torstai 28. kesäkuuta 2018

Ihanat, tuoksuvat luonnonkukat ja sudenkorennon muodonmuutos lammella

Naapurin apilapelto


Minä olen sen verran tylsä ihminen, etten harrasta juurikaan kukkien keräämistä sisälle maljakkoon. Ei sillä, etteikö ne olisi kauniita! Mutta sitten ne lakastuvat ja varisevat pitkin pöytiä. Ja minä olen tosi laiska siivoomaan...





Minusta luonnonkukkaset ovat kauneimmillaan siellä missä niiden kuuluu ollakkin, eli ulkona luonnossa.





Naapurin pellolla kukkii apila ja peltojen ojanpientareet ovat täynnä kaikenlaista kukkijaa. Päivänkakkaroita, virnoja, putkikasveja, harakankelloja ja vaikka mitä!



Lämpimällä ja tyynellä ilmalla, tuoksu pellonlaidalla on aivan huumaavan ihana! Kasvimaalle pihasta mäkeä alas laskeutuessaan, joutuu sellaiseen tuoksulaaksoon että!



Jotenkin tulee sellaiset lapsuuden tuoksumuistot mieleen. Silloin kesät tuoksuivat tältä ja olinkin ihan vallan unohtanut miltä kesäinen pelto voikaan tuoksua.




Meilläkin on ollut hevosten aikaan peltomme aikasmoisessa teholaidunnuksessa ja niillä ei juurikaan kukkaset ole ehtineet kukkimaan.



Mutta nyt lehmän ja lampaiden laiduntaessa, pellot eivät tallaudu niin tehokkaasti ja kukkaset ehtivät siementää, kun märehtijät ovat jotenkin hitaampia syöjiäkin.



Olen tosi iloinen tästä kukkarunsaudesta pelloilla, koska perhosiakin on ollut liikkeellä todella paljon. Ja muutenkin pidän tälläisestä kasvien monimuotoisuudesta pelloillamme. Enemmän kuin pelkästä timotei-heinästä!
Ja voisi kuvitella, että meidän "karjallekkin" maittaa paremmin tälläinen niittyheinä. Lehmä ja lampaat kun ovat alkuperäisrotujen edustajia, tulevat toimeen sillä millä esi-isänsäkin.



Kasvihuonetta kasatessamme, huomasimme sudenkorennon toukan kiivenneen osmankäämin varteen ja muodonmuutoksen olevan jo loppusuoralla.




Sen kaveri oli kuoriutunut jo aiemmin!


Valmis korento oli jo tunkeutunut ulos toukasta ja kuivatteli siipiään lämpimässä tuulessa. Tämäkin vaihe kesti monta tuntia. Olisi joskus hienoa nähdä tämä muodonmuutos ihan alusta saakka!




Kävin aina vähän väliä katsomassa, mitä korennolle kuuluu. Mutta sen lentoonlähtö jäi sitten työn tuoksinassa näkemättä.



Mutta nämä tälläiset tapahtumat tässä kotilammella ovat tosi kiehtovia! Lähiluonto on ihan mahtavaa!

Vain tyhjä kuori jäi jäljelle!


Viime vuonna postasin myös sudenkorentojen muodonmuutoksesta. Postauksen voit käydä lukemassa täältä .

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti