torstai 13. joulukuuta 2018

Syntymäpäivänä mietteitä synnnyistä syvistä!


Mä 1-vuotiaana!


Minä olen aina viettänyt syntymäpäivääni. Sen osuessa keskelle viikkoa, tarjoan kakkukahvit viikonloppuna. Yleensä vieraita on jokunen saapunutkin.

Meillä ei kauheasti jouluna leivonnaisia syödä, koska syötävää on muutenkin yllin kyllin. Joten näin lähellä joulua olevaa syntymäpäivääni varten on mukava leipoa joululeivonnaisia. Mauste- tai taatelikakkua, pipareita ja torttuja ainakin. Koska on sitten porukkaa niitä syömässä.



Olen näinä blogivuosinani tehnyt aina syntymäpäivänäni postauksen vanhenemisestani. Yleensä niissä viitataan tähän minun synnynnäiseen pyhyyteeni. Olenhan syntynyt Lucian päivänä. Nämä edelliset postaukset löytyvät Lucia-neito -tunnisteen takana, jos haluat käydä niitä lukemassa. Niistä löytyy juttua mm. Luciaperinteestä, historiasta ja Luciapullistakin.



Täytän siis tänään 47-vuotta. Minulle vanheneminen ei ole koskaan ollut mikään paha asia. Olen oikeastaan aikas helpottunutkin siitä asiasta, että tälläinen minusta nyt sitten tuli ja enkä tästä enään kauheasti muuksi muutu. Olen ihan hyvä näin!

Vessaselfie! ='D


Tämä kulunut vuosi on ollut täynnä iloa, minustahan tuli mummu ihanalle Kuukunalle viime maaliskuussa. Tuo poika on minun elämäni valo ja tuo ihan hirvittävästi riemua elämääni!

Poika "vahaa" ensimmäistä Audiaan!  ='D


Toki pojan sydän tuotti huolia heti alkuun. Mutta onneksi pieni sydän on korjannut itse itseään ja ei tule todennäköisesti koskaan tarvitsemaan mitään toimenpiteitä.

Voi tuota pikku pyllykkää, joka touhuaa näissä isänsä ottamissa kuvissa! <3


On kuitenkin aivan käsittämätön onni olla isovanhempi! Sekin on tämän vanhenemisen tuomia etuja, jonka olen ottanut ilolla vastaan.

Minulta kysyttiin alkuun usein, että saako minua sanoa mummuksi. Koska olen kuitenkin suhteellisen nuori mummuksi. Ilman muuta saa kutsua  ja pitääkin. Sehän minä olen ja vahvasti!
Mutta kuulemma jotkut saattavat tälläisestä "nimittelystä" loukkaantua.

Mummulla tukka hyvin, niin kuin aina! ;'D


Vaikka vuoteen on mahtunut paljon iloa ja onnistumisia, on ollut paljon jaksamisen puutetta, omaa ja toisten sairastelua ja välillä suoranaista epätoivoa.

Olo on ollut välillä tätä luokkaa!


Itselläni on ollut vaivoja olkapäissä, sormissa, jalkaterissä ja vatsassa. Näin joitakin mainitakseni.
Pitkään jatkunut flunssa verotti voimia. Pari pientä tapaturmaakin tapahtui nilkan nyrjähdyksen muodossa ja eläinten kanssa.

Nilkka nyrjähti koiralenkillä aiemmin syksyllä


Naapurustossa on ollut levotonta ja sen on kuormittanut.  Beibellä todettiin muutama vuosi sitten operoidun kasvaimen uusiutuneen. Huolet kasaantuivat ja sitten vielä isäni joutui sairaalaan pari viikkoa sitten ja sydänleikkaukseen.



En juurikaan hakenut sairauslomaa, mutta jossain vaiheessa oli pakko, kun ei enään jaksanut. Kaiken tämän päälle vielä työhuolia ja "paketti" oli kasassa.

Viikko tapaturman jälkeen, kun käteni jäi pässin pään ja laudan väliin.

Pari päivää sattuman jälkeen. Seuraavat kuvat aika pahoja...


Olen nyt lokakuusta asti rampannnut työterveydessä juttelemassa. Jossain vaiheessa oli pakko myöntää itsekkin se mitä, lääkäri ja terveydenhoitaja minulle sanoivat. Kärsin fyysisten vaivojeni lisäksi lievästä masennuksesta. Liiallinen yrittäminen olla yhteiskuntakelpoinen ja muille kuin itselleen mieliksi, on ajanut mieleni väsyksiin.

Puoli tuntia sattuneen jälkeen.


Onneksi minulla on ihana parisuhde ja loistavat välit tyttäreeni ja hänen perheeseen. Pari hyvää ystävää, jotka jaksavat ja uskaltavat häiritä soittamalla ja kysymällä mitä kuuluu. Koska minä en jaksa!

Joku valtimosuoni ratkesi ja käteen turposi aikas pallukka.


Joten, olen ollut parisen viikkoa tässä syksyn aikana sairauslomalla. Ihan syystäkin, koska olkapää vaivaa ja oikea jalkapohja ovat olleet kipeät.

Että kaikkea sitä voi sattua!


Olen niin paljon itkenyt ja purkanut itseäni noilla hoitajakäynneilläni, että olin jossain vaiheessa ihan tyhjä. Mutta se teki kyllä tosi hyvää!

Kaikenlaiset demonit ovat mielessä väijyneet!


Eräällä hoitajakäynnillä otin puheeksi tämän meidän elämäntavan. Kysyin, että pitäisikö minun lopettaa tälläinen kuormittava ja ansiotyöltä voimia vievä "puuhastelu"? Koska olen niin väsynyt koko ajan. Vaikka minusta on jo pitkään tuntunut siltä, että vain tällä harrastamisella ja sen tuomalla tyytyväisyyden tunteella on ollut merkitystä. Sillä turvallisuuden tunteella, mitä saan kun hoidan eläimiämme ja puuhastelen kasvimaalla.

Leviksetkin repesivät yksi aamu!


Onneksi kysyin, koska ammatti-ihminen näkee sen, ettei minun jaksamisen loppuminen ole pelkästään tästä kiinni. Kyllä taustalla on paljon muitakin asioita, joiden olen antanut vain kasaantua päälleni. Olen yrittänyt olla vaan vahva muille, en itselleni. Olen tehnyt itse itsestäni tarpeellisemman, kuin ehkä sitten olenkaan!

Syyskuussa oli työpaikan juhlat. Hiuksiini laitettiin omien kanojen sulkia.


On ollut paljon sellaisia asioita, joista olen joutunut vastaamaan, vaikka ne ei minulle kuulu. Olen yrittänyt päästä tästä tavasta eroon. En ole vastuussa muiden tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Olen vain luonteeltani sellainen ylitunnollinen suorittaja!

Mekko on oriveteläisen PeeJ:n


Olen yrittänyt tehdä itselleni selväksi muutamia tosiseikkoja. Kuten sen, että minun on etsittävä jokin muu ammatti, jotta voisin elää loppuelämäni vähemmillä kivuilla.
Se on todella vaikeaa, koska olen kolmekymmentä vuotta tehnyt jotain sellaista työtä, mikä on jotenkin tehokasta ja tuottavaa. Kuten siivonnut, ollut leipomossa, henkilöstöravintoloiden keittiöillä ja elintarviketeollisuuden erilaisissa tehtävissä. Nyt viimeiset vuodet broilerteurastamolla, leikkaamossa, pakkaamossa ja henkilöstöravintolassa.

Nahkabolero on sotettu Seppälästä joskus vuonna miekka ja kivi!


Minun on kovin vaikeata käsittää, että voisi tehdä jonkin muunlaista työtä. Pelko epäonnistumisesta on niin vahva, että itkettää ja tekisi vaan mieli antaa olla ja jatkaa samaa rataa ja sairauskierrettä.

Mekossa on irroitettava rusetti, minkä voi laittaa ihan mihin haluaa!


No, näistä asioista olen käynyt juttelemassa ammattilaisten kanssa ja saanut apua ja selvyyttä jonkin verran ajatuksiini. Vaikka toisaalta minua ahdistaa ja pelottaa. Ja ihmetyttää se, miksi toiset ovat niin innoissaan niistä ajatuksistani, mitä minä ehkä saattaisin tehdä ammatinvalinta asioissa. Kun itseä nämä asiat lähinnä kauhistuttaa!

Koska juhla oli broilerteurastamon 20 -vuotis kemut...


Olisiko minusta esimerkiksi jollekkin luovalle alalle tai työhön ihmisten parissa? Itseään on tosi vaikea arvioida ja sitäkin tässä opetellaan. On ihmeellistä ajatella, että joku toinen pitää minun tietoani ja osaamistani joissain asioissa upeana, kun itselle ne on itsestään selvyys!

... koristautuminen piti olla lintumaista! ;'D


Kaikki on siis vielä ihan auki. Se mihin suuntaan tästä nyt lähdetään ja mitä minä alkaisin ehkäpä jopa työkseni joskus tekemään.

Mä rakastan näitä kahta kuvaa, minkä tytär otti minusta ja Benjasta!



Mutta askel on otettua ja ovea alan pikku hiljaa vetämään kiinni perässäni. Tämä on hidas prosessi, enkä halua näiden työvuosien jälkeen heittäytyä mihinkään rotkoon tämän asian suhteen.
Yritetään ammattilaisten avulla avata yhtä reittiä muutokseen. Jos se ei onnistu, mietitään toista keinoa.



Olen kuitenkin toiveikas ja hieman alan innostumaankin, että josko sittenkin minusta voisi tulla jotain muutakin vielä, kuin tehdastyöntekijä ja keittiöntäti. Lupaan kertoilla asioiden kulusta täälläkin, jos jotain kerrottavaa tulee.

Beibe nappasi minusta pari kuvaa pikkujouluissa.



Elämä on kyllä kaikin puolin ihanaa. Siltikin, että se on täynnä surua ja murhetta. Vaikka joku viisas on joskus sanonut, että ilon ja surun välillä on määrällinen tasapaino. Me ihmiset vain huomaamme helpommin ne ikävät asiat päivissämme ja takerrumme niihin. Iloa on aivan yhtä paljon, ihan koko ajan!

Ylläni Laku -tunika by Pikkuset. Aika iso lakukasa! ='D


Tälläsin miettein näin vanhenemisen juhlapäivänä! Tänään olen ihan sinut itseni kanssa, niin kuin yleensä muinakin päivinä. Mutta joskus ottaa mielen päälle se, että kun ei meinaa riittää muille, ihan ulkopuolisille. Ja ei riitä yleensäkkään tämän elämän ja yhteiskunnan vaatimuksille.




Beibe sanoi minulle, että älä keksi mitään tekemistä tai menoa tälle päivälle. Ilmeisesti hän on keksinyt!
Joten, otan vastaan avoimin mielin, mitä minulle tänään tapahtuu ja viedäänkö minua kenties johonkin!

Tytär lähetti äidilleen tärkeän neuvon! ='D



Tähän sekavaan mielentilaan sopii hyvin miete, mihin törmäsin Instassa:

Kolme elämänvaihetta:

1. Syntymä

2. Mitä ihmettä tää nyt on?

3. Kuolema

Vaikka välillä tuntuikin, että elän tuota kolmatta vaihetta, ehkä olen sitten kuitenkin tuossa kakkosessa!

Oikein mukavaa joulukuun 13. päivää teille kaikille!


19 kommenttia:

  1. Ihan ensinnäkin: LÄMPIMÄSTI ONNEA PÄIVÄNSANKARILLE! ♥ Toivottavasti sulla on aivan ihana juhlapäivä!

    Ja sitten. Voi että, älä koskaan IKINÄ aliarvioi itseäsi!! Olet ihan mahdottoman osaava ja tekeväinen ihminen, sen lisäksi ihan hurjan positiivinen jopa silloin, kun on vaikeaa. On hyvin vaikea tajuta sitä, että olet kuitenkin jossain mielen syvyyksissä epävarma ja koet, ettei sinusta mukamas muuhun olisi kuin tehdastyöhön (joka ei ole siis työnä yhtään arvottomampi kuin muutkaan, mutta sun kropalle se nyt ei vaan enää sovi). Olet maailman sitkein sissi, kun aina vaan pakerrat ja pakerrat, vaikka on suunnilleen pää kainalossa sen lisäksi, että on jalka paketissa. Noin niin kuin kuvaannollisesti, juu nou.

    Mä uskon, että ehdottomasti sinusta on vaikka mihin!! Miten olisi puutarhapuoli, vai haluatko pitää sen enemmän rakkaana harrastuksena? Entä miten olisi jonkunlainen hyvinvoinnin tuottaminen luonnon ja eläinten avulla? Vink vink, lähde opiskelemaan luontoalaa... olisit siinä ihan mahtava, koska sulla on jo nyt niin älyttömän paljon tuota osaamista!! Yhdistät siihen Green Care-opinnot (jotka ainakin meidän koulussa saa ilmaiseksi opintojen osana). Sä olet myös taiteellinen ja värikäs, sä olisit niiiiiin mahtava jossain ihmisten kanssa positiivisen elämänasenteesi ja tekeväisen luonteesi vuoksi. Voisitte jopa yhdistää Beiben kanssa voimanne ja pitää vaikka trofee-kursseja tilallanne... tai mitä ikinä keksittekin, koska teette niin hurjan paljon siellä kaikkea! Säilömistä, puutarhanhoitoa, eläintenhoitoa, villiyrttejä, nikkarointia, kalastusretkiä... osaatte vaikka mitä!!!

    Toivottavasti oma polku löytyy ja ajan mittaan myös työ, joka on sulle sopivampi. Mä uskon, että oot sellanen "kaikkesi antava", teet mitä työtä vaan, oot ahkera ja tunnollinen. Mutta kun kroppa alkaa noin kovasti pistää hanttiin, kannattaa sitä todellakin nyt viimeinkin kuunnella. Sairasloma on sitä varten, ota se vastaan, kun se sulle annetaan ja ole HYVÄLLÄ omalla tunnolla sairastamassa. Ja muista, että myös pää tarvii välillä lepoa ja ehkä jopa sairaslomaa, koska se on se meidän komentokeskus kuitenkin ja sen jos jonkun pitäisi saada myös välillä levätä ja relata, jotta se voi toimia kirkkaasti.

    Kaikkea hyvää, ihanaa ja ihan PARASTA sulle sun juhlapäivään ja ihan koko loppuelämään!!! ♥ ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista ja kannustavista sanoista! <3

      Silleen jollain tapaa vaikea yleensäkkin kirjoittaa tälläisistä aiheista, koska ei todellakaan ole tarkoitus "kerjätä" huomiota ja sääliä. Mutta kyllä sinä varmaan sen tiedät ja kaikki muutkin, jotka ovat seurassani viihtyneet täällä blogissa! <3

      Joo-o, tässä ollaan kyllä sellaisen itsensä opiskelun tiellä että! Ensinnäkin on ihan oikeasti pitänyt oppia kehumaan itseäni! Ulkonäköni kanssa olen ollut jo vuosia sinut, mutta se mieli... siinä on työstämistä.
      En ole tottunut siihen, että minua kehutaan. Koska mielestäni siihen ei ole aihetta. Kaikki mitä teen ja osaan, on omasta mielestäni sellaista, mitä minun pitääkin osata. Ja paljon enemmän! Tässä mennään metsään jo omassa ajattelussa ja lujaa!

      Olen ollut ihan hämilläni siitä ajatuksesta, että työelämässä voisi olla tuottava muillakin tavoilla, kuin sillä kuinka paljon pakkaat jotain broitsua rasiaan tunnissa. Kun on tuollaista työtä tehnyt vuosikymmenet. Jotenkin on omakuva muodostunut sen mukaan ja mikään muu ei tunnu "oikealta työltä". Työn raskaan raataja, sanan varsinaisessa merkityksessä!

      Mutta et ole ihan hakoteillä noissa ehdotuksissasi! Jotain tuon suuntaista olen taipunut ajattelemaan tulevaisuuden suhteen. Katsotaan, katsotaan!

      Tässä ollaan kyllä nyt niin kaukana turvallisilta vesiltä, että ihan hirvittää. Mutta kuitenkin hieman alkaa kiinnostamaankin!

      Poista
    2. Tiedätkö, mä niin ymmärrän ton ajatuksen, kun työ ei tunnu työltä, jos se ei ole raskasta raatamista!! Mä kun oon kans tottunu siihen kaupan hommaan, niin kaikki muu tuntuu ihan leikkimiseltä ja on tosi vaikea käsittää, kun joku väittää jotain työtä rankaksi, jos siinä tehdään jotain muuta kun ruumiillista työtä... Mun ope on mulle antanu välillä palautetta juurikin tästä aiheesta ja että esim ohjaajan työ on henkisesti vaativaa, vaikkei fyysisesti oliskaan ja se vaatii yhtä lailla relaamista vastapainoksi jne. No, oppia ikä kaikki...

      Hyvä susta tulee, usko vaan! ❤ Annat vaan ajatusten tulla ja mennä ja makustelet asioita rauhassa! Sieltä se suunta vähitellen löytyy! Terveisin nimimerkki Aika monta vuotta asioiden kanssa kipuillut ja omaa suuntaa etsinyt ja sen ehkä viimeinkin löytänyt...

      Poista
    3. No, tämäpä juuri, kun tekee työtään koko kehoaan käyttäen ja kuluttaen. Jotenkin tuntuu siltä, ettei työ ole työtä, jos ei ole fyysisesti siitä rasittunut!
      Eipä silti, arvostan ihan täysillä kyllä kaikkia muitakin ammatteja ja niitä mitenkään väheksymättä. Kaikissa töissä on haasteensa, vastuunsa ja kuluttavuutensa. Ite vaan kun ei muusta tiedä!

      Tähän ajatusmallin muutokseen tässä yritetään opetella ja löytää itsestä uusia puolia. Halu tehdä jotain ihmisten kanssa olisi kyllä kova. Pelottaa vain, ettei minusta ole siihen!

      Kyllä tämä tästä, niin uskon! Ensi viikolla taas saadaan asioita etenemään, vaikka hidastahan tämä on.

      Poista
    4. Itse asiassa tosi jännää kulkea sun mukana näissä muutoksen tuulissa, kun on niin monet vuodet sun juttuja lukenut! Kyllä se suunta sieltä löytyy!

      Kovasti tsemppiä!!! ❤

      Poista
    5. Niin ja piti vielä sanoa, että ihan varmasti susta on ihmisten kanssa työskentelyyn!!! Oot ihan mahdottoman hyväsydäminen ja kannustava ja kiva tyyppi!!!

      Poista
  2. Paljon ONNEA! Olet nuori ja kaunis. Älä välitä muiden negatiivisista sanomisista. Hyvä ihme, sulla on vielä noin 20 v eläkeikään, siinä ehdit tehdä vaikka mitä. Nykyisin on monenlaista apua ammatinvaihtajalle, varsinkin jo se tulee vaihtaa sairastumisien takia.
    Just olin tänään yhellä luennolla... voisi saada koulutusta, työkokeilua, neuvontaa ja opastusta. (Minä olen vaan aivan liian vanha niihin)
    Sinusta on monenlaiseen ihan varmasti, kun vaan keksit mitä haluat. Sinä olet hyvä monessa asiassa. Sen on nähnyt täällä blogissakin. Lepää ja parane, kyllä ne ideat jostain pulppuua kun aika on kypsä.
    Minusta kyllä tuntuu, että on noita elämänvaiheita useampia kuin nuo kolme. Ite oon josain jäähdyttelyvaiheessa, ei tarvii enää kuin olla tekevinään työelämässä jotain pari vuotta :D Vaikka niin mieli tekis ihan jotain muuta.
    Tsemppiä ja paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista Emilie! <3

      Ikää alkaa olemaan ja ajovuosia takana! Mutta sitten toisaalta, nuori työelämässä. Vaikea ristiriita, kun ittestä tuntuu nuorelta ja kroppa 80-vuotiaalta!

      Olen kovasti yrittänyt itse etsiä keinoja tähän tilanteeseen. Ja sekin on minua uuvuttanut. Mutta onneksi tajusin nyt vihdoin viimein mennä ammattilaisten juttusille. Koska he tietävät asioista ja osaavat minua neuvoa ja auttaa!
      Juurikin ollaan keskusteltu noista sinun mainitsemistasi vaihtoehdoista ja miten niihin pääsisi käsiksi. Työkokeilua, opiskelua, oppisopimusta tms.
      Kyllä tämä tästä, niin uskon ja muuta en voi! ;D

      Juu, en minäkään ihan oikeasti usko, että elämässä on vain kolme vaihetta! Mutta jotenkin tuo niin osui ja upposi tähän minun mielentilaani!

      Kiitos tsempeistä ja mukavaa viikonloppua sinulle! <3

      Poista
  3. Paljon onnea myöhässä!! Ja ensimmäinen vilpitön kommentti: jukoliste mikä beibe!! Siis nuo pari kuvaa, joissa näkyy sivukalju ja muut rokahtavat vermeet!! WOUUU!! Ja olen edelleen hetero. =D

    Rankkoja asioita ja ajatuksia. Toivottavasti keksit jotain. Hyvä, että olet mennyt puhumaan asiantuntijan kanssa, auttaa takuulla enemmän kuin itsekseen vatvominen!
    Tsemppiä mielettömästi jatkoon! Intoa ja ajatuksia! Olet mainio pakkaus näin etänä tunnettuna, reipas ja aikaansaapa, joten olen varma, että jotain vielä tulee eteen! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista ja onnitteluista! <3

      Minun tyylinihän on vähän sellainen "drag queen" tai "rekkalesbo", niin kuin Beibe asian kannustavasti ilmaisee ja kuitenkin ihan kaikella rakkaudella! ='D

      En yleensä ikinä meikkaa tai laita hiuksiani esim. töihin lähtiessäni. Joudun kuitenkin vaatteet vaihtamaan töissä ja hiukseni peittämään. Hajusteet, korut, kaikki irtoripset ja geelikynnet ja runsas meikki on kielletty. Joten... aamulla pipo tai lippis päähän ja menoksi vaan!

      Mutta sitten kun on kemut, niin niihi panostetaan kybällä! Ja se on ihan sikakivaa miettiä, miten laittaudun. Joskus minua ei meinata tuntea, kun olen niin eri näköinen. Minusta on kiva kunnioittaakkin juhlien järjestäjää panostamalla omaan juhlalookkiin, vaikka pääasiassa itseäni varten laittaudun.

      Kyllä minä keksin jotain, nyt alkaa olemaan vahva tunne siitä! Ja nyt on ammatilaiset tuuppimassa eteenpäin.
      Minua nauratti, kun minulle alettiin latelemaan vaihtoehtoja ja sitten kysyttiin, että nyt taidetaan mennä liian nopeasti. Tajusin, että ilmeeni taisi olla sellainen "peura ajovaloissa", kun alkoi pelottamaan ja tuli tunne, että tää on menoa nyt! Mutta sanoin vaan, että antaa mennä, yritän pysyä mukana. ='D

      Välillä vaan tuntuu, että minun tapauksessani tämä ahkeruus, vahvuus ja tunnollisuus on juurikin se minun heikkouteni. Ja sitä minun pitää työstää!

      Poista
  4. Miten mahtava elämänmakuinen postaus ja tuo vauvakuva sinusta, niin upea. Olet upea pakkaus muutenkin ja tässä oli paljon sellaista pohdintaa, jota itsekin käyn läpi. Kuten tuota kolmoskohtaa, miksi se kummittelee nykyisin niin paljon mielessä, ahdistaakin. Elämä on lahja ja kunpa osaisi nauttia joka sekunnista, mutta mahdotontahan se olisi ja onni on onni, silloin kun se on balanssissa tasaisuuden ja myös epäonnen kanssa, kuten niin taitavasti sanoiksi puitkin.

    Toivottavasti oli aivan huikea synttäripäivä, oot upee. <3 Toivottavasti tulevaisuus myös kirkastuu ja jonain päivänä voit miettiä, että näinhän tämän pitkin mennä.

    Parasta viikonloppua sinne. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naurattaa noi minun jalat! Ne on ihan saman näköiset yhä edelleen, hieman suonikohjuisemmat vain! ='D

      Tälläisiä mielen synkkyyksiä on helppo vatvoa vuoden pimeimpänä aikana. Mutta kun huomasin niitä vatvovani myös viime kesänä, ajattelin asioiden mielessäni olevan nyt vinksallaan.
      Ja vaikka sanonkin, ettei minulla ole mitään ikäkriisiä, onko tämä sitten kuitenkin jotain sellaista? Ehkä!

      Tulevaisuus näyttää hieman kirkkaammalta päivä päivältä ja onneksi hain apua, koska itsellä ei ole työkaluja näiden asioiden avaamiseen yksin!

      Kiitos onnitteluista ja ihanista sanoistasi, Tiia! <3

      Poista
  5. Komppaan edellisiä. Niin kauan kuin olen blogiasi seurannut, olen ihastellut taitojasi, monipuolisuuttasi, rohkeuttasi ja positiivista uteliaisuuttasi mitä erilaisimpia asioita kohtaan. Niin paljon olet myös tehnyt, että väsymyskin voi iskeä. On ihan OK olla välillä heikko, vaikkei se tietenkään olotilana ole mukava. Kirkkaampia päiviä kohti, vaikka pala kerrallaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Airi! <3

      Yksi ajatukseni onkin se, että miten saisin tätä tieto-taitoa eteenpäin. Ja myöskin innostustani asioihin tartutettua muihin! Ideoita on jonkin verran, nyt etsitään väylää niiden toteuttamiseen!

      Kuten sanoin, vahvuus voi olla heikkouskin!

      Poista
  6. Synttärihalaukset <3 <3 <3
    Syvästi koskettava postaus. Hienoa, että kirjoitit tämän. Ja ihanat kuvat!!! <3 No juu, paitsi se käsi, hui!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3

      Käsi oli aikas hurjan näköinen ja ajattelinkin, että se oli siinä! Mutta ihmeellisesti se keho ittensä parantaa!

      Mukavaa viikonloppua teille! <3

      Poista
  7. Lämpimät onnittelut minultakin näin jälkikäteen! Olet hyvän näköinen nainen ja osaat hurjan paljon kaikenlaista.
    Tunnistan sinussa paljon samoja riittämättömyyden tunteita, mitä koen itsekin, ja olen aina kokenut. Itse olen käynyt läpi ankaran burnoutin, joka johti vakavaan masennukseen. Nousin mustasta aukosta, vaikka kovaa työtä ja aikaa se vaati. Toukokuinen aivovamma on heilauttanut henkistä tasapainoa. Onneksi saan työstää asiaa osaavan ammattilaisen kanssa.
    Kyllä elämässä kannattaa tehdä uusia ja välillä vähän pelottaviakin hyppyjä. Meillä on vain tämä yksi elämä. Voimahalauksia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos kauniista ja kannustavista sanoistasi! Arvostan niitä todella! <3

      On se toisaalta ihanaa, että on mahdollisuus käydä juttelemassa ammattilaisten kanssa. Kun vaan saa ittestään irti, että ottaa sen askeleen siihen suuntaan. Kyllä minua on helpottanut kummasti kun on saanut "oksentaa" kaikkia asioitaan ulos!

      Minussa vaan asuu sellainen pieni kapinallinen, joka pistää hanttiin muutosta. Jotenkin tuntuu kurjalta, kun on suurinpiirtein koko elämänsä pyrkinyt tälläiseen tilaan, että talous on vakaa ja elämä silleen perusturvallista. Ja nyt pitäisikin tästä heittäytyä johonkin tuntemattomaan!

      Vaikka minä olenkin sellainen innostuva ja muuten kokeilevainen ja heittäytyvä ihminen, peruselämä pitää olla turvattua. Näin minä olen ajatellut ja nyt pitäisi siitä ajatusmallista päästä eroon!

      Eihän tämä minun terveystilanne mistään puskista tullut! Kyllä nämä vaivat ovat muhineet vuosikausia. Nyt vaan on tunnustettava, että jotain muuta on tehtävä, jos aikoo jollain tapaa laadukasta elämää oman kehonsa kanssa elää.

      Nyt on menossa odotteluvaihe. Jos saan puoltavia päätöksiä erinäisiltä tahoilta, sitten otetaan seuraava askel!

      Kiitos haleista! <3

      Poista