Joulunpyhien viettoa Leppämäessä 2020

 

Tonttukin selvisi joulusta, vaikka Benja "the 
tontuntappaja" oli mummulassa jouluna!

Niin se vaan meni tämäkin joulu omalla painollaan! Mukavaa oli ja rauhallistakin. Aloitettiin tosiaan joulu jo aatonaattona. Näin ollaan tehty jo useampana vuotena ja se onkin ollut kiva perinne. Tämä johtuu siitä, että tyttären perhe on tullut meille jo tällöin, koska haluavat viettää aaton oman perheen kesken kotonaan. Ja se sopii minulle ja Beibelle tosi hyvin!

Muijaluolakin sai oman lyhtynsä!

Ollaan joskus ehdotettu, että mekin voisimme jouluna lähteä heille. Mutta he haluavat tulla tänne Leppämäkeen. Onhan täällä maalla nyt ehkä hieman tunnelmallisempaa viettää joulua, kuin rivarissa taajamassa. Varsinkin nyt, kun saimme ihan hyvän määrän luntakin joulupyhiksi!

Joulusauna! <3

Mitään ihmeellistä ohjelmaa meillä ei jouluna ollut. Ihan vain syötiin, juotiin, saunottiin ja oltiin yhdessä. Kuukuna ja Omppu sanelivat oman rytminsä päiviin ja heidän ehdoillaan mentiin.

Keittiön pöydällä tarjolla kylmät "jutut".
Laatikot olivat tarjolla puuhellan päällä.

Minä en kattanut mitenkään ihmeellisesti ruokapöytää ja laittanut jouluruokia esille. Muovikipoista olivat salaatit ym. tarjolla ja laatikot ihan vain otettiin omista foliovuuistaan. Edes ruokapöydässä ei ollut liinaa, koska muksut olisivat rätänneet sen heti ihan likaiseksi. Servettien virkaa toimitti talouspaperirulla. Kaikki olivat silti tyytyväisiä ja saivat vatsansa täyteen!

Kuukuna söi perunaa, ruskeaa kastiketta ja 
kylmää makkaraa!

Kyllä jouluruuat vaan ovat hyviä!

Aatonaatto meni kivasti! Parit ystävät poikkesivat vielä ohikulkumatkallaan tuomassa jouluterveisensä. Kuukuna tuli mummun ja papan kanssa saunaan. Hehku-tonttu olikin jättänyt muksuille paketit saunan joulukuusen alle. Kuukunalle se oli hankkinut kuorma-auton ja Ompulle pehmopupun.

Omppu menikin jo niin aikaisin nukkumaan, että hän ei saunaan ehtinyt. Mutta vävy ja tytär pääsivät sitten ihan kahdestaan nauttimaan saunan löylyistä. 

Kuusen alle oli ilmestynyt pari pakettia.

Aattoaamuna muksut heräsivät jo hyvissä ajoin. Joten vilske alkoi heti aamusta! Aamupalaksi syötiin kinkkuleipiä ja kaikkia tähteitä jouluaterialta. 

Riisipuuroa ja sekameteliä 
syötiin vasta lounaaksi. 

Kuukunan kanssa lähdettiin aamutoimien jälkeen elukkahommiin. Laitettiin pieneen koriin astetta paremmat aamuherkut eläimille, kuten pilkottua omenaa, kuivattua leipää ja kanille vielä salaattia. 

Hän olisi halunnut mennä ajamaan mönkkärillä,
mutta mummu "pakotti" ensin ruokkimaan
elukat.

Kuukuna rakastaa lampaita!

Kanojen joululahja! Harvoin ostan eläimille
mitään tälläisiä juttuja, mutta nyt tarttui mukaan
Mustista ja Mirristä, kun olin marsuille rehua
hakemassa. Tässä siis kuivattua heinää ja yrttejä
siementen kanssa puristettuna tuollaiseksi pieneksi
paaliksi, mitä kanat voivat sitten nokkia.

Joululaatikoiden jämät maistuu kanoille!

Vastalahja!

Koirat saivat aattona ulos järsittävää. Ostin
niille hevosen kurkkutorven, minkä puolitin.

Mönkkäriin tuli rengasrikko. Joten oli otettava
järeämpää kalustoa esiin!

Elukoiden aamutoimien jälkeen ulkoiltiin porukalla. Laskettiin jopa pulkalla mäkeä Kuukunan kanssa! Oli kyllä ihan mielettömän ihanaa, kun saatiin useampi sentti lunta joulunpyhiksi. Aikaisempien sääennusteiden mukaan, lumet olisivat sulaneet jo aattona. Mutta sitä satoikin joka päivä vähän lisää ja joulupäivän iltana vähän pakastikin. Joten saimme nauttia valkoisesta joulusta!

Glögiä, piparia, taatelikakkua ja valkosuklaa-
fudgea.

Yritettiin tyttären kanssa ottaa lapsista ihania, idyllisiä poseerauskuvia. No joo! Eihän noi ilopillerit pysyneet hetkeäkään paikoillaan. On lapsikuvaajat kyllä aikasmoisia, että he saavat muksuista hienoja kuvia. Ja saavat lapset houkuteltua olemaan hetken paikoillaan!

Mä en kestä näitä söpöliinejä!

Ennen kuin mummun ja papan murut lähtivät jatkamaan joulunvietto omaan kotiinsa, avattiin muutama lahja, minkä tontut olivat jättäneet mummulaan. Ai että, kun Kuukuna olikin keskittynyt tähän touhuun. Ja auttoipa hieman siskoakin hänen lahjan kanssa.

Kyllähän se asia niin on, että noi pienet lapset joulun tekevät! Minulla on ollut monta vuotta hieman joulumieli hakusessa. Mutta näiden lapsenlapsien myötä olen sitä hieman löytänyt takaisin. 

Kuukunan ja Ompun touhuja on niin mukavaa seurata. On ihanaa, että saa olla näin tiivisti heidän elämässään mukana!

Iltatonttuilut!

Minä vetäisin jopa pikku päikkärit jouluaattona. Ihan vain siksi, että mä voin! Beibe kävi sillä välin Maurin kanssa metsäkävelyllä. 

Olikin pimeää, kun heräsin. Lähdettiin käymään Vehkajärven hautausmaalla viemässä kynttilät appivanhempien haudoille. Tytär kävi kotimatkalla viemässä kynttilät minun vanhempien haudalle.

Vehkajärven kirkon kellotapuli

Vehkajärven pieni hautausmaa on jotenkin idyllinen paikka. Jos nyt hautausmaasta niin voi sanoa! Mutta siellä on hieno tunnelma. Hautausmaa on pienen puukirkon ja metsän välissä ja siellä on tosi pimeää. Silti siellä ei ole yhtään pelottavaa.

Poikkesimme takaisin tullessamme myös Kuhmalahden kirkolla. Siellä oli pieni jouluseimi tehtynä. Molemmilla hautausmailla oli väkeä. Somestakin katselin, että ihmiset olivat kovasti käyneet haudoilla tänä jouluna. Olisikohan se tämän koronavuoden ilmiö!

Kuhmalahden kirkko

Kuhmalahdella oli tarkoitus järjestää uutena vuonna drive in -ilotulitus. Siihen oli jo terveysviranomaiset antaneet varovaisen suostumuksen, koska ihmiset olisivat omissa autoissaan sitä katsomassa. Mutta sitten poliisi torppasi koko tapahtuman ja ilotulistusta ei järjestetä.

Olisikohan siitä syystä sitten Kuhmalahden yrittäjät panostaneet erityisen paljon kirkonkylän kävelytien valaisemiseen, koska se oli reunustettu ulkotulin koko matkaltaan. Osa tienhaaroistakin oli valaistu jonkin matkaa. 

Nähtiin kirkolla kauppias vaimoineen ja hän sanoi, että noin 300 ulkotulta oli sytytetty 10 askeleen välein kävelytielle. Tämä on kyllä hieno perinne meidän kylällä!

Tunnelmaa ei valokuvaan saa. Se pitää kokea
itse!

Loppuaatto menikin sitten ihan glögiä naukkaillessa, koko ajan jotain syödessä, pirttiä lämmitellessä ja telkkaria kattellessa. Ei mitään ihmeellistä ja mainittavaa tullut tehtyä. Kunhan oltiin!

Hevosille ja muille meidän kanssa vuosien
varrella tassutelleille, sytytettiin perinteisesti
kynttilät.

Kanalan jouluvalo

Joulupäivänä oleilu jatkui! Beiben siskon kanssa puhuttiinkin puhelimessa, että tekee ihan hyvää välillä olla vain ja tehdä ne ihan pakolliset asiat. Minua kyllä alkoi iltaa kohden jo hieman tylsistyttämäänkin! Olisi pitänyt hommata joku hyvä romaani joulunpyhiksi. Minulla yleensä on lukemattomia kirjoja, mutta miten nyt ei sitten ollutkaan yhtään. Paitsi jotain tietokirjoja ja niitä en nyt kyllä jaksanut lukea.

Voi, mitä herkkua!

Meidän lipeäkala onnistui todella hyvin tänä vuonna! Sitä syötiin jättiannokset Beiben kanssa ja voi että, oli hyvää! Loput laitetaan pakastimeen ja herkutellaan myöhemmin.

Käytiin pienellä mettälenkilläkin ihan kahdestaan. Maurilla on tassu rikki ja jätettiin se kotiin siitä syystä.

Metsässä oli kyllä ihana tunnelma! Kasvustojen päällä oli kevyttä puuterilunta ja oli ihan henkeäsalpaavan kaunista. Lautasellinen lipeäkalaa vain painoi pahasti mahassa!

Joulupäivän iltana saunottiin, syötiin pitsaa ja kattottiin telkkua. Monta elokuvaa ja dokumenttisarjaa tuli töllättyä.

Ihan perusmeininkiä! Hiljaista ja rauhallista olemista.

Kyllä luminen maisema vaan on kaunis!

Tapaninpäivänä oli pientä pakkasta. Mietittiin, että mitähän sitä tehtäisiin? Alkoi molempia jo pikkuisen tympimään jouten olo. Liika on aina liikaa!

Talvisen näköistä on!

Jotenkin kyllä monen päivän velttoilu otti minulla kropan päälle ja nukuin tosi huonosti. Parina aamuna uni loppui joskus 3-4 aikaan ja polvia särki. Ajateltiin, että josko lähdettäisiin pikku patikkareissulle johonkin.

Yöllä valvoessani sitten selailin netistä lähistön kohteita ja muistinkin Kuhmoisten Päijälään tänä vuonna valmistuneen uuden, Sysipatterin luontopolun . Tästä ei ole kauhean laajasti huudeltu, jotain juttuja paikallisissa lehdissä ym. Mutta minulla on ollut "sisäpiirin tietoa", koska entinen luontoalan valkku on ollut tässä hankkeessa ja eräs luokkakaverini on täällä käynyt. Joten auto lämpiämään ja kahvit termariin!

Luontopolku oli noin 2,6 kilometrin mittainen ja kulki loppumatkan hiekkatietä. Se lähti Päijälän pirtin pihasta ja oli selkeästi merkitty. Teen tästä luontopolusta jossain vaiheessa vielä oikein oman postauksen.

Metsässä oli tosi märkää! Polut olivat osittain
ihan veden peitossa. Mutta onneksi meillä
oli jaloissa kunnon vedenpitävät vaelluskengät.

Loppumatkasta pääsi ihailemaan Kellokoskea
ihan rannasta.

Patikkaretki oli ihan sopivan mittainen minun kulumapolvilleni. Teki kyllä hyvää käydä hieman liikahtamassa tuolla metsässä. Pakkasta oli -4 astetta ja ihan tyyntä. Just sopiva ulkoilukeli!

Ajeltiin kotiin vielä oikein pidemmän kaavan mukaan. Ihania, lumisia maalaismaisemia hämärtyvässä illassa. Menkööt tämä nyt sitten siitä tapaninajelusta!

Lopputapani menikin sitten saunoessa, syödessä ja elokuvaa katsoessa. Siinähän ne pyhät olivatkin taputeltu! 

Huomenna alkaa arki. Tai no, minullahan tämä elämä jatkuu vielä loppiaisen yli tälläisenä rentona. Pari koulutehtävien palautusta ja vähän ensi vuoden jaksojen suunnittelua. Mutta joo, lorviahan tämä on seuraavat pari viikkoa vielä!

Mutta Beibellä jatkuu työt ihan normisti iltavuoron merkeissä. Että tuskin mitään railakkaita uuden vuoden pippaloitakaan on tiedossa! Perinteiset keitetyt nakit syödään ja sitä rataa. 

Herra Hai on minun uskollinen päikkärikaverini!

Oliko Sinulla mukavat pyhät? Olisi kiva kuulla joulunvietostanne!