Sekameteliä, jouluraivoa, (myrkky)sienisalaattia, viinakranssi, pyhät jouluruuat, jouluisia touhuja ja hieman mietteitä joulunajasta

 

Tein talven ensimmäisen lumi... minkä lie!

Olen ollut lähes koko joulukuun kotona. Lähiopetus loppui joulukuun alkuviikolla ja olenkin sitten opiskellut paria yto-ainekurssia kotona. Olen poistunut tontilta lähinnä vain lenkille, tyttärelle, käynyt parilla kaverilla, naapuripitäjässä kahvilla ja kaupassa. En valita! On ollut ihan mukavan rentoa.

Mauri odottelee kaupalla emäntäänsä. Takana
joulupukki on pitänyt "kuumaa linjaa"
puhelinkopissa koko joulukuun.

Sen verran olen poikennut Tampereella, että käytiin tyttären, sekä Kuukunan ja Ompun kanssa Joulutorilla. Taas kyllä piti oikein miettiä, että miksi. No, ehkä siksi, että on kivaa, jotta tälläisiä tapahtumia järjestetään. Mutta kun ei niistä oikein meikäläiset mitään saa. Karkkia ostin, en muuta. Tytär ei ostanut mitään. Pari lasten pakkoposeerausta #tampereenjoulutori ja munkkikahvit napaan. Vettä satoi ja on tossa Keskustorin kupeessa tosi vaikeeta joulutunnelmaa saada. Olen ollut aina sitä mieltä, että toi joulutori on ihan väärällä paikalla. Se pitäisi olla jossain puistossa tai muuten vaan syrjemmässä tosta keskustan aukiolta. Kyllä kaupunkilaisetkin jaksavat hieman syrjemmälle keskustasta kävellä, jos me maalaisetkin kaupunkiin saakka pääsemme.

Sokeria suupielessä! =D

Lastenlasten kanssa on tullut oltua tosi paljon joulukuun aikana. Olen käynyt tyttärellä varmaan ihan rasittavuuteen asti. Ja ovat hekin meillä käyneet ainakin kerran viikossa. On ollut tosi mukavaa, että kerrankin on ollut aikaa mummuilla.

Käytiin sushilla yhtenä päivänä.

Omppu oli mummun opiskelukaverina!

Voi että, kun hän istuu jo hienosti! <3

Kuukuna oli yhden yönkin mummun muruna. Käytiin kaupassa, kirjastossa viemässä joulukortit ja poikettiin katsomassa helluntaiseurakunnan tekemään jouluseimeä. Kuukunaa seimi ei juurikaan kiinnostanut. Hänestä siellä oli outo setä ja täti. Mutta kaupassa käynti on hienoa, kun saa ottaa ostokset pikkukärryihin.

Vähän epäilyttää koko seimi!

Kuhmalahden kauppa on pieni, mutta sieltä
saa kaiken olennaisen.

Kuhmalahden kauppa on tosi pieni, jos nyt vertaa vaikka ison kylän marketteihin. Mummun mielestä se on juurikin sopivan kokoinen, koska pieni ostoksilla kävijä ei ehdi lietsomaan itseään siellä mielettömään raivoon. Otetaan kassan vierestä pikkukärryt ja pyörähdetään pikaisesti kaupan kaikki viitisen käytävää, haetaan "ammurahkat" maitokaapista ja hups, ollaankin jo maksettu ostokset ja ulos kaupasta.

"Jorma Uotinen" nuorempi

Toista se on kuulkaas noi supermarketit. Sain meinaan tässä muutama päivä sitten mielestäni hyvän idean ja soitin tyttärelle, että "Hei, mennäänkö huomenna yhdessä Prismaan?". Ilmeisesti hänelläkin oli kova luotto mummun vaikutuksesta lapsiinsa, koska sanoi, että "Hei, ei sen väliä. Mennään vaan!"

Mauri ei liity tulevan kertomuksen tapaukseen
mitenkään. Halusin vain näyttää, että tälläisessä
maastossa saan täällä Kuhmiksessa kauppaan
kävellä.

Menimme peellä alkavaan supermarkettiin. Minulla oli vain kymmenisen pientä juttua, mitä vielä jouluksi tarvitsin. Otinkin Kuukunan pikkukärryineen matkaani ja sanoin tyttärelle, että menee rauhassa keräilemään omia tarpeitaan. 

Meillähän meni Kuukkisen kanssa hyvin! Tosin olimme jo puolessa välissä markettia ja keränneet kärryihin vain hänen tarpeitaan, emme yhtään mummun listalta. No, mikäs siinä. Mukavaahan meillä oli!

Tässä ollaankin jo kalatiskillä ihmettelemässä
isoa lohta.

Kunnes.... jouluraivo iski kassalla! Ei minulle, vaan Kuukunalle. Hän yritti laittaa "ammurahkaa" eli vanukasta kassahihalle ja eihän se onnistunut. Se tipahti monta kertaa ja loppuen lopuksi sitä kontattiin kassahihnan alta. Tai Kuukuna konttas. Eihän sinne kukaan muu mahtunut! 

Kummallinen juttu oli sekin, että kahdella viereisellä kassalla ei ollut ketään, kun niille tyttären kanssa vierekkäin mentiin maksamaan ostoksiamme. Mutta heti kun lapsella iski megaraivari, niin johan alkoi porukkaa lappaamaan jonoksi  asti meidän perään. 

Minua alkuun naurattikin koko keissi. Kuukuna istui polvillaan maassa kahden kassajonon välissä ja huusi sydäntäsärkevästi. Ajattelin kyllä, että jos joku vaivautuu kommetoimaan, niin kommentoin kyllä takaisin. 

Toisaalta, teki kyllä mieli mennä parkumaan siihen hänen viereensä. Kyllä nämä marketit niin ahdistavia ovat! Mutta mummun polvet ei anna myöten moista heittäytymistä.

Siinä sitten lapattiin ostoksia likan kanssa kilpaa kasseihin ja vuoron perään kävimme hakemassa Kuukuna meidä tykö. Ja poika palasi takaisin entiseen paikkaan tien tukkeeksi huutamaan.

Hän oli piirrellyt itselleen risuparran
eräänä aamuna!

Siinä me sitten raahattiin huutavaa poikaa ja ostoskasseja kohti autoa. Vain Omppu pysyi viileän rauhallisena koko keissin ajan. Minä ja tytär, sekä Kuukuna, oltiin kaikki kolme ihan hiessä ja naamat punaisina. Kenen mistäkin syystä!

Mutta katsokaapa, kuinka hienoja koristeita
Kuukunan perheen kuusessa on! Saha...

... ja jakoavain!

Siinä kolmea ostoskassia raahatessani mietin, että mitä ihmettä tuolla kaupassa juuri tapahtui? Enkä nyt tarkoita Kuukunan jouluraivoa. Vaan sitä, että miksi minulla oli kolme kassillista tavaraa, vaikka ostolapussani ei lukenut juuri mitään? Ihan uskomatonta! Ja kuitenkin tulitikut unohdin ostaa, vaikka ne lukivat lapussani. 

Päätinkin, etten enään "ikinä" lähde juhlapyhien alla suureen maailmaan supermarkettiin, koska sieltä tulee ostettua kaikkea "sontaa". Mutta kun täältä Kuhmalahdelta ei saa esimerkiksi viinaa, oli pakko lähteä isolle kirkolle!

Kiusasin kissaakin tonttulakilla!

Viinaa tarvitsin yhteen joululahjaan. Veljeni on tulossa Japanista joulupäivän iltana ja toivottavasti hän on "puhdas" ja saamme nähdä jossain vaiheessa tässä välipäivinä. 

Mietin kovasti, että mitä hänelle hankittaisiin joululahjaksi. Olen yleensä ostanut pari pulloa erikoisoluita tms., mutta olisi kiva joskus antaa jotain itse tehtyäkin.

Koska hän on suurimman osan vuodesta Japanissa, emme ole halunneet hänelle mitään tavaraa antaa. Sitten näin facessa jossain askarteluryhmässä jonkun tekemän viinakranssin. 

Kuulostaa pahemmalta, mitä onkaan! Styroksiseen kranssipohjaan liimattuja liköörikonvehteja ja pari pientä viinapulloa siihen vielä koristeeksi. Sellaisenhan minä tekisin!

Ja niin teinkin! Konvehdit minulla oli jo aikaa sitten ostettuna ja kranssipohjiakin oli. Mutta ne viunapullot puuttui. 

Kun oltiin saatu muksut autoon ja haettua vielä mättöä Hesestä, kipaisin nopeasti maski naamalla alan liikkeeseen. Otin siinä juostessani kossupullonkin glögiteräksi, koska juuri sillä hetkellä tunsin sille tarvetta. 

Kuukuna oli kysynyt, että mihin mummu juoksi. Tytär oli hälle sanonut, että mummula meni hermot ja se lähti hakemaan viinaa. Siinä sitä luotiin lapsuuden joulumuistoja!

Tälläinen siitä sitten tuli! Olisin halunnut pienen
Jallun ton Mintun kaveriksi. Mutta sitä ei ollut
muovipullona. Lasipullo olisi pienenäkin ollut
liian painava noihin karkkeihin liimata.

Tämä joulu mennään itse tehdyin lahjoin. Lähisuvun teineille muutama kymppi rahaa ja lapsille jotain pientä lelua. Omppuun ja Kuukunaan panostettiin vähän enemmän, kun vielä on rahaa. Ens joulu voi ollakin sitten toinen taloudellisesti, ellen keksi jotain erittäin tuottavaa bisnesideaa. 

Mutta muuten on annettu kaikkea itse tehtyä. Saippuoita, kahvikakkuja, joulukuusia, havukransseja, risuluutia, kynttilöitä ym., ym,. Sinappiakin taisi mennä pariin pakettiin ja kylmäsavustettua lohta. Toivottavasti saajat tykkäävät lahjoistaan. Minä ainakin tykkäisin!

Tyttären anoppilasta tuli joulun hupaisin kortti!

Ruokien suhteen mennään osittain omavaraisesti, osittain itse tehden ja osittain ihan valmiilla. Hyvä tasapaino mielestäni!

Lipeäkalaa ollaan lioteltu parisen viikkoa ja sitä syödään Beiben kanssa varmaan aattona, kun jäädän kahdestaan.

Tämä ei ole lipeäkala, vaan ystäviemme tekemä
mootorisahaveistoslohi, joka on tehty
meidän kaatuneesta pihakoivusta.

 Lipeäkala onkin onnistunut parhaiten ikinä! Sen verran ollaan "reseptiä" muutettu, että liotettiin "päreitä" eli kuivaa kalaa ensin vuorokausi ihan pelkässä kylmässä vedessä. Vasta sen jälkeen laitettiin ne lipeään likoamaan. Turposivat oikein komeiksi ja paksuiksi!

Lipeässä niitä tosiaan turvotettiin viikko ja sitten alettiin liottamaan lipeää pois kylmää ja puhdasta vettä lisäten. Ensin pari kertaa päivässä huuhdeltiin ja vaihdettiin vettä ja sitten riittikin kerta päivässä.

Tässä menee lipeävesi kalojen päälle.

Koska olen ollut paljon yksin kotona, radio on ollut seuranani. Todella paljon on ollut juttua kaikenlaisesta joulun viettoon liittyvästä. Kuten esimerkiksi siitä, että onko pakko tehdä niin kauheasti kaikkea ruokaa, kun ei niitä kukaan kuitenkaan syö. Tällä lähinnä tarkoitettiin perinteisiä jouluruokia.

Kyllä on! Se on minun mielipiteeni. Jotain perinteistä ja pyhää pitää olla joulupöydässä ja ne ovat minulle rosolli ja herneet suolaliemessä. Rosolli pitää olla itse tehtyä ja sen punajuuret on oltava keitettyä, ei säilöttyjä. Minun rosollissani ei ole myöskään perunaa, silliä, eikä omenaa. Olen joskus kirjoittanut rosollistani postauksenkin. Sen voit käydä lukemassa tästä .

Herneet pitää olla tietyn valmistajan. On minulle käynyt joinakin jouluina niin, että nämä hieman kalliimmat herneet ovat loppuneet kaupoista ja olen joutunut hankkimaan korvaavia. Ja jouluateriahan oli melkein pilalla!

Nämä herneet ovat sellainen elementti rosollin lisäksi, että niitä ei juuri muut syö. Mutta minä syön ja niitä on oltava aina!

Olen syönyt niitä jo yhden purkillisen ja meidän toisessa lähikaupassa ei ollut tätä minun haluamaani hernemerkkiä. Kysyin myyjättäreltä, että onko heille tulossa näitä, koska heillä ei ollut muita kuin kaupan omaa halpismerkkiä. Ei kuulemma ollut ja hänelle avauduin tästä minun ongelmastani herneiden suhteen. Hän ei ilmeisesti ymmärtänyt asian vakavuutta ja tarjosi minulle vaihtoehtona pakastettuja, sekä kuivattuja herneitä. Otin purkin "korvikeherneitä" ja toivoin, että vielä löytäisin niitä oikeita jostain.

EDIT: Löysin "oikeita" herneitä ja joulu on pelastettu!

Muija vetämässä rosollia suoraan kulhosta joskus 70-luvulla.
Susanna-nukke seuraa vieressä!

Minä teen joka vuosi myös joko rusinasoppaa tai sekametelikeittoa. En pidä rusinoista, mutta rusinasopan maku on hyvä. Jos sitä teen, siivilöin rusinat pois keiton jälkeen.

Tänä vuonna tein sekametelisoppaa. Kaiken muun ajan syön puuroni marjakiisseleiden kera, joten kerran vuodessa edes haluan syödä perinteisiä jouluruokia.

Tiedän taas, että sekameteliähän ei riisipuuron kanssa kukaan muu syö kuin minä. Mutta koska minä haluan, niin minä tein! Muille tein mustikkakiisseliä ja ostin monta purkkia rahkaa, jotta saan sitten syödä näitä kiisselinjämiä joulun jälkeen rahkan kera. 

Oletteko muuten maistaneet? Rahka on tosi hyvää kiisseleiden kanssa!

Sekametelin ainekset!

Olenkin sanonut perheelleni, että älkää te välittäkö minun ruoka hössötyksistäni. Itellenihän hössötän ja teidän ei tarvitse niitä syödä. Mutta saatte, jos haluatte! 

Jouluruuat ovat sellaisia, että ne jakavat paljon mielipiteitä. On ollut puhetta, että jouluna voi syödä mitä haluaa, vaikka pitsaa. Kyllä, oikeassa ovat! Mutta minä haluan, että meillä on jotain pysyvää tässä jatkuvasti muuttuvassa, epävakaassa maailmassa. Ne ovat jouluna ruokapöydästä löytyvät tutut elementit vuodesta toiseen. 

Meillä on pieni jääkaappi, mutta onneksi ulkona
on kylmää. Beibe sanoikin, että eihän sitä tiedä,
jos vaikka ilmasto lämpiää niin, ettei 20 vuoden
päästä voi jouluruokia jäähdyttää/säilyttää ulkorapulla.
Nautitaan tästä nyt vielä, kun voidaan!

Koska minulla on vielä työsuhde voimassa, sain joululahjakinkun töistä. Ensi jouluna sitten joudutaan ostamaan kinkkumme ihan itse, jos sellainen halutaan. Onkin muutosta tulossa siis meidän vuosikausia jatkuneeseen ilmaisen kinkun perinteeseen.

Sain postissa myös joululahjapipon. Ihan hyvä ja laadukkaan oloinen pipo. Ehkä kuitenkin vähän liian iso minulle ja tarjosinkin sitä Beibelle, jolla pipot ovat aina hukassa. Hän sanoi, ettei uskalla se päässään töihin mennä. "Äidit" pian lynkkaavat hänet portilla!

Joo, tosiaan tein rosollin itse. Lisäksi tein lanttuwaldorfia ja sienisalaattia. Olen tosi epävarma noiden sienten suhteen. Minua ärsyttää tosi paljon, kun en pysty luottamaan omaan sienituntemukseeni. Olenhan sentäs tentit suorittanut sienineuvojakin nykyään!

Keräsin alkusyksystä ihan meidän pihasta haaparouskuja ja sitten hieman myöhemmin karvarouskuja. Ihan varmasti tunnistin molempien tuntomerkit ja vielä maistoinkin molempia. Kyllä, valkoinen maitiaisneste ja kirpeän polttava maku. Ja henkiinkin jäin!

Suolasin sienet ja niitä sitten yhtenä päivänä liottelin. Välillä maistoin sienenpalasen, jotta saisin arvion sienten jäljellä olevasta suolaisuudesta.

Pilkoin sienet todella hienoksi, samoin sipulit. Tein kastikkeen ranskankermasta, kuohukermasta, sitruunamehusta, sinapista ja mustapippurista. Sekoittelin ainekset ja maistoin. Hyvää oli ja maistoin pari lusikallista lisää. Todella hyvää! 

Syötiin vielä päivällisellä Beiben kanssa kaikkia tekemiäni lisukesalaatteja. Selitin Beibelle, että oli jo sienisalaattia maistanut, enkä saanut oireita. Koska tätä kirjoitan tässä ja Beibekin lähti aamulla töihin, olen sienet silloin syksyllä oikein tunnistanut. Ellei sitten maksani tee hiljaista kuolemaa ennen vakavampia oireita!

Siinä ne ovat! Myrkkysienisalaatti vasemmalla.

Olen yrittänyt muokata muutenkin jouluksi tekemiäni ruokia, jotta saisin käytettyä niihin omakasvatettuja raaka-aineita tai jotain itse tehtyjä elementtejä. Taatelikakkuun laitoin omien kanojen munia ja sokerin tilalle omaa hunajaa. Maustekakkuihin munien lisäksi laitoin Beiben puristamaa omenamehua piimää korvaamaan. Kurpitsalaatikkoon laitoin kuusenkerkkäsiirappia, sekä mallaslimppuun. Niihin laitoin vielä karpalorouhetta, kuusenkerkkäjauhetta ja nokkosensiemeniä, sekä nesteeksi koivunmahlaa. Minusta on ihanaa saada käyttää tälläisiä aineksia, mitkä ovat kerätty tai kasvatettu omalla tontilla tai lähiympäristössä. 

Metsälimppuja

Joulun ruokahankinnoista oli monena päivänä keskustelua radiossa. Eräs mummu soitti suoraan lähetykseen ja kertoi, kuinka iloinen hän oli siitä, että lapset perheineen eivät pääse hänen luokseen tänä jouluna. Tämä mummo sanoi, että hänellä on todella pieni eläke ja siitä on sitten aikaisempina vuosina pitänyt lapset perheineen kestitä. Lapset eivät ole tuoneet tullessaan mitään ja mummo on kustantanut koko joulunpyhien ruokailut. 

Tälläinen on pistänyt kyllä mietityttämään. Yksi eläkeläinen kertoi, että hänellä on eläke 800 e/kk ja siitä pitäisi hyvin toimeen tulevien lapsien ja heidän perheiden joulu kestitä. Toisaalta, asian toinen puoli voi olla se, että mummot eivät ole kehdanneet sanoa, ettei ole varaa. Että voisitteko tuoda jotain tullessanne ja osallistua kustannuksiin. Ja lapset eivät kehtaa kysyä, tai eivät tiedä vanhempiensa varallisuutta. Voihan olla ihan välinpitämyyttäkin. Tiedä häntä!

Ylen uutisissa haastateltiin ihmisiä ruokaostosten lomassa. Kysyttiin, että onko tämä poikkeusjoulu tuonut mitään muutoksia heidän joulun ruokaostoksiinsa. Yksi mies kertoi, että todellakin on! Hän kuulemma joutui tekemään jouluruokaostokset, ettei ihan ensimmäistä kertaa elämässään. Koska he olivat olleet aina appivanhempiensa luona joulunpyhät syömässä. Mies ei kyllä kuulostanut miltään nuorelta, että oli kyllä hänekkin ihan hyvä kokemus tämäkin. Että joutuu kustantamaan omat jouluruokansa ihan itse! 

Radio, ystäväni!

Meillä ei onneksi koskaan ole ollut tälläisiä ruokaongelmia. Itse kasvatettua on paljon ja ansiotyöt elintarviketeollisuudessa on taannut edullista jouluruokaa. Ja puheyhteys on toiminut hyvin kanssaruokailijoiden kesken ja ollaan sovittu, mitä kukakin tuo. 

Tänä vuonna ei olekkaan yhteisiä syömisiä kuin tyttären perheen kanssa. He tulevat aatonaattona ja lähtevät aattona omaan kotiin joulun viettoon. Beibe ja minä syödään loput jämät, mitä aatonaaton mässingeistä jää!

Mutta kyllä silti on huomannut, että ruokiin ja juomiin on mennyt paljon vähemmän rahaa, kun ollaan pienellä porukalla. 

Tämä veljeni vaimon henkareista tekemä 
valotahti on niin hieno! Ikkunalaudalla
jouluinen asetelma kaktuksia, ruotsin
armeijan ritsa, tervapurkki ja 
akku. 

Kävihän meillä muuten Leppämäessä pieni joukko vieraitakin. Minuun otettiin yhteyttä Kuhmalahden koululta ja opettaja kysyi, voisiko 3-4 luokka tulla vierailulle Leppämäkeen ja viettämään glögihetken meidän kotaamme.

Totta kai se sopi! Olikin mukava tarjota tälläinen elämys lapsille ja heidän opelleen. Aikana, jolloin koululaisten joulujuhlat oli peruttu ja ei edes kirkkoon päässeet.

Meidän kodassa on sellainen kirkkomainen fiilis. Sainkin viestin vierailun jälkeen, jossa kiitettiin vierailusta ja siitä, että he löysivät joulun tunnelman meiltä. Lämmitti kyllä sydäntä paljon!

Sen verran olen parilla ystävällä poikennut, että lahjat olen vienyt. Beiben siskolla kävin ihan "kielletyllä alueella" koska heidän perhe asuu Päijät-Hämeen puolella. En saanut muita oireita heiltä, kuin valtavan marsukuumeen!

Tälläinen pieni marsuvauva! <3

Kissa ottaa rennosti!

Olen myös käynyt pariin otteeseen naapuripitäjässä, Luopioisissa, kahvittelemassa ihanssa Pytingissä. Siellä on Kukkien Kädentaitajien puoti ollut joulunajan, sekä ihana kahvio. Naapuritalossa, Mikkolan navetalla, on myös kädentaitomyyjäiset, sekä taidenäyttelyitä. Nyt jäävät tauolle, mutta ainakin kesällä näissä rakennuksissa on paljon toimintaa. Kannattaa poiketa kauempaakin!

Minua on joulukuun ajan työllistänyt instagramissa päivittäin julkaisemani joulukalenteri. Siinä seikkailee Hehku-tonttu, joka esittelee kaikenlaisia juttuja täältä meiltä Leppämäestä, kuin lähiympäristöstäkin. 

Eräänä iltana lähdin käymään lapsuudenystävälläni ja kuvattiin muutamia kuvia tontusta heidän eläintensä kanssa kalenteriin.

Teuvo

Alma

Hieno rottalamppu!

Vilma

Harvoin sitä pääsee niin tonttu, kuin mummukaan samaan kuvaan porseeraamaan filmitähden kanssa. Ystäviemme Väinö-sika oli viime kesänä Herra Heinähattu -lastensarjan kuvauksissa, vastanäyttelijänään Heikki Hela. Tämä Väinön debyytti tulee ensi keväänä Pikku Kakkosessa. Pitääpä katsoa Kuukunan ja Ompun kanssa!

Väinö, Hehku-tonttu ja mummu!

Nämä Hehku-tontun seikkailut lähtivät siitä, kun Kuukuna on kovasti kysellyt meidän vuosi sitten syksynä menehtyneen Hehku-lehmän perään. Sitten muistin, että minullahan on tuollainen lehmä-tonttu jossain ja niinpä se alkoi elämään joulukalenterissa kaikkea puuhaillen. 

Kuukuna onkin tykännyt kovasti Hehku-tontun seikkailuista. Tonttu on kyllä saanut muitakin faneja instagramissa ja facebookissa. Yllätyin kovasti, että aikuiset ovat pitäneet niin paljon joulukalenteristani. Sain yhden palautteen, missä kiiteltiin joulukalenterini arkisia asioita ja sitä, ettei se ole millään lailla kaupallinen. Kivaa, että olen saanut jakaa hyvää mieltä joulukalenterin muodossa muille!

Joulukuusi käytiin kaatamassa meidän joulukuusipellolta jo viime viikonloppuna. Toinkin sen saman tien sisälle ja koristelin. 

Meillä ei ole ollut ikinä kuusi näin aikaisin sisällä!  Yleensä se on tuotu vasta aattoaamuna. Siinä on ollut syinä ehkä se, että tytär oli aina niin kireänä jouluna, että piti keksiä kaikkea kivaa tekemistä hänelle aatoksi, jotta sopu ja rauha säilyisi edes hitusen.

Minua nauratti, kun yritin ottaa sellaisen kuvan kuusesta ennen koristelua, että se olisi matkustanut meille jostain kaukaa joulua viettämään. Meidän joulukoristeet ovat kahdessa vanhassa matkalaukussa ja laitoin ne kuusen eteen. Otin kuvan ja kuusi näyttää kuvassa siltä, että on pakannut koristeet oksiltaan ja on lähdössä ovet paukkuen viettämään joulua jonnekkin muualle.

Onneksi kuitenkin jäi ja komeahan se on koristeineen, sekä tuoksuu todella hyvältä!

On meillä muitakin kuusia, kuin tuo alakerrassa oleva oikea kuusi. Kuukunan kanssa koristeltiin yläkertaan valkoinen muovikuusi. Poika innokkaasti ripusteli kaikkia jänniä koristeita kuusen oksille ja yksikään ei mennyt rikki.

Saunalla on oma kuusensa, kuusipellon laitaan koristelin palloin ja valoin yhden kuusen ja onpa ulkorappusillakin pieni kartiovalkokuusi ruukussaan koristeltuna. Näitä on kiva koristella, mutta väkisinkin mietin sitä työtä, mikä niiden purkamisessa on.

Itsellä on asiat hyvin tänä jouluna! Pienellä porukalla juhlistetaan joulua ja se on hyvä se. Mutta pitää olla onnellinen edes näistä ihan lähimmistään, koska jotkut joutuvat viettämään joulunsa yksin. Joillekin se voi olla helpotus ja oma valinta. Mutta joillekkin todella ahdistavaakin.

Hieman ärsyttääkin, kun media lietsoo vielä tuosta yksinäisyydestä. Että jouluna yksinäisyys on syvimmillään. Tälläinen uutisointi ei varmasti helpota sellaisia, joilla näin todellakin on.

Mutta kuitenkin, joulu on vain päivä muiden joukossa. Se tulee ja menee, halusi sitä tai ei. En väitä, ettenkö olisi iloinnut tästä itselläni olevaa aikaa ja sitä että olen saanut touhuta sydämeni kyllyydestä jouluisia asioita. Ja pitkästä aikaa olen terve jouluna! Usein olen ollut flunssainen ja kuumeessakin joulunpyhinä. Ehkä tämä kielii siitä, että olen ollut tosi stressivapaa tänä jouluna. Joulu tulee hössöttämättäkin ja ei ole tarvinnut miettiä kuin omia tarpeitaan tänä vuonna.

Tälläinen hieno valopallo saatiin viime vuonna
lahjaksi ystäviltä. Se on tehty vanhasta ulko-
lampun kuvusta.

Tulipa tästä pitkät joulumietinnät! Kiitos, kun jaksoit lukea loppuun! Toivottavasti Sinun joulusi menee hyvin ja olet onnellinen!

Palaan vielä toivottamaan hyvät joulut erikseen. Mutta jos et käy vierailemassa enään blogissani, haluan toivottaa Sinulle oikein hyvää ja rakkauden täyteistä joulua. Voi hyvin!

Leppämäki rauhoittuu jo tänään joulunviettoon ja palailee kertomaan kuulumisiaan pyhien jälkeen! Meillä sataa lunta parhaillaan. Saas nähdä, onko vielä aattona lunta! Mutta tänään on ainakin ja nautitaan siitä.