Nella villa oli huonolaatuista ja sitä ei voinut enään astuttaa. Uppi oli arahko ja siten ei sopinut minun ehkä tuleviin suunnitelmiini eläinten käytöstä hyvinvoinnintuottamiseen. Joten meillä ei ole nyt aikuisia lampaita kuin Tippi ja Voitto, sekä Tipin pässipojat.
Tippi lähtee jossain vaiheessa kesää Beiben siskon uuhien kanssa kesälaitumelle keräämään voimia ja massaa. Vieroituksen jälkeen pikkupojat jäävät Voitto-enon kanssa meille. Pässit teurastetaan sitten syksyllä täällä kotona. Kaksi pojista on kyllä tosi mukavia ja kesyjä, joten olisi mukavaa jos niille koti löytyisi. Mutta en laske kyllä yhtään sen varaan!

Benja nuuskuttelee pikkupässejä!

Kanit sain yhtä urosta lukuunottamatta myytyä. Myin myös poikasten emon lemmikiksi ja olin kyllä iloinen, että kanit saivat tosi mukavan oloiset kodit. Minusta on aina niin ihanaa, kun uusi lemmikin omistaja lähtee hymyssä suin ja iloisena. Olen saanut kuvia ja viestejä myymieni eläinten uusilta omistajilta, niin lampaiden kuin kanienkin. Näin olen varmistunut vielä lisää myyntipäätökseni oikeellisuudesta.

Tälläinen pikkuinen pupuherra olisi kotia vailla!

Kanaemona olen myös viettänyt hetkiä monta kertaa päivässä. Kolme konehaudottua tipua asustelee meidän eteisessä ja niitä olen opettanut syömään. Ne on kyllä hellyyttävän luottavaisia ja pitävät kättäni emonaan.
Yritin katsella vuorokauden ikäisistä poikasista, kumpaa sukupuolta ne ovat. No, pääsin siihen lopputulokseen, että kaksi kukkoa ja yksi kana. Sen sitten näkee, kun alkavat kiekumaan ja munimaan!

Tässä siivoillaan tipujen kämppää!

Kököttävät tyytyväisinä ämpärissä siivouksen ajan!

Mutta tälläistä sekavaa sananhelinää tällä kertaa! Oikein mukavaa viikonloppua teille kaikille!

Hyvää viikonloppua!