keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Leppämäen peruna-aateliset!




Tänä kesänä Leppämäen perunalavoissa asustelee arvovaltaisia perunoita. On kuningas, kuningatar, pari herttuaa ja ihan hovineitojakin löytyy. Tai peräti prinsessoja!
Jotta kuninkaallisilla olisi arvolleen sopivaa seuraa, on muissa lavoissa parsaperunaa, manteliperunaa ja vähän siikliä.

Tämä tälläinen perunamonarkian perustaminen tapahtui ihan sattumalta ja tahattomasti. Perunalajikkeet vain valikoituivat saatavuuden mukaan. Mutta hauskasti kuningaskunta niistä nimien perusteella muotoutui!

Taisi olla taas helmikuun loppua tai maaliskuun alkua, kun kävimme Plantagenissa ja siellähän oli taas myynnissä niitä pieniä siemenperunapusseja, missä oli noin kymmenen perunaa.
En todellakaan ottanut oppia viime kesästä, olin meinaan silloin melkein pulassa näiden tosi aikaisin ostettujen siemenperunoiden kanssa. Niitä kasvateltiin maitotölkeissä ympäri kämppää ja olivat tosi hojoja, kun vihdoin ne maahan saatiin.





Jotenkin taas olin sitä mieltä, että eihän ne nyt ala itää kellarin pimeydessä ja viileydessä. Eipä! Niin vain oli perunoissa jossain vaiheessa niin pitkät idut, että melkein kellarin ovesta vastaan tuli. Joten taas töissä keittiöllä maitotölkkejä keräämään ja perunoita esikasvattamaan.




Mutta tämä kevät oli perunanviljelijälle armollisempi ja sain vietyä perunapotit hyvissä ajoin ulkosaunalle kasvamaan. Ja istuttamaan pääsin ne ihan kasvulavaan tosi aikaisin, toukokuun alusta. Suojasin ne tosin paksulla harsolla, koska niissä oli jo isot alut.




Nämä kevään ensimmäiset perunaistutukset olivat Red Duke of York , Duke of York , British Queen . Nämä kaikki ovat vanhoja lajikkeita, joita kehutaan herkullisiksi varhaisperunoiksi.



Toukokuun lopulla näytti tältä! <3


Istutin kuningattaren herttuoiden väliin, kasvihuoneen edessä olevaan kasvilavaan etupihalle aurinkoiseen ja lämpimään paikkaan. Väleihin istutin härkäpapuja, onhan ne oiva kumppani pottuloisille!

Lajikkeita en muista, kahta erilaista kuitenkin istutin!


 Siinä saavat pojat kilpailla kuningattarensa suosiosta koko kesän ja kerskailla kasvullaan. Punaisessa herttuassa, kuten kuningattaressa on jo kukkiakin. Beibe toiveikkaana jo himoitsee uusia perunoita juhanuspöytään.

Punaisen herttuan kukka


Kuningatar kukkii!



Tilasin myös kuninkaan tontille. King Edward oli viime kesänä ensimmäistä kertaa kokeilussa, kun löysin sen siementä, juurikin tuollaisessa pienessä siemenperunapussissa Plantagenista.
Olin tosi yllättynyt, kuinka satoisa peruna se oli ja todella maukas! Oli aivan selvää, että jos siementä vain tänä vuonna löydän, Kunkkua istutetaan taas Leppämäkeen.

Kuningas kruunu päässään!


Kunkkua tilasinkin kolmen kilon pussukan ja se sai ihan oman laatikon alapellon kasvimaalta. Toiveikkaana odottelen siitä mahtisatoa, jotta saamme syödäksemme ihanaa perunamuusia ja maukkaita uuniperunoita sitten talvella.

Kauan eläköön kuningas!


Yksi peruna, minkä tilaamisessa olen aina myöhästynyt, on manteliperuna. Mutta tänä keväänä olin tosi ajoissa tilausteni kanssa. Ja jee, onnistuin saamaan manteliperunan siementä. Saas nähdä onnistuuko ja onko niin herkkua kuin luvataan.

SOLANUM tuberosum
Manteliperuna 1 kg
1200059
Uutuus 2018. Sertifikaatti: A. Yksi markkinoiden parhaimmanmakuisista perunalajikkeista! Pavunmuotoinen, pitkänsoikea mukula ja keltainen, kiinteä malto. Maku on pähkinämäinen. Myöhäisyydestään huolimatta sopii hyvin viljeltäväksi pohjoisessa ilmastossamme. Kannattaa keittää kuorineen. Jotta mukulat eivät halkeaisi keitettäessä, veden annetaan vain kiehahtaa. Sen jälkeen levy pannaan pois päältä ja perunoiden annetaan kypsyä lämpimässä vedessä.


Tilasin myös Parsaperunaa , mutta siemenperunan heikon laadun vuoksi, sitä ei lähetetty. No, satuin löytämään kellarista vielä jokusen viime vuotisen parsaperunan ja istutin ne maahan. Saas nähdä, tuleeko niistä mitään, kun olivat niin pieniä.
Beibe sanoikin, että sellainen käsitys hänellä on kotoaan, että pienistä siemenperunoista ei kasva kunnollisia perunoita. Minullahan ei ole mitään käsitystä, yleensäkään mistään asiasta, joten maahan lätkäisin nämä pikkuparsapotut. Tuli mitään tai ei, yritetty on ainakin!

Löysin keltsusta myös pieniä Siiklejä . Ne istutin kanssa lavaan. Siikli ei mielestäni ole niin hyvänmakuinen, kuin sen lapsuudestani muistan. Jotenkin ne maistuivat silloin ihan kuin keitetyltä kananmunalta ja olivat ihan keltaisia. No, ehkä aika kultaa makumuistot, mutta maahan menivät nämäkin viime kesältä jääneet.

Pieniä siiklejä ja muutamia ihan hyvänkokoisia parsapottuja!
Parsaperunat menivät traktorinrenkaaseen kasvamaan!


Meidän ihan ehdottomaksi suosikkiperunaksi on muodostunut Annabelle . Ja kun nettiä selailee, tämä perunalajike on kivunnut muidenkin suomalaisten suosioon.



Enkä yhtään ihmettele, koska Annabelle on tosi hyvän makuinen pottu. Lisäksi se on ihan käsittämättömän monikäyttöinen! Käy niin muusiksi, kuin keitoonkin.
Olen tosi iloinen, että Annabellea saa niin marketeista, kuin meidän lähikaupastakin läpi talven. Koska todellakaan nämä meidän lavakasvatuksemme ei riitä koko talveksi!




Laitoimmekin Annabellea kasvihuoneen päätylavaan ja lisäksi löysin vielä pari pussinjämää kellarin rapusta. Istutin nämä jämäperunat ihan Hehkun rikkomaan juomapaljuun, Satoa odotellessa... nam!

Tilasin vielä paria lupaavalta kuulostavaa siemenperunaa,  Amadinea ja Ariellea. Lajikekuvauksen lisäksi minulle on tosi tärkeätä, että perunalajikkeiden nimet kuulostavat hyviltä.
Ja koska nyt on niin kuninkaallista porukkaa kasvamassa, loppujenkin lajikkeiden nimet piti kuulostaa vähintään prinsessojen nimiltä! Näistä kahdesta lajikkeesta minulle tuli mieleen Disney -prinsessat, joten varmasti sopivat tämänvuotiseen pottuporukkaan!

Tämän vuoden perunatilaus oli todella hillitty!


En tiedä, johtuiko viime vuonna osittainen perunoiden kitkeryys jatkuvasta märkyydestä. Olemme huomanneet tämän aimminkin, silloin kuin yritimme epätoivoisesti kasvattaa pottuja märässä savimaassa.
Mutta nyt potut ovat kasvilavoissa ja ilmavassa maassa. Viime kesä tosin oli niin märkä, että lavatkin olivat läpeensä märkiä.



No nyt on sitten ollaan taas ihan eri tilanteessa ja perunoita on pitänyt kastella. Vanha kansa sanoo, ettei peruna tarvitse vettä kuin keitettäessä. Mutta lavakasvatus on mielestäni vähän eri homma ja olen mommoja kastellut. En tosin niin ahkerasti, kuin muita vihanneslavoja. Mutta ehkä joka toinen tai kolmas päivä.



On tää niin toiveikasta taas perunoiden suhteen! Viime kesänä syötiin tosi paljon pitkin kesää suoraan lavoista ja kellariinkin jäi vietävää. Saas kattoo nyt, miten tänä kesänä käy!

Kaikki perunankasvatukseemme liittyvät postaukset löytyvät peruna -tunnisteen takaa. Lähinnä pelkkää epäonnistumista ja jääräpäistä yrittämistä olla omavarainen perunoistaan. Mutta myös jotain ilonpilkahduksia ja lapsenomaista toiveikkuutta!



SOLANUM tuberosum
Siemenperuna Amandine 3 kg
1200056
Uutuus 2018. Sertifikaatti A. Yksi kaikkein suosituimmista perunoista, ranskalainen gurmeeperuna, joka maistuu varhaisperunalta ympäri vuoden! Kiinteämaltoinen peruna, jonka mukulat ovat soikeat, kellertävät ja ohutkuoriset. Herkkuperuna, joka sopii erinomaisesti niin keitettäväksi, paistettavaksi kuin uunissa kypsennettäväksikin. Sen voi hyvin valmistaa myös kuorineen mikroaaltouunissa. Se säilyy hyvin ja on taudinkestävä. Sitä voidaan mainiosti kasvattaa ämpärissä tai avomaalla koko kauden.


1200001

SOLANUM tuberosum
Siemenperuna Arielle 5 kg
1200001
Sertifikaatti: A. Vahvasti perunan makuinen peruna! Aikainen. Malto on vaaleankeltainen ja kiinteä. Kauniin sileät, tasakokoiset mukulat. Ei ole pakko idättää. Kun perunat istuttaa tiheään, mukulat kasvavat suuriksi.





6 kommenttia:

  1. Olipas se mukava perunapostaus. Olet todellinen perunoiden asiantuntija. Manteliperunaa, parsaperunaa - en ole tällaisista kuullutkaan. Toivottavasti saat hyvän perunasadon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että pidit lukemastasi! =D

      Peruna-asiantuntijuudesta niin tiedä! Mutta herkkusuu olen ja haluan yrittää kasvattaa perunoissa sellaisia lajikkeita, jotka ovat erikoisia niin maultaan, väriltään ja erityisesti nimiltään.

      Hyvää satoa pikkuviljelmiltäni tosiaan odotellessa! =)

      Poista
  2. Ihanaa peruna-asiaa! Olen niin iloinen, että täällä blogistaniassa on perunoiden ystäviä, mielenkiinnolla luin tämän postauksen. Kovin ylhäisissä merkeissä siellä Leppämäessä mennään, kuninkaallisia koko pottumaa täynnä. Meillä ollaan maatiaisia, jos jotain teemaa voisin ajatella niin melkein metsäläisiä. Perunalajikkeiden määrä ja kirjo on valtava, perunaa kannattaa kasvattaa montaa sorttia ilman muuta.

    Tuo 'King Edward' on minunkin yksi suosikeista. Sitä meillä on ollut kasvussa monta vuotta, mutta jotenkin se katoaa kellarista aika varhain ja yhtään mukulaa en maahan saanut, kun siementä en älynnyt ottaa ajoissa saati ostaa. Tosin meillä nuorison nostaessa perunaa meni sekaisin King Edward ja Kestrel, toisessa pinkit pilkut ja toisessa violetit ja käyttötapa niin erilainen, ettei samaan kattilaan niitä kannata laittaa ollenkaan. 'Hätäperunaksi' laitoimme 'Jussia', vanhat 'Siikli', 'Rosamunda' ja 'van Gogh' kulkevat mukana, uusina laitoin 'Orlaa' ja 'Pink Fir Apple' -perunaa, johon onneksi isäntä ei istutusvaiheessa kiinnittänyt huomiota, malli vähän parsaperunamainen. Suurta rakkauttani inkkariperunaa pitää olla paljon myös ('Mayan Gold'), siitä on kaikenlaisia kirjoituksia, että on hankala kasvattaa ja itää aikaisin sun muuta, mutta vuosia sitä meillä maassa on ollut, hyvä sato on tullut ja parasta on, että se säilyttää uuden perunan maun pitkälle talveen.

    Ollaan me aika maatiaisia, kun perunoistakin noin paljon asiaa saadaan aikaan ja hurmioituneesti! Me emme syö vain perunaa vaan herkkuperunoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peruna on ihan oikeasti niin huippu juttu, että sitä pitää ilman muuta aina yrittää jonkin verran kasvattaa!
      Ja minä olen niin vanhanaikainen, että mielestäni ilman perunaa ei ole elämää! ;D Puhuinkin Beibelle, että jos pitäisi muutama asia valita, mitä pitäisi lopun elämäänsä syödä, minä pärjäisin aikas pitkälle perunalla, porkkanalla ja sipulilla. Jos siihen vielä vähän viljatuotteita, maitoa ja lihaa, niin a'vot!

      Beibehän meinasi heittää jo pari kesää sitten perunakuokan lampeen, kun ei vaan potut meidän, eikä kavereidenkaan savipelloilla onnistunut. Mutta viime kesän "huikea" pottusato lavoista, sai hänetkin vähän innostumaan uudelleen. Eikä hän kommentoinut mitenkään negatiiviseen sävyyn perunatouhujani tänä vuonna! ='D

      Kyllä on ihanaa, kun saa noiden vähän erikoisempienkin lajikkeiden siementä nykyään. En silti yhtään väheksy kotimaisia maatiaisia! Olihan meillä viime kesänä Jussia ja Timoakin kasvamassa. Mutta niitä saa kaupastakin ostettua, joten mieluummin laittelen vähän erikoisempia kasvamaan vähäisiin lavoihini.

      Tuon Mayan Gold on kokeilematta. Siementä olisi ollut myynnissä keväällä, mutta lavasuunnitelmat potuille olivat jo täynnä. Olen sen mausta kuullut pelkkää hyvää, joten ihan varmasti se lähtee kokeiluun ensi vuonna, jos siementä saan.

      Sitä sellaista sisältä pinkkiä perunaa olen halunnut kanssa kokeilla. Blue Kongoa on meillä ollut ja kivan väristähän sekin on. Mutta ei minusta mitenkään ihmeellisen makuista.

      Mukavaa, että on muitakin, joille peruna on sydämen asia! Onhan se nyt ihan liikuttavan ihanaa, kun mustasta mullasta löytää noita herkkumukuloita ja niitä saa tuoreeltaan syödä. Ja minkä turvallisuuden tunteen se tuokaan, kun saa edes vähän oman maan perunaa kellariin. Ai että!

      Poista
  3. Annabellaa meilläkin laitettiin lavaan, tosin vain muutamia. Hienot nimet teidän perunoilla, toivottavasti ovat nimensä veroisia. Hyvää loppuviikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä niin herkullinen peruna. Ja varsinkin itsekasvattettuna, suoraan maasta keitettynä!

      Jos nimiensä veroisia ovat, tulossa on mahtisato ja varsinaiset perunabakkanaalit.

      Mukavaa viikonloppua sinnepäin!

      Poista