Mitenkäs se vuosi 2019 meni noin niin kuin omasta mielestä?

Tämä Tays:in käytävältä bongattu taulu kuvaa hyvin
tämän vuoden tuntemuksia. Otin kuvan, kun vein
isääni tammikuussa keuhkopolille.

On ollut kyllä aikas vuosi! Tunteiden ja tapahtumien sekamelska on ollut melkoista. Työuupumuksessa rämpimistä, itsensä hyväksymistä ja löytämistä uudelleen, sekä eheytymistä kaikesta kokemastani pahasta.

Tammikuussa oli kovia, yli 20 asteen pakkasia ja paljon lunta. Benja nautti
lumessa hyppimisessä ihan täysillä!

Alkuvuosi meni omien asioiden hoitamisessa. Hain kouluun ja työkokeilupaikkaa. Olin Kelan kuntoutuksessa ja räpiköin pahoinvoiden työssäni. Samalla kuitenkin olin vankasti kiinni nykyhetkessä.
Olin kovin vaivainen. Käsiä, jalkoja ja koko kroppaa särki. Minun lisäkseni Beibe oli operaatiossa, missä häneltä poistettiin kasvain eturauhasesta.

Rillit huurussa lumikenkäilemässä!

Talvi oli minulle jotenkin eheyttävää aikaa. Minusta tuntui rauhoittavalta samoilla lumisissa lähimetsissä. Siellä sai olla omissa oloissaan ja ajatuksissaan, ilman että kukaan kyseenalaisti millainen minä olin.

Huolimatta pääni sisäisestä sekavuudesta, laittelin siemeniä multaan ja suunnittelin tulevaa kasvukautta. Tämä omavaraisteleva elämä on ollut yksi asia, mikä on pitänyt minut järjissäni. Se on auttanut huomaamaan, että luonto toimii tietyillä tavoilla. Huolimatta siitä, miten yhteiskunta sen haluaisi toimivan.

Meidän arkielämä on onnellista! Se on ollut minulle kaikkein tärkein asia ja siitä olen halunnut pitää kiinni. Vaikka se sitten onkin vaatinut isoja uhrauksia, kuten irtautuminen kymmeniä vuosia kestäneestä työsuhteesta. Koska minua arvostetaan minun siviilielämässäni, en halua olla sellaisessa työsuhteessa, jossa minun arvojani ja ihmisyyttäni ei pidetty minään. Se että minun arvoihini kuuluu rehellisyys, toisten kunnioittaminen ja tasa-arvoinen kohtelu, ei ilmeisesti sovi yhteen tehokkaan tuottavuuden kanssa.

Kasvun voima on aina yhtä ihmeellistä!

Vuoteen on mahtunut kaiken itsessäni rypemisen lisäksi jonkin verran kulttuuria ja reissuja. Taidenäyttelyitä, konsetteja, kesäkahvioita, markkinoita, kaikenlaisia tapahtumia ja kivoja juttuja. Muutamilla kursseillakin kävin. Niistä olen saanut paljon voimia ja jaksamista.

Näsijärven haltijat näyttely alkuvuodesta

Samuli Heimosen Yksi monesta -näyttely
Kangasala talossa

Jääveistospolku Tampereen Ikurissa.

Olen ollut onnekas, etten ole menettänyt elämäniloani. Olisi ollut varmaan lopullista, jos uupumukseni syövereissä olisin lakannut nauramasta ja iloitsemasta läheisistäni ja asioista, jotka ovat minulle tärkeitä.

Maaliskuussa juhlittiin tämän pikkujäbän
1 -vuotissynttäreitä

Hän on niin rakas!

Alkukeväästä sain selville, että pääsen hakemaani työkokeilupaikkaan. Kävin myös haastattelussa koulussa, johon olin hakenut. Tein ratkaisun, että jään sairauslomalle työstäni, että jaksan panostaa tulevaisuuteen. Se oli hyvä ratkaisu!

Von wrightin veljesten näyttely Tampereen
taidemuseossa.

Vampyyrit valtasivat Vapriikin!

Ja me käytiin kaupungissa saunomassa Tullin saunalla!

Keväällä meille syntyi karitsoita, kuoriutui kanantipuja ja alettiin suunnittelmaan, mitä kaikkea laitetaan uuteen, isoon kasvihuoneeseen kasvamaan. Välillä mietin, että olenko hullu, kun haalin kaikkea hommaa kauheesti ittelleni ja Beibelle, vaikka koko ajan vedin ihan jaksamiseni äärirajoilla.

Tälläinen fiilis on kyllä vallinnut vuoden aikana!

Syntymän ihme!

Tippi -mamma ja karitsat!

Keväällä meillä oli jättiurakka. Vanha navetta purettiin ja toisin kuin olimme luulleet, siihen ei mennytkään koko kesää. Beibe rakennuksen lähes yksin urakoi kivijalkaan, minä vähän auttelin siivoomisessa.

Puff! Poissa!

Mutta kai se sitten on niin, että kun on hommia ja suunnitelmia koko ajan, ei ehdi vajoomaan sielunsa syövereihin. Kun on niin paljon kaikkea, mistä pitää huolejtia.

Käytiin Beiben työpaikan reissulla Tallinnassa
toukokuussa.

Ja kotona kukkivat kauniisti harvat sipulikukat.

Kesä oli kylmä. Lukuunottamatta paria hellejaksoa. Kasvukautena erittäin haastava. Sen kyllä huomasi sadon määrissä.

Toukokuussa takatalvi käväisi!

Kesäkuussa laskettiin Kuukunan kanssa
kanat pihalle.

Hehku ja Kuukuna olivat ystäviä!

Kasvimaahan ei panostettu niin paljon, kuin yleensä. Ehkä johtuu siitäkin, että olin touko- ja kesäkuun työkokeilussa. Yleensä olen ollut lomalla kesäkuussa, joten on ollut aikaakin eri lailla.

Kuukunalle tein oman pikku mansikkamaan
vanhoihin oven karmeihin.

Hieno kohtaaminen kotipihassa syreenikiitäjän kanssa.

Sain viettää 2 kk Aitoon koulutuskeskuksen upeissa
maisemissa Luonto kuntouttaa -hankkeessa.

Heinäkuussa sain opiskelupaikan ja vakuutysyhtiö hyväksyi sen. Oli aivan mieletön tunne siitä, että olin ihan oikeasti lähdössä opiskelemaan. Hyväksynnät rentouttivat minut ja pystyin olemaan kesälomalla tosi rennoin mielin.

Ryövärin kuoppa

Runebergin lähteellä

Kallen aution tupa

Loman olimme pääasiassa kotona, mutta kävimme pienillä päiväreissuilla lähiseuduille. Poikkesimme myös Kotkassa viettämässä hääpäiväämme. Oli ihanan vapauttavaa!

Hatanpään arboretumin ruusut kukkivat upeasti tänä kesänä.

Vanha savotta Rautajärvellä

Rukit ja vakat -näyttely Arjuskan
Salongissa

Herra ja Rouva Konttila Kotkaan menossa.

Beibe Kotkan auringonlaskussa.

Elokuussa alkoi koulu ja se oli jännittävää! Yli 30 työssäolovuoden jälkeen opiskelemaan lähtö ei ollut helppoa, vaikka olin iloinen ottamastani askeleesta.
Beibe sai apua uniapneaansa ja koneen helpottamaan nukkumistaan. Minulla alkoi yöt kyborgin kanssa!

Ensimmäisen kouluprojektin maisemia.

Minun supersankarihahmoni!

Beiben happimaski!

Syys- ja lokakuu meni koulua ihmetellessä. Jotenkin koko ajan odotin, että koska se toiminta alkaa. Loppuvuoteen mennessä kyllä on selvinnyt, että mitään toimintaa koulunpuolesta ei tulekkaan.
Kävin Kelan kuntoutuksen viimeisellä jaksolla ja oli hienoa huomata käsieni kunnon ja terveyden palautuneen tosi paljon.
Lokakuussa oli myös syysloma, mutta myös hieman flunssailuakin. Pidin myös meillä kotona ison kouluprojektin. Tosin siitähän en mitään opintopisteitä saanut, oppia vain. Näin jälkeenpäin on vähän harmittanut, että olin saanut niin vähän tietoa opiskelun luonteesta. Projekti meni niin hyvin, että olisin sillä voinut vaikka näytön suorittaa.

Ruusunmarjaverhot, jotka
tehtiin luokkatilan eteiseen.

Kävin tuohityökurssilla.

Aika jytävehkeet kuntoutuksen
jumpassa.

Karpalosuolla laatuaikaa Beiben kanssa!

Kuhmalahden koululaiset olivat päiväretkellä Leppämäessä.

Tippi antoi parastaan terapialampaana.

Syksyn kovin juttu oli Hehkun äkillinen sairastuminen ja hätäteurastus. Minulla on edelleen ikävä päivittäin pientä lehmäni .

Kuukunan piti aina ensimmäisenä mummulaan tullessaan
päästä katsomaan Hehkua!

Marraskuu oli ihan hirvittävän raskas koulun suhteen. Joka päivä siellä kävin ja mitään en saanut, muuta kuin epätoivoa. Opinnot junnasivat, kun ei kerrassaan pystynyt siellä mitään tekemään. Onneksi sentäs keksittiin kestävän kehityksen kässäkerho ja kranssikurssikin pidettiin meidän opiskelijoiden toimesta keskenämme. Kävi selväksi, että luonnonvaratuottajan opinnot on tosi vaikea kyseisessä koulussa suorittaa ja kaikki opin saanti on oman itseni harteilla.

Kuukuna sai osansa mummun sienisadosta. Perunaa ja
voitattisoosia.

Voitatti oli uusi tuttavuus minulle ja niitä keräsin paljon!

Kuukunan kanssa vauvakinossa katsomassa Late Lammas leffa.

Ja Beiben kanssa uusin Terminator, mitä rakastettiin molemmat!

Joulukuu meni koulussa samaa rataa kuin marraskuukin. Mutta kotosalla touhusin kaikkea kivaa. Olin paljon Kuukunan kanssa.
Oltiin Beiben kanssa tiedetty jo hyvän aikaa, että meistä on tulossa ensi vuoden huhtikuussa uuden pienen isovanhemmat. Vihdoin sain luvan julkistaa tämän ilouutisen ja sen teinkin syntymäpäivänäni.

Kävin myös ystäväni Päpän kanssa Porvoossa joulufiilistä hakemassa. En tiedä löytyikö sitä sen kummemmin, mutta hauskaa oli yhdessä. Ja sehän se pääasia oli!

Tältä näyttää noin 40 -vuotta kestänyt ystävyys!

Joululoma alkoi ja joulu tuli. Ja myös meni, mutta jätti jälkeensä ihan hirmu flunssan koko porukkaan. Sitä tässä nyt yritetään parannella.

Aatto oli lumeton!

Mutta joulupäiväksi saatiin Winter wonderland!

Vaikka tuntuu, että loppuvuosi on ollut yhtä pelkkää haastetta ja epätoivoa koulun suhteen, olen silti koko ajan pyörittänyt tätä elukkashowta, säilönyt syksyn satoa, kutonut sukkia ja ollut elämässä ja arjessa kiinni.
Ollaan tehty remppaa, opeteltu mehiläisten tarhausta ensimmäisen pesän kanssa, tehty kalloja ja vaikka mitä!

Kuukunan kanssa keitellään värilientä lankojen värjäämiseen.

Käytiin pärekoppakurssi Beiben kanssa.

Syksyyn kuului teurastuksia.

Ja rautakaupoissa shoppailua.

Keiteltiin pakkikahveet pihassa!

Kahvilla värjätty kariin kallo.

On ollut ihan selvää, että olen oikeaa alaa opiskelemassa. Mutta se, että onnistunko tuossa koulussa, jää nähtäväksi.
En aio asiaa varmaan vatvoa ja surkutella sen enempää. Katsotaan miten käy ja päädynkö minkälaisiin ratkaisuihin.

Olen alkanut mekkoilemaan.

On ollut hyvin vaiherikas vuosi. Se on haasteineen ollut voimia kuluttavakin, mutta olen myös saanut paljon voimaa ja iloa asioista kuluneen vuoden aikana.
Yksi iso huolenaihe on Kuukunan tuleva sydänoperaatio ensi vuonna. Rutiinihomma ja ei edes mikään avoleikkaus, vaan ihan laskimon kautta tähystyksellä tehtävä. Mutta kuitenkin huolettaa!
Olemme saaneet olla niin paljon Kuukunan kanssa ja hän on todella läheinen meille. Oikea mummun ja papan muru!

Bloggaaminen on hieman hiipunut ainakin loppuvuodesta. Johtuen osin kiiruista, mutta myös siitä, että on ollut tietokoneen kanssa ongelmia. En ole saanut kuvia siirrettyä kännystä tai kamerasta koneelle. Olen ensin kirjoittanut postauksen koneella ja sitten lisännyt kuvat kännyn kautta. Hidasta ja turhauttavaa. Välillä olen ihan kirjoittanut lyhyitä postauksia kännylläkin, mutta se on kyllä hankalaa!

Instan #bestofnine vuoden kertoo!

Olen ollut mukana monessa yhteispostaussarjassa. Se on ollut mukavaa! Suuntana omavaraisuus, kotivara ja miljoona ötökkätekoa ovat olleet hienoja sarjoja saada osallistua ja jakaa omia mielipiteitään, tietoa ja kokemuksiaan. Nämä kaikki sarjat tulevat jatkumaan myös vuonna 2020.

Chilejä etikkaliemessä. Syksyn satoa!

Kuivasin koko kesän kaikenlaista

Kasvihuone tuotti hyvin!

Osterivinokkaita tulee aika ajoin. Kasvavat kahvinporoissa.

Vuosi vaihtuu Leppämäessä flunssanperkeleen kourissa. Ollaan Beiben kanssa molemmat niin kipeitä, ettei jakseta lähteä kylille ilotulitustakaan katsomaan. Toivottavasti ampuvat edes muutama niin korkean raketin, että se lentää yli puiden ja nähtäisiin yläkerran ikkunasta.

Loppuvuoden puhteina tein Beibelle ja vähän muillekkin
jalkarasvaa.

Toivotan teille kaikille matkassa mukana olleille; pidempään pysyneille, sekä kesken kaiken mukaan hypänneille, ihan mahtavaa Uutta Vuotta 2020. Kaikkea hyvää Teille!

Kesän valkosipulisato!

Sen lupauksen teen, etten lupaa mitään!